Tämä tiedetään Suomen lähellä normaalisti olevista Venäjän joukoista – ”Kyky uhata Suomea on heikentynyt”

Puolustusvoimien pääesikunnan entinen tiedustelupäällikkö Pekka Toveri arvioi Ukrainan sodan tyhjentäneen naapurin pajatsoa merkittävästi rajan pinnassa.

– Lähivaruskunnat, pois lukien Alakurtin 80. moottoroitu jalkaväkiprikaati, ovat keventyneet. Kaikista muista ovat lähteneet kaksi pataljoonan taisteluosastoa per prikaati sinne Ukrainaan.

Toveri sanoo, että varuskunnat eivät ole tyhjiä, mutta varjoja entisestä.

– Ne ovat puolityhjiä. Sitä operatiivista voimaa eli sotavalmista joukkoa siellä, mistä nämä taisteluosastot ovat lähteneet, ei juurikaan ole.

Ulkopoliittisen instituutin tutkija Jyri Lavikainen kertoo, että Petsamon varuskunnassa oleva 200. moottoroitu jalkaväkiprikaati on kärsinyt raskaita tappioita Ukrainassa. Kyseinen yksikkö on Alakurtin ohella toinen Vladimir Putinin arktisista prikaateista, jotka perustettiin 2000-luvulla.

– Tavallaan miehitys (Suomen raja-alueilla) on nyt vielä pienempi kuin normaalisti, koska niitä joukkoja tarvitaan muualla, Lavikainen sanoo.

Hän näkee, että Suomen tilanne ei ole olennaisesti turvallisempi vain varuskuntien tyhjenemisen takia.

– Yksinkertaisesti sen takia, että Venäjällä ei ole kykyä käydä kahta suurta sotaa samanaikaisesti. Se on nähty jo tässä Ukrainassa, kun heillä on vaikeuksia tuon yhdenkin kanssa.

– Kyse ei ole pelkästään siitä, onko jotain joukkoja jossain puun alla, vaan siitä, että niin kauan kuin tämä sota on käynnissä, Venäjällä ei ole kykyä uhata sotilaallisesti muita valtioita.

Artikkelissa mainittujen Venäjän varuskuntien sijainti.

Vladimir Putin tarkastamassa 336. Kaartin merijalkaväkiprikaatin sotilaita vuonna 2015. Kuva: Kreml/Wikipedia

The Barents Observer -julkaisun mukaan Norjan ja Suomen rajan lähelle sijoitetun Venäjän merivoimien 61. merijalkaväkiprikaatin sotilaita olisi kuljetettu meriteitse Mustallemerelle.

Eri tietojen perusteella itärajan läheisyydestä on tositoimiin Ukrainaan siirretty muidenkin joukko-osastojen sotilaita.

Tekeekö Ukrainan-sota Suomen asemasta lopulta aiempaa turvallisemman?

– Lähtökohtaisesti ne joukot, jotka tässä meidän lähialueella rauhan aikana ovat, eivät ole sellaisia, että niillä Suomea vallattaisiin ja Suomeen hyökättäisiin, Pekka Toveri sanoo.

– Venäjän pitäisi joka tapauksessa kuljettaa mittavasti vahvistuksia ja keskittää voimaa lähialueille – kuten se teki Ukrainassa – ennen kuin se olisi kykeneviä mihinkään hyökkäysoperaatioon.

– Nyt kun pääosa Venäjän maavoimista, maahanlaskujoukoista ja merijalkaväen operatiivisista joukoista on kiinni Ukrainassa ja kärsii siellä kovia tappiota, kyllähän se tarkoittaa sitä, että kyky uhata Suomea sotilaallisesti on selvästi heikentynyt.

Samoilla linjoilla on Jyri Lavikainen.

– Voisin todeta että arviot siitä, että Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa, pitävät tästä syystä paikkansa, hän sanoo.

– Tarkkoja vuosia en halua arvioida, mutta Venäjällä kestää todellakin aikaa siinä, että se kykenee rakentamaan sodassa menetetyn suorituskykynsä uudelleen.

