”Jääräpäinen ja vallastaan humaltunut” – Millainen mies on Suomen Nato-jäsenyyttä kampittava Erdogan?

Turkin presidentti on istunut poliittisen uransa alkuvaiheessa vankilassakin.

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan, 68, on ollut Turkissa vallassa jo yli 20 vuotta. Hän on toiminut aiemmin muun muassa Istanbulin pormestarina, kansanedustajana ja pääministerinä.

23.5. 7:00

Jääräpäinen ja humaltunut omasta vallastaan.

Näin arvioi Turkin presidenttiä Recep Tayyip Erdogania Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija, Turkki-asiantuntija Toni Alaranta.

Erdogan, 68, on ollut Turkissa vallassa jo yli 20 vuotta, ensin Istanbulin pormestarina (1994–98) ja sen jälkeen perustamansa AK-puolueen johtajana (2001–14 ja 2017–), kansanedustajana (2002–14), pääministerinä (2003–14) sekä vuodesta 2014 lähtien Turkin presidenttinä.

– Pitkä valtakausi on tehnyt hänestä kovan poliittisen jyrän. Tässä on nähtävissä samoja piirteitä kuin Venäjällä, että omat poliittiset avustajat eivät uskalla sanoa hänelle eriäviä mielipiteitä, Alaranta kuvailee.

Alaranta sanoo, että Erdogan on Turkissa kansanmiehen maineessa. Hän kasvoi Kasimpasan köyhällä alueella Kultaisen sarven pohjoisrannikolla Istanbulissa.

Lue lisää: Näin Erdogan kommentoi lauantain keskusteluaan Sauli Niinistön kanssa

Lue lisää: Turkin oppositio­poliitikko jyrähtää IS:n haastattelussa: Suomi joutui pelinappulaksi

Poliittisen kasvatuksensa hän on saanut poliittisen islamin vivahteista käytyään uskonnollisen Imam Hatip -lukion. Neljännes opetussuunnitelmasta sisälsi Koraanin, islamilaisen profeetan Muhammedin elämän ja arabian kielen opiskelua.

Recep Tayyip Erdogan toimi ennen presidenttiyttään yli 11 vuotta Turkin pääministerinä. Kuva on pääministeri Erdoganista vuodelta 2011.

Erdoganin poliittinen ura alkoi vuonna 1976, kun hän meni mukaan antikommunistiseen opiskelijajärjestöön. Samana vuonna hänestä tuli Istanbulin Beyoglunin alueen islamistisen Kansallisen pelastuspuolueen (MSP) nuoriso-osaston johtaja ja vähän myöhemmin puolueen koko Istanbulin nuoriso-osaston johtaja.

– Erdogan on alun perin järjestelmän ulkopuolelta tullut poliitikko. Maallistuneempi eliitti pyrki hyljeksimään uskonnollisen poliittisen järjestelmän kasvattamia, Alaranta sanoo.

Vuonna 1983 Erdogan liittyi islamistiseen RP-puolueeseen, ja tämän puolueen riveistä hänet valittiin Istanbulin pormestariksi 1994.

Erdogan oli kuntavaaleissa täydellinen musta hevonen, jota valtamedia ja vastaehdokkaat pilkkasivat maalaistolloksi. Niin vain Erdogan sai neljänneksen äänistä ja tuli valituksi.

Virassaan Erdogan oli tehokas. Hän kasvatti suosiotaan panemalla monia Istanbulia riivaavia ongelmia kuntoon. Puhtaan veden ongelmia poistettiin laajentamalla kaupungin vesijohtoverkkoa sadoilla kilometreillä, jäte- ja ilmansaasteongelmiin puututtiin tehostamalla kierrätystä ja vaihtamalla julkisen liikenteen linja-autojen polttoaine luontoystävällisempään maakaasuun. Istanbulin massiivisia liikenneruuhkia lievennettiin rakentamalla kaupunkiin kymmeniä siltoja, eritasoliittymiä ja valtaväyliä.

Istanbulin pormestarina Recep Tayyip Erdogan sai paljon hyvää aikaan. Kuva on maaliskuulta 1998.

Kaikkiaan Erdoganin valtakaudella Istanbulin infrastruktuuriin investoitiin neljä miljardia dollaria.

Erdogan myös ryhtyi toimiin myös kaupungissa rehottaneen korruption kitkemiseksi.

Poliittinen nousu ei katkennut edes vuonna 1999 tulleeseen 10 kuukauden vankeustuomioon. Turkin perustuslakituomioistuin kielsi islamistisen RP-puoleen vuonna 1998, ja Erdoganista tuli suosittu puhuja.

Recep Tayyip Erdogan yhdessä vaimonsa Eminen (oik.) ja kannattajiensa kanssa maaliskuussa 1999 päivää ennen kuin Erdogan lähti istumaan neljän kuukauden vankeustuomiotaan.

