Kiova
Majuri Serhii Fillipov on tutustunut talvisodan historiaan. Niin sopii odottaakin, sillä hän opiskeli 1980-luvulla Leningradin sotilasakatemiassa.
Nyt Fillipov, 60, taistelee entisiä asetovereitaan vastaan. Hän on palannut eläkkeeltä jo kahdesti aseisiin puolustaakseen Ukrainaa Venäjän hyökkäyksiä vastaan.
Kiovalaista aluepuolustusrykmenttiä johtava Fillipov näkee Ukrainan tapahtumissa paljon yhteyksiä talvisotaan.
– Me uskomme, että taisteluhenkemme on nyt sama kuin se oli Suomessa talvisodan aikaan, Fillipov sanoo.
Hän näkee myös yhteyden Terijoen hallituksen sekä Venäjän pönkittämien Donetskin ja Luhanskin ”kansantasavaltojen” välillä.
– He perustivat nukkehallituksen ensimmäiseen kylään, jonka he valtasivat Suomessa.
Kiovan aluepuolustusjoukoilla oli suuri rooli helmikuun lopussa syttyneen sodan alkupäivinä. Kiovaan oli soluttautunut venäläisiä sotilaita, joita ukrainalaiset kutsuvat ”diversanteiksi”.
Nämä nousivat piiloistaan sodan ensimmäisenä päivänä ja hyökkäsivät pienissä ryhmissä sotilaskohteisiin Kiovassa. Fillipovin mukaan diversantit olivat Syyriassa taistelukokemusta hankkineita palkkasotureita.
– Meillä oli ensimmäisenä päivänä todellisia taisteluita joissain paikoissa, Fillipov kertoo.
Ukrainalaiset toimivat nopeasti. He jakoivat Itä-Ukrainassa taistelukokemusta saaneille veteraaneille Kalashnikov-rynnäkkökiväärejä. Nämä allekirjoittivat sopimuksen, jolla he liittyivät aluepuolustusjoukkoihin ja kävivät taisteluihin diversantteja vastaan.
Fillipovin mukaan diversantteja oli Kiovassa 300–500, ja heistä viimeisetkin eliminoitiin viikon sisällä. Tämän jälkeen reserviläisistä kootut aluepuolustusjoukot osallistuivat taisteluihin Kiovan ympäristössä ammattisotilaiden rinnalla.
Fillipov sanoo kahden seikan ratkaisseen taistelun pääkaupungista.
– Ensinnäkin kaikki Kiovan asukkaat osallistuivat Kiovan puolustamiseen. Toiseksi hyökkääjä ei ymmärtänyt, millaiseen maahan he ovat hyökkäämässä. He olettivat, että koko maa haluaa todella liittyä Venäjään ja toivottaa heidät tervetulleeksi.
Nyt venäläisjoukot ovat vetäytyneet kaikkialta Kiovan ympäristöstä, eikä pääkaupunki ole kärsinyt noin viikkoon ilmaiskuistakaan. Fillipov kehottaa silti kaupungista paenneita ihmisiä odottamaan ennen paluuta.
– Aikataulun mukaan Venäjän hyökkäyksen toinen aalto alkaa kahden viikon kuluttua, Fillipov sanoo.
– Toinen ongelma on se, että heillä on liian monta ohjusta jäljellä. He ampuvat niitä laivoilta ja Valko-Venäjältä. Ilmatorjuntamme on joka päivä kapasiteettinsa rajoilla.
Fillipov puhuu aikataulusta, sillä hän uskoo tuntevansa Venäjän armeijan. Sitä leimaa kaavamaisuus. Käskyt tulevat ylhäältä, ja niitä noudatetaan tilanteesta riippumatta.
– Nato-maiden – ja myös Ukrainan – armeijat toimivat eri tavalla kuin Venäjän, Fillipov sanoo.
– Meillä joukkueen- ja ryhmänjohtajat voivat tehdä itsenäisiä päätöksiä. Venäjän armeijassa informaatio valuu hitaasti ylimmiltä komentajilta, ja vain he voivat antaa käskyjä.
Fillipov luettelee useita esimerkkejä taisteluista, joissa venäläiset ovat toistaneet sinnikkäästi samoja virheitä.
– Kukaan ei tiedä, miksi he taistelevat niin, mutta me emme aio estää heitä niin tekemästä.
Fillipovin mukaan edes Venäjän toinen hyökkäysaalto ei jää viimeiseksi.
– Siperiasta ja Kaukoidästä on tulossa lisää tankkeja. Uralin lähellä on paljon metallia, ja he tuovat sitä tänne lisää, Fillipov sanoo.
Hän on kiitollinen länsimailta tulleesta avusta mutta toivoo sitä lisää.
– Ilmatorjuntajärjestelmiä, suojaliivejä, kypäriä, Javelin-ohjuksia…, Fillipov luettelee.
– Voit myös kertoa, että otamme lämpimästi vastaan suomalaiset tarkka-ampujat.
Fillipovin mukaan Kiovassa kulkee nyt koko Euroopan etulinja.
– Jos meidät kukistetaan, Venäjä pyrkii Lissaboniin asti.
Koska sota loppuu?
– Sitten kun Moskovassa maksetaan olut hryvnialla, Fillipov murjaisee.
Hryvnia on Ukrainan rahayksikkö.