Hän ottaa esille Venäjän menettämän kaluston määrän – ja sen miten lännen pakotteet vielä entisestään vaikeuttavat sen uusimista.

– Voisi sanoa, että se kalustomäärä, jonka Venäjä on menettänyt siellä, sen korvaaminen kestää hyvin paljon aikaa. Ja sittenkin he pääsevät vasta tätä sotaa edeltäneelle tasolle.

Venäjän Pohjoisen laivaston maihinnousualus Pjotr Morgunov Istanbulissa Turkissa helmikuussa 2022. Kuva: Murad Sezer/REUTERS

Venäjän joukot moukaroivat Ukrainan kaupunkeja ja siviilikohteita surutta. Pohjaton ei silti ole Putininkaan pussi.

– Mikäli ajatellaan, että erityyppisiä ohjuksia on ammuttu joidenkin arvioiden mukaan yli tuhat, kestää hyvin pitkä aika, vuosia jopa, että he saavat ne reservinsä entisen vahvuiseksi, Lavikainen sanoo.

– Vaikeuksia tulee olemaan myös kaluston hankkimisessa uudestaan, koska nämä pakotteet iskevät rajusti siihenkin: jos ei ole tiettyä virtapiiriä, ei ole ohjusta.

– Kaikki tällainen on hitaampaa kuin mitä se olisi ilman näitä pakotteita. Todennäköisesti käy niin, että tämän sodan jälkeen Venäjä joutuu kokoamaan voimia. En lähde arvioimaan, kauanko siinä menee, mutta se ei ole hetkessä ohi.

Yhdysvallat on arvioinut, että sodan kolmen ensimmäisen viikon aikana venäläisiä sotilaita on kuollut jopa 7 000. Ukrainalaiset puhuvat yli 10 000 kaatuneesta vihollisesta. Vertailun vuoksi: kun Neuvostoliitto yritti liki koko 1980-luvun valloittaa Afganistania, venäläisiä kaatui yhteensä reilut 14 500.

– Yksi näkyvä heikkous on, että mistä he saavat hyviä sotilaita, Lavikainen näkee Venäjän armeijan tulevaisuuden haasteet.

Sotilas Lugan maastossa elokuussa 2018 järjestetyssä Serbian ja Venäjän armeijan yhteisharjoituksessa. Ukrainalaiset kertovat lyöneensä Lugan 25. prikaatin taistelukelvottomaksi. Kuva: Venäjän federaation puolustusministeriö/ZUMA/MVPHOTOS

– Venäjällä on käytetty todella paljon aikaa ja energiaa siihen, että sotilaiden yhteiskunnallinen asema kohentuisi ja ammattisotilaiksi hakeutuisi sellaisia ihmisiä, joita Venäjä haluaa palvelukseensa.

– Nyt kun katsoo, miten surutta heitä on lähetetty sinne tapettaviksi ja miten heikolla suunnittelulla näitä operaatioita on toteutettu, voidaan pohtia, kuka venäläinen haluaa asepalvelukseen, jossa hänen henkeään arvostetaan niin vähän.

Pekka Toveri sanoo, että pelkästään tuhoutuneen kaluston korvaamisessa puhutaan vuosista.

– Oletettavasti voidaan sanoa, että useampi vuosi menee, ennen kuin he pystyvät korvaamaan tappiot ja kouluttamaan joukkonsa uudelleen.

– Koska tämä Ukrainan operaatio meni niin selälleen kuin se meni, kyllä siellä käydään prosessi läpi, että mitkä ne virheet olivat, mistä ne johtuivat ja miten ne tulevaisuudessa korjataan.

Hän muistuttaa, että sodan loppuessa alkaa naapurissa itseruoskinnan aika.

– Sitten otetaan kovasti oppia siitä, mikä meni pieleen: Miksi tässä tuli niin paljon tappioita eikä saatu menestystä läheskään niin nopeasti kuin kuviteltiin.

Lavikainen näkee tilanteessa yhtäläisyyksiä Putinin reilun kymmenen vuoden takaisen hyökkäyksen jälkimaininkeihin.

