Sodat ovat aina liian kalliita kaikille. Ihmishenkiä menetetään. Rahaa menee ja kalustoa kuluu. Siksi sodissa ei ole järkeä. Jos sota syttyy se pitäisi lopettaa alkuunsa. Tämä vain on usein melkein mahdotonta.
Viikonloppuna Venäjä ja Ukraina kertoivat edistyksestä neuvotteluissaan sodan lopettamiseksi. Jos rauhaan joskus päästään, se on tarpeen kaikille, mutta ei helppo kellekään.
Tuhannet Venäjän sotilaat ovat kuolleet ja maan asemahdin maine himmentynyt. Venäjän väitetään jopa pyytäneen Kiinalta tarvikeapua.
Mitä ilmeisemmin Venäjä luuli valtaavansa Kiovan helposti ja käyvänsä sen jälkeen ehkä muutaman kahakan. Nyt hyökkäys polkee paikoillaan eri puolilla suurta Ukrainaa.
Talouspakotteet romauttavat venäläisten elintasoa. Kaikesta sorrosta huolimatta kaduilla osoitetaan yhä mieltä rauhan puolesta.
Venäjä ei kuitenkaan voi lopettaa aloittamaansa sotaa pelastamatta johtajiensa kasvoja. Se vaatinee ainakin Krimin itseensä liittämisen lopullista myöntämistä. Lisäksi Ukrainan pitäisi tunnustaa ”itsenäisyys” Donetskille ja Luhanskille. Tämä todennäköisesti koskisi koko alueita, ei vain nyt niiden kapinallisten hallussa olevia osia. Ukrainalle voisi olla mahdotonta vetäytyä alueilta, joita Venäjä ei ole sotilaillaan vallannut.
Ukrainan pitäisi luopua pyrkimästä Naton ja EU:n jäseneksi sekä rajoittaa aseistustaan sodan jälkeen. Presidentti Volodymyr Zelenskyi on jo vihjannut, että olisi tähän valmis Naton osalta.
Tietysti Ukraina livahtaisi näistä rajoitteista vapaaksi heti, kun Venäjä taas joskus heikkenisi. Hyökkäyssodan häpeä mustaa Venäjää vuosikymmeniä. Jossain tilanteessa sen johtajat voisivat joutua jopa vastaamaan teoistaan oikeudessa.
Ukraina sotii tehokkaasti. Länsi lähettää sille suuria määriä kevyttä aseistusta, mikä helpottaa taistelun jatkamista.
Mutta sotaa käydään miljoonien ukrainalaisten siviilien keskellä. Luotien ja pommien lisäksi heidän henkeään uhkaavat nälkä ja sairaudet. Venäjä iskee ohjuksillaan kauas Ukrainan länsiosiin osoittaakseen, että kukaan ei ole turvassa.
Ajaakseen Venäjän armeijan maasta Ukrainan pitäisi pystyä suuriin vastahyökkäyksiin. Niissä omat tappiot ovat isoja ja menestys epävarmaa.
Taistelustaan ylpeälle kansalle rauhan myyminen on vaikeaa. Moni uskoo, että venäläisten hyökkääjien romahdus on hetken päässä.
Suomen talvisodan päättymisestä tuli sunnuntaina 82 vuotta. Silloinkin kansa tiesi voitoista, mutta ei sotilaallisen tilanteen vakavuudesta. Rauha oli shokki.
Suomen poliittinen järjestelmä kesti tämän. Ukrainan nykyinen järjestelmä on hatarampi. Ja pelko siitä, että Venäjä jälleen pian palaa isompien vaatimusten kanssa on nytkin todellinen.
Länsimaiden johtajat ovat taputelleet toistensa selkiä ja kehuneet saavuttamaansa yhtenäisyyttä. Kun rauhaa hierotaan, nekin joutuvat vaikeiden valintojen eteen.
Venäjän vaatimukseen kuuluu todennäköisesti se, että merkittävä osa talouspakotteista puretaan rauhan ehtona. Sen taloudellinen tilanne huononee joka tapauksessa, kun Eurooppa suhtautuu yhä epäluuloisemmin venäläiseen energiaan. Iso osa lähteneistä länsiyrityksistä ei koskaan palaa.
Länsi voisi tietysti yrittää pitää pakotteet voimassa vaihtaakseen Venäjän johtoa. Se johtaisi lisään verenvuodatukseen Ukrainassa ja ehkä muuallakin. Venäjän historian tuntien ei ole mitään takeita, että seuraava Venäjän johto olisi helpompi naapureilleen ja lännelle.
Ukrainan rauhasta tulee katkera kaikille.