Artikkelin venäjänkielinen versio löytyy tästä linkistä. Статья на русском языке по этой ссылке.
Tallinna, Viro
Valkovenäläinen politiikantutkija Arseni Sivitski uskoo, että Eurooppaa viime kesänä ja erityisesti marraskuussa piinannut turvapaikanhakijoiden tulva Valko-Venäjän kautta Liettuaan ja Puolaan oli osa paljon suurempaa strategista kuviota kuin on aiemmin osattu ajatella.
Sivitskin mukaan kyseessä ei ollut pelkkä Aljaksandr Lukashenkan yritys rangaista Eurooppaa ja pakottaa Euroopan unioni poistamaan Valko-Venäjää vastaan asetetut pakotteet.
Taustalla naruja veteli koko ajan Venäjän turvallisuuspalvelu FSB, mutta Venäjänkään osalta kyse ei ollut pelkästään Lukashenkan kostoprojektin mahdollistamisesta.
Sivitski uskoo, että siirtolaisten suuntaaminen Eurooppaan oli osa Vladimir Putinin suoranaisia sotavalmisteluja Ukrainan vastaista aggressiota varten.
Kurdiperhe kuvattuna marraskuussa 2021 Puolassa sen jälkeen, kun he olivat tulleet maahan Valko-Venäjän maarajan kautta.
Sivitskin mukaan valtavien ihmisjoukkojen ohjaaminen marraskuussa Puolan rajalle ei tapahtunut sattumalta, vaan Venäjä yritti jo silloin saada aikaan itselleen tekosyyn tuoda joukkonsa Valko-Venäjälle.
Jos turvapaikanhakijoiden, heidän tuloaan torjuneiden Puolan rajaviranomaisten ja heitä eteen päin työntäneiden Valko-Venäjän turvallisuusviranomaisten välille olisi kehkeytynyt jopa jonkinlainen aseellinen yhteenotto, Venäjä olisi saanut siitä hyvän syyn puuttua virallisesti tilanteeseen.
– Venäjä olisi voinut tuoda silloin Valko-Venäjälle omia aseellisia joukkojaan esimerkiksi rauhanturvaajien ominaisuudessa tai turvatakseen liittolaismaataan Valko-Venäjää Puolan väitetyltä aggressiolta, Sivitski sanoo.
Valko-Venäjän viranomaiset pitivät ruokaa jonottaneita turvapaikanhakijoita kurissa lähellä Puolan rajaa marraskuussa 2021.
IS haastatteli Sivitskiä vastikään Tallinnan Lennart Meri -konferenssissa. Hän johtaa Minskissä toimivaan Strategian ja ulkopolitiikan tutkimuskeskusta (Forstrategy.org), joka on vielä ainakin toistaiseksi saanut toimia Lukashenkan kiristyneestä otteesta huolimatta.
Siirtolaisten ohjaaminen Puolaan ja Liettuaan toimi Sivitskin mukaan myös kätevänä huomionkerääjänä. Vaikka maailma seurasi huolestuneena Venäjän joukkojen keskittämistä Ukrainan vastaiselle rajalle, vähälle huomiolle jäi samaan aikaan se, että Venäjä keräsi joukkojaan myös Valko-Venäjän rajan tuntumaan.
– Putinin Ukraina-operaation aloittaminen vaati sen, että Venäjän joukot piti saada sitä ennen jollain syyllä siirrettyä jo Valko-Venäjälle. Muuten eteneminen Kiovan suuntaan olisi ollut mahdotonta, Sivitski sanoo.
Aljaksandr Lukashenka ja Vladimir Putin kuvattuna Venäjän johtaman Kollektiivisen puolustusjärjestön muiden osallistujamaiden valtionpäämiesten kanssa Moskovassa toukokuun puolivälissä.
Sivitskin mukaan tämä osa suunnitelmaa oli kuitenkin sellainen, jossa Lukashenka ei halunnut enää tanssia Putinin pillin mukaan.
Lukashenka pelkäsi päästää Venäjän joukkoja maahansa, jotta hänen omaa valtaansa ei voitaisi horjuttaa siinä samalla.