– Venäjähän lähti modernisoimaan asevoimiaan Georgian sodan heikon suorituksen jälkeen. Nyt todennäköisesti tapahtuu samalla tavalla: Venäjä joutuu katsomaan peiliin ja keskittymään siihen, millä tavalla saavat jatkossa käyttöönsä sellaiset asevoimat, joita he pystyvät käyttämään tehokkaammin ulkopolitiikan instrumenttina.

Venäläisiä Grad-raketinheittimiä tuhoutuneensa Harkovan lähellä 25. helmikuuta. Kuva: Maksim Levin/REUTERS

Lue lisää: Grad-raketinheitin on Ukrainan sodan helvetillinen ase - 4 pointtia tuhovoimasta

Kremlin koplan ulkopuolella lienevät vähemmistössä he, jotka toivovat Venäjän kykenevän jatkossakin käyttämään ”ulkopolitiikan instrumentteja”, joita uutiskuvissa Ukrainasta nyt nähdään. Lavikainen sanoo, että Ukrainan lisäksi myös länsimaiden intressissä on, että Venäjä ei saavuta sodasta minkäänlaista voittoa.

– Jossain rauhansopimuksessa – tai miksi sitä sopimusta ikinä sanotaankaan – he saattavat saada jotain kotiin vietäväksi, mutta sen pitää olla Venäjälle strateginen tappio. Se on sekä Ukrainan että lännen etu.

Mikäli käy toisin, Putinin häikäilemätön hyökkäyssota osoittautuu toimivaksi ulkopolitiikan välineeksi.

– Sitä ei halua kukaan lännessä tai muuallakaan.

Toveri näkee, että toista kertaa edes Putin tuskin lähtee yhtä soitellen sotaan.

– Varmasti seuraavaan operaation lähdetään vähän paremmalla tilannekuvalla. Nyt lähdettiin selkeästi Talvisota-moodissa, että tämä on parin viikon juttu ja meidät otetaan vapauttajina vastaan.

– Voi olla, että seuraavassa konfliktissa kuunnellaan vähän tarkemmin tiedustelua eikä hyväksytä vain sitä tilannekuvaa, jota herrojen oletetaan haluavan kuulla.

Ukrainalaiset paikallispuolustusjoukot testaamassa venäläisestä miehistönkuljetusajoneuvosta irrotettua kranaattikonekivääriä lähellä Harkovaa 27. helmikuuta. Kuva: Sergey Bobok / AFP / Lehtikuva

Hän korostaa, että vaikka Vladimir Putinilla ei nyt olisikaan sotilaallista voimaa Suomea vallata tai merkittäviä alueita ottaa haltuun, vääntöä löytyy kyllä Suomen uhkaamiseen eri tavoin.

– Venäjällä on ilma- ja merivoimat, jotka eivät ole kuluneet taisteluissa vielä merkittävästi. Niitähän pystyy nopeasti siirtelemään alueelta toiselle, nopeammin kuin maavoimia. Sehän nähtiin jo, että meriliikenteen häirintä kyllä venäläisiltä onnistuu sillä voimalla mikä heillä on.

Mikäli Suomen Nato-hakemus etenisi, onko Kremlistä odotettavissa jotain sanahelinää vakavampaa?

– Se riippuu sitä, miten hyvin prosessi on valmisteltu ja kuinka nopeasti se tapahtuu, Toveri miettii.

– Jos Suomi saisi turvatakuut, niin kyllähän se aiheuttaa pidäkkeen Venäjän toimille. Jos ei ole mitään turvatakuita ja prosessi ottaa X-määrän kuukausia, antaa se Venäjälle aikaa keksiä jotain, millä se voi heittää kapuloita rattaisiin.

Lavikainen toteaa, että Putinilla on sodasta johtuen tavallista heikommat keinovalikoimat käytössään.

– Vipuvartena ei esimerkiksi voi enää käyttää taloudellisia keinoja, koska olemme omasta aloitteestamme katkaisseet niitä vahingollisia riippuvuussuhteita.

– Kävi tässä sodassa miten tahansa, niin Venäjä on jonkin aikaa merkittävästi heikompi sotilaallisesti.