IS:lle Kiovasta raportoiva ukrainalaistoimittaja Oleg Vasylevskyi kertoo, minkälainen oli kaupunki, jossa maailmaa järkyttäneet venäläisten raakuudet viikonloppuna paljastuivat.
Minä muistan Butshan rauhallisena pikkukaupunkina metsän keskellä. Erityisesti mieleeni on jäänyt kesäisin järjestetty katuruokafestivaali, jonka nimi oli BRF Bucha Real Family.
Venäjän kylvämää tuhoa kuvattuna Butshassa 5. maaliskuuta.
Butsha oli Kiovan kupeessa oleva idyllinen pikkukaupunki ennen Venäjän hirmutekoja.
Vielä helmikuun alussa työmatkani taittui kaupungin läpi. Silloin oli tavallinen päivä keskellä viikkoa, ja näin lähinnä ikäihmisiä sekä äitejä lapsineen.
Puolet Butshan asukkaista työskenteli Kiovassa, jonne he olivat lähteneet aamulla. Kaupunki oli hiljainen eikä liikenneruuhkia muodostunut – paitsi lastenvaunuista keskuspuistoon.
Butsha oli yksi Ukrainan suurimmista kunnista ennen kuin siitä tehtiin kaupunki vuonna 2007. Se sijaitsee kahden pienen joen, Butshankan ja Rokatshin, välissä 30 kilometrin päässä Kiovasta.
Kaupungin nimen alkuperästä on useita näkemyksiä. Yhden mukaan sana "butsha" tarkoittaa vesipyörrettä, joita toisinaan näkee Butshanka-joessa.
Kuvaa pikkukaupungin keskustasta.
Veden äärellä.
Butsha oli rauhallinen pikkukaupunki.
Asuinalue sinne muodostui 1900-luvun alussa, kun neljä Kiovan lähellä sijaitsevaa kylää yhdistyi rautatieläisyhteisöksi. Historia näkyy vieläkin Butshan lipussa: keltainen pelto, vihreä metsä ja rautatie niiden välissä.
Kiskot toivat datshaboomin. Termi datsha tarkoittaa venäläistä kesäasuntoa tai -villaa. Sellaisen hankkivat Butshasta muiden muassa neuvostokirjailija Mihail Bulgakovin äiti ja Kiovan piirustuskoulun perustaja Nikolai Murashko, joka oli maailmankuulun taidemaalarin Ilja Repinin ystävä.
Butshan rautatieasema.
Kiovan älymystö vietti siellä aikaa keväästä syksyyn, ja kulttuurielämä kukoisti. Kesäasukkaat kirjoittivat näytelmiä, järjestivät esityksiä, pitivät teekutsuja ja kirjoittivat muistelmia sekä tieteellisiä tekstejä.
Butsha oli turvallinen paikka, ja juuri se houkutteli kaupunkilaisia hankkimaan sieltä kesäpaikan. Jäljet Venäjän keisarikunnan datshoista ovat suurilta osin jo kadonneet, samoin on käynyt neuvostoajan puoluevirkailijoiden loma-asunnoille.
Ensin niiden tilalle tuli lasten pioneerileirejä, ja sitten paikallinen ylpeys keskuspuisto. Vuonna 2012 Butshaan avattiin Joulupukin paja.
Joulunäkymää Butshan kaupungissa.
Maan itsenäistyttyä kaupunkiin muutti paljon uusia asukkaita. Siellä oli edullisempaa kuin Kiovassa, joka kasvoi nopeasti. Matka pääkaupunkiin oli sen verran lyhyt, että siellä oli helppo käydä töissä.
Kiovan muiden lähitaajamien – Irpinin, Hostomelin ja Vorzelin – keskellä Butsha oli alueen ”helmi”. Isoja usean perheen taloja nousi nopeasti, ja kesämökkien määrä moninkertaistui. Pian asukasluku oli jo melkein 37 000.
Butshasta tuli myös Ukrainan ensimmäisiä paikkoja, joissa eurooppalainen elämäntyyli näkyi. Supermarketit, urheiluareenat, hotellit ja ravintolat sekä hoidetut puistot, suihkulähteet ja kauniisti valaistut kadut olivat merkki tulevaisuudesta.
