Kommentti: Viimeinen neuvosto­johtaja piti osaltaan huolen siitä, ettei Euroopassa syttynyt sotaa

Mihail Gorbatshov kuunteli kansalaisia ja muisti näiden suurimman pelon, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Viimeinen neuvostojohtaja Mihail Gorbatshov vieraili Berliinissä 8. marraskuuta 2014, muurin murtumisen 25-vuotispäivänä.

31.8. 10:57

On mahdotonta kuvitella toisen maailmansodan jälkeistä poliittista johtajaa, joka olisi vaikuttanut yhtä paljon eurooppalaisten kohtaloihin kuin Mihail Sergejevitsh Gorbatshov (1931–2022).

Helmut Kohl oli toki keskeinen vaikuttaja. Hänen tilaisuutensa yhdistää Saksa uudelleen koitti kuitenkin vasta Gorbatshovin tarjottua siihen tilaisuuden. Berliinin muurin murtumiseen johtanut kehitys alkoi Gorbatshovin uudistuksista Neuvostoliitossa – perestroikasta ja glasnostista, avoimuudesta.

Gorbatshov oli jättiläinen, mutta hän oli samalla myös inhimillinen ihminen. Hän jalkautui usein kansalaisten pariin ja kuunteli näiden murheita.

Näin hän muisteli valtaannousuaan BBC:n haastattelussa vuonna 2019:

– Kun minusta tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri, matkustin kyliin ja kaupunkeihin ympäri maata, tapaamaan ihmisiä. Kaikki puhuivat yhdestä asiasta. He sanoivat: ’Mihail Sergejevitsh, oli meillä mitä ongelmia tahansa tai pulaa mistä elintarvikkeesta tahansa, älä ole huolissasi. Me saamme tarpeeksi ruokaa. Me kasvatamme sitä. Me pärjäämme. Kunhan vain pidät huolta siitä, ettei tule sotaa’, Gorbatshov sanoi.

– Olin aivan ällistynyt. Sellaisia ihmiset olivat. Niin paljon he olivat kärsineet viime sodassa.

Gorbatshov muisti.

Sota kylmän sodan aikaisten supervaltojen ja sotilasliittojen välillä ei koskaan syttynyt, vaikka sitä kovasti pelättiin.

Mihail Gorbatshov ja Ronald Reagan tapasivat Moskovassa toukokuussa 1988. Tässä huippukokouksessa johtajat viimeistelivät keskimatkan ohjuksia rajoittavan INF-sopimuksen.

Gorbatshov ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan liennyttivät suurvaltasuhteita ja sopivat muun muassa maalta laukaistavien keskimatkan ohjusten hävittämisestä. Nato ja Varsovan liitto olivat yhä hampaisiin asti aseistautuneita, mutta johtajien välille syntyi henkilökohtainen keskusteluyhteys. Yllättävän ensi-iskun vaara Euroopassa väheni dramaattisesti.

Toki myös taloudellinen realismi pakotti Gorbatshovin hillitsemään kilpavarustelua. Jättiläisvaltion talous oli pahasti kuralla, sillä se oli yrittänyt pysyä voimavaroiltaan täysin ylivoimaisen Yhdysvaltain kannoilla.

Gorbatshov ei halunnut ajaa maataan täydelliseen vararikkoon jatkamalla jääräpäisesti kilpavarustelua. Joku toinen neuvostojohtaja olisi voinut toimia toisin.

Lue lisää: Mihail Gorbatshov on kuollut – rankka ryöpytys alkoi Venäjällä heti

Viimeisen neuvostojohtajan rauhantahto tuli esille myös 1980-luvun lopussa, kun Berliinin muuri alkoi säröillä ja lopulta murtua ilman väkivaltaa. Gorbatshov ei käyttänyt Neuvostoliiton asevoimia estääkseen sitä murtumasta.

Joku toinen neuvostojohtaja olisi voinut toimia toisin – ja antaa ampumiskäskyn itäiseen Eurooppaan sijoitetuille puna-armeijan divisioonille.

Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun majuri Vladimir Putin koki Dresdenissä elämänsä järkytyksen marraskuussa 1989, kun vihaiset itäsaksalaiset yrittivät tunkeutua KGB:n paikalliseen päämajaan. Tapaus vaikutti Putinin ajatteluun syvästi. ”Moskova oli hiljaa”, Putin muisteli myöhemmin.

Sosialistinen järjestelmä luhistui itäisessä Euroopassa nopeasti. Pian oli Baltian neuvostotasavaltojen vuoro. Viro, Latvia ja Liettua julistautuivat uudelleen itsenäisiksi.

Sitten tuli vastaisku. Varapresidentti Gennadi Janajevin johtama juntta otti Gorbatshovin kiinni ja yritti kaapata vallan elokuussa 1991. Kaappaus epäonnistui, ja Boris Jeltsin otti vallan käsiinsä. Neuvostoliitto lakkasi olemasta, ja punaliput laskettiin alas Kremlissä vuoden 1991 lopussa.

Putin piti Neuvostoliiton romahtamista ”vuosisadan suurimpana geopoliittisena katastrofina”.

Näin jälkikäteen voi hyvin todeta, että Venäjän suurin katastrofi oli poliittisten ja taloudellisten uudistusten epäonnistuminen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Venäjän demokratiakehitys tyssäsi. Valta ja valtion omaisuus siirtyivät pienen eliitin hallintaan.

Jos Venäjä olisi nyt toisenlainen – avoin demokratia ja oikeusvaltio – eikä sitä johtaisi katkeroitunut, kaunainen ja itsevaltainen Putin, se ei yrittäisi palauttaa Neuvostoliiton hajonnutta imperiumia eikä kävisi julmaa hyökkäyssotaa Ukrainassa.

Venäjän suurin katastrofi oli poliittisten ja taloudellisten uudistusten epäonnistuminen Neuvostoliiton romahduksen jälkeen.

Gorbatshov yritti vielä 1990-luvulla palata politiikkaan ja haastaa Jeltsinin Venäjän federaation presidentinvaaleissa. Äänisaalis jäi mitättömäksi. Jättiläinen vaipui historiaan.

Ehkä kovimman henkilökohtaisen iskun elämässään Gorbatshov koki, kun hänen puolisonsa Raisa Gorbatshova menehtyi syöpään vuonna 1999.

”Elämäni on menettänyt päätarkoituksensa. En ole koskaan kokenut tällaista yhtäkkistä yksinäisyyden tunnetta”, Gorbatshov kirjoitti päiväkirjaansa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?