Ennen Venäjän hyökkäystä sen oli ennustettu pyrkivän lamaannuttamaan laajalti Ukrainan yhteiskuntaa laajoilla kyberiskuilla, jollaisia oli onnistuneesti kokeiltu Ukrainaa vastaan jo vuosien ajan.
– Yleisesti odotettiin, että kun Venäjä aloitti laajamittaisen hyökkäyksen, sitä olisi edeltänyt digitaalinen tulivalmistelu. Esimerkiksi energiantuotanto olisi lamaannutettu kyberhyökkäyksillä. Tällaista ei tiettävästi ole toistaiseksi nähty, sanoo Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden työelämäprofessori ja sotatieteiden tohtori Jarno Limnéll.
Energiatuotantoon kohdistuvia kyberiskuja ei ole toistaiseksi Ukrainassa nähty, arvioi Aalto-yliopiston kyberturvallisuuden työelämäprofessori Jarno Limnéll.
Sen sijaan palvelunestohyökkäyksiä on nähty runsaasti puolin ja toisin. Ukrainassa niitä on osunut etenkin finanssisektorille. Venäjällä kohteena on ollut etenkin tiedonvälitys.
Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smith sanoo Ukrainan sodan olevan ensimmäinen tapaus, jossa nähdään pitkän aikavälin hybridiuhkatoiminnan seuraukset.
– Sen voi sanoa alkaneen jo 2003, ja eskaloituneen koko ajan. Krimin ja Itä-Ukrainan miehitykset olivat osa isoa kokonaisuutta, jonka Venäjä loppupeleissä eskaloi sodaksi.
Hybridiosaamiskeskuksen tutkimusjohtaja Hanna Smithin mukaan Ukrainan sota on ensimmäinen tapaus, jossa nähdään pitkän aikavälin hybridiuhkatoiminnan seuraukset.
Täysimittaiseen sotaan johtaneita kehityskulkuja voi olla kaksi: Joko hybridiuhkatoiminta epäonnistui ja eskaloitui sodaksi, koska Venäjä ei saanut, mitä halusi.
Vai kykenikö Venäjä koko ajan heikentämään Ukrainaa ja eskaloimaan tilannetta, mutta samalla Ukraina onnistui silti estämään sen tavoitteet?
– Joten Ukraina ei pystynyt estämään eskalaatiota, mutta onnistui torppaamaan Venäjän tavoitteet. Mikä sitten eskaloitui sodaksi, koska hybriditoimilla ei saatu, mitä haluttiin, Smith pohtii.
Hän muistuttaa Ukrainan tapauksen osoittavan, että strateginen tavoite voi olla vastustajalle niin tärkeä, että jos sitä ei saada, voidaan kriisi eskaloida.
– Nyt kyseessä on ensimmäinen tällainen kokonaisuus, jossa voidaan sanoa, että se on johtanut ihan täydellisesti sotaan, Smith summaa.
Jarno Limnéllin mukaan kyberiskujen tai ainakin niiden tulosten jääminen vähiin Ukrainan sotauutisoinnissa herättää kysymyksiä.
– Etenkin, kun pariin kertaan viime vuosina Venäjä on onnistunut esimerkiksi ujuttamaan haittaohjelmia sähkönjakeluun ja sadat tuhannet olivat jääneet ilman sähköjä.
Fakta
5 mahdollista selitystä näkymättömään kybersotaan Ukrainassa
1. Ukrainan kyberpuolustus on pitänyt. Mutta ei yksinään, sillä sen tukena ovat olleet kybersuurvallat Yhdysvallat ja Britannia sekä esimerkiksi Microsoft. Puolustajan puolella on siis vahvaa osaamista.
2. Venäjä on ollut niin kiireinen omassa kyberpuolustuksessaan sitä vastaan kohdistuvissa hyökkäyksissä, ettei se ole kyennyt vastaamaan tai toteuttamaan vakavia kyberiskuja.
3. Venäjän kyvyt eivät riittäneet tämän kaltaiseen etukäteisvalmisteluun, vaikka tahtoa olisi ollut. Kyvykkyys ei siis ole ollut niin vahvaa kuin etukäteen oli arvioitu.
4. Venäjällä on kykyä, mutta sitä ei ole haluttu vielä käyttää. On ajateltu, että ensimmäisessä vaiheessa otetaan Ukraina nopeasti haltuun, eikä ole syytä lamauttaa kriittistä infrastruktuuria, koska kun se on toiminnassa, voidaan sitä valtauksen jälkeen pitää yllä.
5. Sodan sumu. Jotain muuta, mitä emme vielä tällä hetkellä tiedä.
Lähde: Jarno Limnéll