Puhuessaan Siirtissä joulukuussa 1997 Erdogan lisäsi kansallismieliseen runoon uskonnollisia viittauksia, joita ei ollut runon alkuperäisessä versiossa.

Turkin rikoslain mukaan Erdoganin runotulkintaa pidettiin yllytyksenä väkivaltaan ja uskonnolliseen tai rodulliseen vihaan. Erdogan tuomittiin 10 kuukaudeksi vankilaan, lopulta hän istui tuomiostaan neljä kuukautta.

Tuomion johdosta Erdogan joutui luopumaan Istanbulin pormestarin tehtävästä. Lisäksi tuomioon sisältyi kielto toimia poliittisena päättäjänä, mikä esti häntä osallistumasta parlamenttivaaleihin.

Recep Tayyip Erdogan perustamansa AK-puolueen perustamistilaisuudessa Ankarassa elokuussa 2001. Puolue ja Erdogan sen nokkahahmona ovat hallinneet Turkkia jo 20 vuotta.

Erdogan toimi hetken islamistisessa Zilet-puolueessa, mutta kun sekin kiellettiin kesäkuussa 2001, hän ja Abdullah Gül perustivat saman vuoden elokuussa Oikeus ja Kehitys -puoleen (AKP). Kaksikko tajusi, että Turkin hallintojärjestelmä ei koskaan hyväksyisi tiukasti islamistista puoluetta. Toisekseen kaksikko ajatteli, että islamistipuolue ei koskaan voisi yltää yli 20 prosentin kannatukseen.

Pitkä valtakausi on tehnyt hänestä kovan poliittisen jyrän.

Niinpä AKP asemoi itsensä laajaksi demokraattis-konservatiiviseksi puolueeksi, joka kunnioitti islamin normeja ja arvoja mutta jolla ei kuitenkaan ollut suoraa uskonnollista ohjelmaa.

Uusi puolue oli heti menestys. Se keräsi syksyn 2002 parlamenttivaaleissa hurjan 34,3 prosentin äänisaaliin. Koska Erdoganilla oli edelleen politiikan toimintakielto päällä, Gülista tuli pääministeri.

Gül kuitenkin kumosi Erdoganin toimintakiellon ja vetäytyi pääministerin tehtävästä, ja näin Erdoganista tuli pääministeri maaliskuussa 2003 – heti ensimmäisissä vaaleissaan vankeustuomion jälkeen.

Recep Tayyip Erdogan nousi pääministeriksi maaliskuussa 2003 AK-puolueen ensimmäisten vaalien jälkeen. Kuva on Erdoganin virkaanastujaispuheesta.

AKP:n ääniosuus vain kasvoi kaksissa seuraavissa vaaleissa 2007 ja 2011, ja Erdoganista tuli Turkin poliittisessa historiassa ensimmäinen puoluejohtaja, joka on voittanut kolmet peräkkäiset vaalit ja kasvattanut äänisaalistaan joka kerta.

Alarannan mukaan Erdogan on ollut taitava haistelemaan populistisia, konservatiivisia ja uskonnollisia tuulia ja käyttämään niitä omiin poliittisiin päämääriinsä.

Erdoganin hallinnon alkuaikoina Turkki näytti vahvasti kulkevan kohti EU-jäsenyyttä. Kelkka kuitenkin kääntyi, ja tällä hetkellä Turkin EU-jäsenyys on täysin jäissä mm. ihmisoikeustilanteen takia.

Erdogan tekikin ensimmäisellä pääministerikaudella lukuisia kansalaisten pitämiä uudistuksia: mm. paransi uskonnonvapautta ja vähemmistöjen oikeuksia. Erdogania sai kosolti kehuja, ja häntä puhuteltiin roolimallina.

Alaranta sanoo, että tietty käännekohta Erdoganin poliittisella uralla tapahtui vuoden 2010 kieppeillä.

– Erdogan ei enää pyrkinytkään uudistamaan autoritääristä valtiota vaan alkoi käyttää valtaa omiin tarkoitusperiinsä, Alaranta sanoi.

Turkin demokratiakehitys pysähtyi ja alkoi kääntyä autokratiaksi – Erdoganin rajattomaksi yksinvaltiudeksi. Oppositiota ja toisinajattelijoita alettiin vaimentaa, sananvapautta kaventaa ja lehdistöä ja sosiaalista mediaa sensuroida. Vuonna 2009 aloitettu Turkin ja Kurdistanin työväenpuolueen PKK:n välinen rauhanprosessi keskeytettiin ja kurdien oikeuksia alettiin jälleen kaventaa.

Epäluulo ja vastustajien sekä vapaan lehdistön musertaminen ovat vain lisääntyneet vuoden 2016 epäonnistuneen sotilasvallankaappausyrityksen jälkeen. Vallankaappaus­yritys johti tuhansien poliisien, sotilaiden, virkamiesten ja akateemisissa ammateissa toimineiden erottamisiin.

