Kommentti: Venäjän ydinase­uhitteluun pitää suhtautua kylmän viileästi – ”eskalaatio­dominanssi” Ukrainassa osoittautui harhaksi

Ukraina on varustettava tehokkain asein huolimatta Venäjän ydinpelotteesta, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Tuhoutuneita venäläisiä panssariajoneuvoja Husarivkassa, Harkovan alueella 18. syyskuuta.

20.9. 7:00

Venäjän hyökkäyssodasta puhunut Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola käytti maanantaina Yle Radio 1:n Ykkösaamussa käsitettä nimeltä eskalaatiodominanssi.

Eskalaatiodominanssi tarkoittaa sitä, että Venäjä voi sotilaallisesti ylivoimaisena sodan osapuolena halutessaan eskaloida – kiihdyttää tai laajentaa – sotaa uudelle tasolle, esimerkiksi käyttämällä Ukrainaa vastaan joukkotuhoaseita.

Venäjällä on asevarastoissaan runsaasti esimerkiksi niin sanottuja taktisia, taistelukentän ydinaseita, jotka ovat räjähdysteholtaan suhteellisen pieniä. Luonteeltaan ydinaseet ovat kuitenkin aina strategisia. Siksi monet asiantuntijat vieroksuvat puhetta ”taktisista” ydinaseista.

Useiden arvioiden mukaan Venäjän eskalaatiodominanssi estää Yhdysvaltoja ja muita länsimaita antamasta Ukrainalle todella tehokkaita aseita. Esimerkiksi tehokkaita länsimaisia taistelupanssarivaunuja ja noin 300 kilometrin päähän kantavia tykistöohjuksia, joita voi laukaista Himars-raketinheitinjärjestelmällä.

Tämän ajatuskulun mukaan Venäjä voi vastata ydinasein, jos Ukraina saa kauas kantavia ohjuksia ja iskee niillä syvälle Venäjän alueelle tai miehitetylle Krimille. Tähän saakka Venäjän pelote onkin toiminut hyvin. Aaltolan sanoin: Ukraina on joutunut käymään sotaa kädet sidottuna selän taakse.

– Länttä voi kritisoida siitä, että se on ollut vähän niin kuin haluton ja koko ajan pelännyt sitä, mikä Venäjän eskalaatiopotentiaali on. Puhutaan ydinaseista, Aaltola sanoi Ykkösaamussa.

Lue lisää: Pääkirjoitus: Epätoivoisella Vladimir Putinilla on vielä taka­taskussaan kammottava asejärjestelmä – se nostaisi raakalais­maisen sodan uudelle tasolle

Venäjä on kuitenkin osoittautunut sodassa heikommaksi kuin arveltiin.

– Ydinaseiden käyttökynnys on Venäjällä ehkä korkeampi kuin me kuvittelemme. Siihen harhaan mentiin, että Venäjällä on eskalaatiodominanssi tällä alueella, ja siihen jo (presidentti Barack) Obama aikoinaan takertui: me emme voi Venäjän eskalaatiodominanssin vallitessa Ukrainan puolelle täysin asettua.

Näin ollen sota kestää paljon pitempään kuin kukaan Ukrainassa ja lännessä haluaa ja toivoo. Ja Ukraina maksaa siitä paljon kovemman hinnan kuin tilanteessa, jossa länsi olisi jo etupainotteisesti tai heti sodan alussa aseistanut Ukrainaa tehokkaasti.

Näin ollen sota kestää paljon pitempään kuin kukaan Ukrainassa ja lännessä haluaa ja toivoo.

Aaltolan kanssa samaa mieltä on European Council on Foreign Relations -tutkimuslaitoksen analyytikko Gustav Gressel. Hän kertoi näkemyksistään saksalaislehti die Weltin maanantaina julkaisemassa haastattelussa.

– Totta kai Venäjällä on teoreettinen eskalaatiodominanssi. Mutta niin oli myös Yhdysvalloilla Afganistanissa ja Neuvostoliitolla Afganistanissa. Se ei muuttanut kokonaistilannetta mitenkään, Gressel sanoo.

Kysymys on Gresselin mukaan aina siitä, millaista sotaa kotirintama voi tukea ja sietää – ja millaisena se voidaan esittää sisäpolitiikassa. Tukisivatko venäläiset Vladimir Putinia ja hänen hallintoaan, jos Venäjä ryhtyisi ydinsotaan keskellä Eurooppaa?

Venäjälle kysymys on myös elintärkeistä suhteista Ukrainan sotaan tähän saakka puolueettomasti suhteutuneisiin valtioihin, kuten Intiaan ja Brasiliaan.

– Putinille on tärkeää, etteivät nämä maat lähde mukaan tiettyihin taloudellisiin pakotetoimiin vaan pysyvät neutraaleina.