– Lukashenka ryhtyi silloin itse ajamaan siirtolaiskriisiä alas eikä Putinin suunnitelma onnistunut. Mikäli se olisi onnistunut, Ukrainan operaatio olisi saattanut alkaa jo pari kuukautta aiemmin, Sivitski uskoo.
Loppuvuodesta 2021 lännessä ehdittiinkin ihmetellä sitä, miksi Putin seisottaa valtavia määriä sotilaitaan Ukrainan vastaisella rajalla. Kun hyökkäys Ukrainaan lopulta alkoi 24. helmikuuta, suuri osa sotilaista oli ehtinyt jo väsyä ja turhautua pitkän maastoleirinsä vuoksi ennen kuin ensimmäistäkään laukausta oli ammuttu.
Valko-Venäjältä Eurooppaan suuntautunut turvapaikanhakijoiden virta alkoi yllättäen kesällä 2021, kun Aljaksandr Lukashenka ilmoitti, että hän ei aio enää estää siirtolaisten ja huumeiden tuloa Eurooppaan. Kuvassa siirtolaisten rekisteröintileiri elokuussa Liettuassa.
Kun Putin ei saanut joukkojaan Valko-Venäjälle vielä loppuvuodesta 2021, hän kehitti Sivitskin mukaan toisen suunnitelman, jota Lukashenka ei pystynyt enää torjumaan. Maat ilmoittivat yllättäen tammikuussa, että ne järjestävät yhdessä ylimääräisen sotaharjoituksen, jonka piti alkuperäisen ilmoituksen mukaan päättyä 20. helmikuuta.
Valko-Venäjälle tuotiin tuolloin noin 30 000 venäläissotilasta, jotka eivät poistuneetkaan takaisin Venäjälle, vaan niitä käytettiin apuna heti sodan alkuvaiheessa Ukrainan pohjoisosaan ja Kiovaan tehdyssä hyökkäyksessä. Sivitskin mukaan mukana oli juuri samoja Venäjän Itäisen ja Keskisen sotilaspiirin joukkoja, joita oli tuotu Valko-Venäjän vastaiselle rajalle jo marraskuussa Puolan rajan siirtolaiskriisin aikana.
Osa Venäjän joukoista on ollut koko sodan ajan Valko-Venäjän puolella, josta on ammuttu Ukrainaan raketteja ja ohjuksia.
Arseni Sivitski on turvallisuuspolitiikkaan erikoistunut tutkija Minskistä. Hän osallistui viime viikonloppuna Tallinnassa Lennart Meri -konferenssiin.
Sivitskin mukaan Valko-Venäjän kautta Eurooppaan ohjattu siirtolaisvirta toimi osana Putinin sotavalmisteluja myös toisella tapaa.
Kremlin suunnitelmien mukaan turvapaikanhakijakriisin oli määrä hajottaa ja riitauttaa Euroopan unionin valtiot jo valmiiksi keskenään, jotta niiden reaktiokyky Ukrainan sotaa vastaan olisi ollut mahdollisimman heikko.
– Tarkoitus oli provosoida maiden sisäinen kriisi ainakin Puolassa ja Liettuassa. Näin Euroopan olisi ollut vaikea löytää yhteistä linjaa Ukrainan sodan alkaessa.
Kaiken tämän päälle Venäjä saattoi laskea hyötyvänsä myös siten, että eurooppalaisten asenteet mahdollisia Ukrainasta tulevia pakolaisia vastaan olisivat olleet jo valmiiksi kielteiset sodan alkaessa. Jos Eurooppa olisi hylkinyt heti sodan aluksi myös ukrainalaisia pakolaisia, siitä olisi voinut olla Putinille ratkaiseva apu Ukrainan ”erikoisoperaation” pikaiseksi voittamiseksi.
– Suhtautuminen ukrainalaisiin pakolaisiin olisi saattanut olla Euroopassa aivan toinen, jos Kremlin kaikki laskelmat olisivat osuneet oikeaan, Sivitski sanoo.