Recep Tayyip Erdogan puhui kannattajilleen vallankumousyrityksen vuosipäivänä 15.7.2019. Nyt Erdoganin puheissa ja teoissa on toinen ääni kellossa kuin poliittisen uran alkuaikoina.

Erdoganin suosiota on viime vuosina selvästi laskenut jo neljä vuotta kestänyt valuutta- ja talouskriisi. Se on johtanut kiihtyvään inflaatioon, kansalaisten ostovoiman vähenemiseen sekä Turkin liiran syvenevään sukellukseen.

Ensimmäinen merkki Erdoganin vallan murenemisesta tuli vuoden 2019 kuntavaaleissa, kun Erdoganin AK-puolue menetti valta-asemansa oppositiopuolueille mm. pääkaupunki Ankarassa, suurimmassa kaupungissa Istanbulissa ja kolmessa muussa isossa kaupungissa.

Alaranta sanoo, että Erdoganilla on täysi syy pelätä tappiota ensi vuoden kesäkuun presidentinvaaleissa.

Turkin presidentillä Recep Tayyip Erdoganilla on täysi syy pelätä tappiota ensi kesän presidentinvaaleissa. Vuonna 2019 tuli jo vaalitappio kuntavaaleissa Turkin suurimmissa kaupungeissa.

–Oppostitiopuolue CHP:llä on kolme vahvaa hahmoa, mutta he eivät ole vielä osanneet päättää, kuka heistä olisi paras asettaa Erdogania vastaan. Ja juuri tähän Erdoganin lehdistö yrittää iskeä, Alaranta sanoo.

Alaranta sanoo, että Erdoganin taistelu Kurdistanin työväenpuoluetta PKK:ta vastaan uppoaa edelleen tavalliseen kansaan.

– PKK-kortti on poliittinen väline. Se panee oppositionkin ahtaalle. Oppositio ei voi siihen puuttua, muuten heidät leimataan terrorismin kannattajiksi, Alaranta sanoo.

Kurdit ovat myös Erdoganin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyysvastustuksen keskiössä.

– Yhdysvallat tukee PKK:n Syyrian-haaraa ihan avoimesti. Sivupuheista on käynyt selvästi ilmi, että Yhdysvallat on Turkin pääkohde, ja Turkki haluaa neuvotella juuri Yhdysvaltain kanssa.

Lisäksi pöydällä ovat jäissä olevat hävittäjäkaupat Turkin ja Yhdysvaltain välillä sekä myös se, että Yhdysvallat ei ole suostunut luovuttamaan Gülen-liikkeen johtajaa Fethullah Güleniä Turkkiin.

En usko, että Suomen ja Turkin välisillä neuvotteluilla selvitään. Neuvotteluihin tarvitaan Yhdysvaltoja mukaan.

– Suomi on tässä joutunut isomman pelin pelinappulaksi. Turkilla täytyy olla jokin syy päästäkseen neuvottelemaan Yhdysvaltojen kanssa, ja nyt se on Nato-jäsenyyden kieltäminen ”terroristien turvasatamaan” vetoamalla, Alaranta näkee.

Erdogan on syyttänyt Ruotsia voimallisemmin kuin Suomea. Olisiko Suomen Nato-jäsenyyshakemustilanne erilainen, jos Suomi ei olisi niin vahvasti kimpassa Ruotsin kanssa?

– Se on hyvä kysymys, olisiko tilanne erilainen, jos Suomi olisi hakenut jäsenyyttä yksin. Pitää muistaa, että Erdogan on maininnut Suomenkin joka kerta. Ruotsin maininta on vain ollut pari riviä pidempi. Ei Suomen jäsenyys olisi ollut läpihuutojuttu, vaikka olisimme hakeneet jäsenyyttä ilman Ruotsia. Vaikka Turkki ei pysty Suomea ihan niin paljosta syyttämäänkään, Alaranta sanoo.

Recep Tayyip Erdogan käyttää Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyshakemusta vain keppihevosena päästäkseen neuvottelemaan Turkkia ja Yhdysvaltoja hiertävistä ongelmista.

Alaranta muistuttaa, että Turkissa on erilainen tulkinta terrorismille.

– Turkissa ”terrorismin turvasatamaksi” riittää se, jos mielenosoituksessa heilutellaan PKK:n lippuja tai liikkeen johtajan Abdullah Öcalanin kuvia. Tai jos kampanjoidaan tai kerätään rahaa PKK:lle. Turkissa voi joutua pidätetyksi, jos kassista löytyy PKK:n kirjallisuutta, vaikka se olisi tarkoitettu tieteelliseen tutkimuskäyttöön, Alaranta sanoo.

Miten Suomen ja Turkin Nato-keskustelujen lopulta käy?

– En usko, että Suomen ja Turkin välisillä neuvotteluilla selvitään. Neuvotteluihin tarvitaan Yhdysvaltoja mukaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?