Venäjän Iskander-ohjukset voidaan varustaa joko tavanomaisin tai ydinkärjin.

Gresselin mukaan yksi pienitehoinen ydinpommi ei riittäisi ratkaisemaan sotaa Venäjän voitoksi. Ukrainan noin 700 000 sotilaan armeijan lamauttamiseen koko maan alueella tarvittaisiin 20–30 ”taktista” ydinasetta.

Gressel näkee kaksi mahdollista skenaariota, joissa Venäjä voisi käyttää ydinaseita.

Ensimmäinen niistä on Venäjän asevoimien täydellinen romahtaminen kaikilla rintamilla Ukrainassa. Toinen on Ukrainan mahdollinen hyökkäys Krimin niemimaalle, jonka Venäjä liitti vuonna 2014 ikuisiksi ajoiksi liittovaltioonsa.

Jos Putin olisi niin hullu ja epätoivoinen, vastaisiko Nato tai Yhdysvallat samalla mitalla?

Gresselin arvion mukaan Nato ei liittokuntana puuttuisi sotaan edes Venäjän ydiniskun jälkeen. Ukraina ei ole Naton jäsen, ja päätökseen liittokunnan sotilaallisesta väliintulosta tarvittaisiin yksimielinen päätös.

Yhdysvallat sen sijaan pohtisi vastausta mahdolliseen ydiniskuun kahdenvälisesti Ukrainan kanssa. Samalla murtuisivat kaikki esteet Ukrainan aseistamisen tieltä.

Strategiset ydinaseet, maailmanlopun ohjukset, on sijoitettu sukellusveneisiin ja siiloihin. ”Taktisten” ydinohjusten ja lentopommien kantama on strategisia lyhyempi. Ne laukaistaan suhteellisen läheltä taistelukenttää, ja komentoketju niiden käytössä on pitkä.

Gressel arvioi, että Venäjän viestiliikennettä kuuntelevat Yhdysvaltain ja Britannian tiedustelupalvelut olisivat kyllä hereillä, jos ydinaseen käyttöä jollakin tavalla valmisteltaisiin. Ennakkovaroitus pystyttäisiin siis todennäköisesti hankkimaan.

Presidentti Joe Biden antoi viikonvaihteessa Putinille vakavan varoituksen ”taktisten” ydinaseiden tai kemiallisten aseiden käytöstä Ukrainassa. Lausunto ei ollut spontaani, Biden antoi sen vastauksena toimittajan kysymykseen.

– Vastaus riippuu sen laajuudesta, mitä (venäläiset) tekevät, Biden sanoi.

Yhdysvallat ja muut läntiset ydinasevaltiot ovat tietoisen epämääräisiä antaessaan julkisia lausuntoja vastauksesta mahdolliseen ydiniskuun. Näin ne pakottavat Venäjän syvien ja vakavien kysymysten äärelle. Vastaisiko länsi ydinasein? Syttyisikö maailmansota? Tuhoutuisiko Venäjä ydinaseiskun seurauksena?

Lue lisää: Ydinaseet ovat jo vaikuttaneet sotaan Ukrainassa – loppu­tulos voi määrittää tulevaisuutta

Historiallisesti ajatellen ei Ukrainan voitto Venäjästä olisi yllätys.

Yalen yliopiston historioitsija Timothy Snyder kumosi kesäkuussa Twitterissä ajatuksen, jonka mukaan ydinasevaltio ei voi hävitä sotaa. Kylmän sodan aikana ydinasevaltiot hävisivät jatkuvasti sotia, vaikka niiden ydinasevarastot olivat paljon suuremmat kuin nykyisin. Nagasakin tuhoamisen jälkeen yksikään valtio ei ole koskaan turvautunut ydinaseeseen.

– Kuka voitti (ydinasevaltio) Yhdysvaltojen ja Pohjois-Vietnamin välisen sodan? Pohjois-Vietnam, tietenkin. Kuka voitti (ydinasevaltio) Neuvostoliiton ja Afganistanin välisen sodan? Afganistan, tietenkin, Snyder twiittasi.

– Ydinasevaltiot häviävät sotia; suuret valtiot häviävät niitä usein; imperialistiset vallat joutuvat nöyryytetyiksi. Historiallisesti ajatellen ei Ukrainan voitto Venäjästä olisi yllätys. Lähihistorian väärin ymmärtäminen vaikeuttaa Ukrainan voittamista. Kun teemme vääriä johtopäätöksiä historiasta, annamme itsellemme tekosyyn pysytellä toimettomina nykypäivässä, Snyder kirjoitti.

Ydinaseilla uhittelu on tärkeä osa Venäjän informaatiosotaa. Tosiasiassa ydinsodan aloittamisen kynnys on erittäin korkea. Köydet, joilla taistelevan Ukrainan kädet on sidottu selän taakse, pitää vihdoinkin katkaista.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?