Venäjä on huoltanut ja keskittänyt joukkojaan Itä-Ukrainan suurhyökkäystä varten jo viikkoja, kertoo majuri Antti Paronen Maanpuolustuskorkeakoulusta. Operaation alkamisajankohtaa on hänen mukaansa vaikea ennustaa, mutta merkit viittaavat muutamista päivistä muutamiin viikkoihin.
Parosen mukaan varmempaa on se, että hyökkäyksessä nähdään perinteisempää venäläistä sodankäyntiä voimakkaan tulenkäytön ja joukkojen keskittämisen muodossa. Hän ennustaa ukrainalaisten puolustajien valmistautuvan siihen, että venäläiset kykenevät jossain läpimurtoon.
Venäläiset näyttävät valmistautuvan nyt paremmin ja huolellisemmin kuin epäonnisella sotaretkellä kohti Kiovaa. Paronen arvioi, että sotilaille on myös kerrottu aiempaa selkeämmin, mihin ollaan menossa ja mitä tekemään.
Venäjän armeijakin siis kykenee oppimaan?
– Tai paremminkin se palaa hyviksi havaitsemiinsa oppeihin, joita on kehitetty jo menneinä vuosikymmeninä, apulaissotilasprofessori Paronen kuvaa.
Yksi hyökkäyksen alkamisen ajankohtaa saneleva tekijä voi Parosen mukaan olla venäläisten uusi komentaja, kenraali Aleksandr Dvorkin, ja se, milloin hän on saanut mieleisensä operaatiosuunnitelman esikunnaltaan. Varaa epäonnistumiseen ei oikein ole.
– Poliittinen ohjaus on varmasti niin kova, Paronen uumoilee.
Ukrainan on pakko pitää joukkojaan hajallaan
Mitä kauemmin Venäjän hyökkäyksen alkaminen viipyy, sitä paremmaksi ehtii kehittyä Ukrainan kyky puolustautua.
– Eikä vain puolustus vaan myös kyky vastahyökkäyksiin paranee merkittävästi, hän sanoo.
Kyvyssä puolustautua tärkeä tekijä on läntinen aseapu, joka näyttää tuoreimpien tietojen mukaan sisältävän Ukrainan toivomaa raskasta aseistusta, kuten panssariajoneuvoja, tykkejä ja helikoptereita.
Puolustajan asemaa hankaloittaa Parosen mukaan se, että kaikkia tarvittavia joukkoja ei voida sijoittaa Itä-Ukrainaan, koska uhka on yhä olemassa myös pohjoisessa Kiovan suunnalla sekä etelässä Odessassa.
Osapuolten joukkojen kokonaisvahvuudessa ei Parosen mukaan ole suurta eroa, ja tasavahvuus hyödyttää aina enemmän puolustajaa. On kuitenkin selvää, että Ukraina joutuu edelleen pitämään joukkojaan myös maan pohjoisosassa Venäjän uuden hyökkäyksen varalta.
Ukrainalaisten vahvuus Itä-Ukrainassa on niin kutsuttujen separatistialueiden rajoille, tai tulitaukolinjalle, muodostunut vahva puolustusvyöhyke. Parosen mukaan tämä on mielenkiintoista, koska tällaisen sodankäynnin on arvioitu jääneen historiaan laajojen tulivalmistelujen edessä.
– Iso haaste on se, saako Venäjä saarrettua puolustajan hyväksi kokeman vyöhykkeen pohjoisesta ja pussittamaan merkittäviä ukrainalaisia joukko-osastoja ja taistelusta irti olevia reservejä, jotka voitaisiin sitten tuhota, Paronen kertoo.