Muun muassa hyvin hoidetut puistot olivat merkki Butshan tulevaisuudesta.
Ennen sotaa Butsha ei ollut vain taajamakaupunki. Sen ainutlaatuinen maisema ja upeat näkymät yhdistyivät yhtä lailla historiallisiin kohteisiin kuin uuteen teollisuuteen ja vastarakennettuihin asuintaloihin. 1900-luvun alun tunnelma oli yhä läsnä.
Butsha esiintyy runoissa ja lauluissa. Taiteilijat sanoivat, että siellä kukkii luovuus ja herää halu toteuttaa itseään. Butshaan saapui myös paljon pakolaisia Donbasista, mutta kuten nyt näemme, sota ei päästänyt heistä irti.
Butsha oli yksi Ukrainan suurimmista kunnista ennen kuin siitä tehtiin kaupunki vuonna 2007.
Näkymä Butshasta kuvattuna 1. maaliskuuta.
Puistonäkymää kesäisestä Butshasta.
Pyhän apostoli Andreas Ensin kutsutun katedraali.
Maxarin satelliittikuva osoittaa todennäköistä kaivettua hautaa kirkon lähellä
Katedraalin mailla on nyt joukkohauta.
Venäläisten propaganda syöttää valheita Butshan teurastuksesta. Hakukone Googlesta saa eri tiedot kuin venäläisten Yandexista.
Butshassa asui myös Jevgen Synelnykov, tunnettu TV-persoona, näyttelijä ja ohjaaja. Hän juontaa supersuosittua matkaohjelmaa "Oryol i Reshka" (suom. Kotka ja pyrstö)
Synelnykov kuvaili minulle kahta pahinta viikkoa Butshassa.
– Perheeni asui tässä kaupungissa. Meillä oli puhdas ilma, korkeat puut ja pienet talot. Kyllä, sellainen paikka Butsha oli. Sanoin aina lapsilleni: avatkaa silmät ja katsokaa kuinka kaunista täällä on. Löytäkää oma maailmanne.
Jevgen Synelnykov juontaa suosittua matkailuohjelmaa ”Kotka ja pyrstö”.
Synelnykov kuvailee matkaa pois vihollisen tuhoamasta paratiisista.
– Mutta kun ajoimme pois Butshasta, käskin heitä pitämään silmät tiukasti kiinni. Aikuisenkin oli vaikea kestää näkyä. Talot olivat tuhoutuneita, palaneita, ja kuolleiden ruumiita makasi maassa. Kaupunkimme, kotimme, oli muuttunut helvetiksi.
Pahin koitti juuri ennen pakomatkaa. Venäläiset osoittivat Synelnykovia aseella, kun perhe meni käymään kotonaan.
– Ennen lähtöämme kohtasimme vihollisen silmästä silmään. He olivat kotitalollamme ja osoittivat minua aseella kasvoihin, hän kertoo.
– Lapset olivat peloissaan, me kaikki pelkäsimme, mutta kukaan ei itkenyt eikä huutanut. Kaikki vain katsoivat maahan.
Jevgen Synelnykov onnistui poistumaan Butshasta perheensä kanssa humanitääristä pakoreittiä pitkin.
Hän kuvailee, että lapset käyttäytyivät kuin aikuiset.
– Uskon, että he ovat kasvaneet aikuisiksi. Sota vei heiltä lapsuuden. Kuten se vei kaikilta lapsilta Ukrainassa.
Synelnykov ei kuitenkaan vaivu epätoivoon. Hän aikoo palata Butshaan.
– Haluan mennä takaisin. Haluan rakentaa taloni uudestaan, ajaa pyörällä lasteni kanssa ja elää jälleen kotimaassani Ukrainassa. En epäile hetkeäkään, että emme voittaisi.
– Olemme omalla maallamme – ja lapsemme saavat lapsuutensa takaisin, hän päättää.
Jevgen Synelnykov perheineen pääsi lopulta turvaan.
Oleg Vasylevskyi, 50, on taustaltaan autotoimittaja. Ennen sotaa hän työskenteli muun muassa Ukrainan Auto Bildissä. Vasylevskyi on naimisissa ja hänellä on kolme lasta. Vasylevskyin koko perhe asuu Kiovassa.
Käännös: Juri Vuortama
