Länsi-Ukrainassa sijaitsevasta Lvivin kaupungista on tullut kaksi viikkoa kestäneen sodan aikana tärkeä huoltokeskus. Sen kautta Ukrainaan kulkee tarvikkeita, aseita sekä ihmisiä, jotka ovat valmiina liittymään taisteluun Venäjän joukkoja vastaan eri puolilla maata.
Samalla kaupunkiin on hakeutunut sankoin joukoin muualla maassa asuvia ukrainalaisia, jotka joko pyrkivät 50 kilometrin päässä sijaitsevan rajan yli Puolaan – tai etsivät muuten vain turvaa kaupungista, joka on toistaiseksi välttynyt venäläisten suorilta hyökkäyksiltä.
Ukrainan ja länsimaiden mukaan Venäjän joukot yrittivät heti hyökkäyksen alkumetreillä pudottaa laskuvarjojääkäreitä Lvivin ulkopuolella sijaitseviin metsiin. Kaupungin viranomaisten mukaan Ukrainan joukot onnistuivat kuitenkin estämään yrityksen tulitaistelulla.
Sodan alkumetreillä päättivät siirtyä turvallisempaan paikkaan myös kaupungin lentokentän lähellä asuneet Andriy Sydorenko ja hänen puolisonsa Vira. Perheeseen kuuluu myös pian kymmenen kuukauden ikäinen poikavauva Luka sekä äitinsä luona asuva, kohta 12-vuotias poika Severyn Sydorenkon aiemmasta liitosta.
– Hälytyssireenit soivat varoituksena mahdollisista ilmaiskuista. Meillä ei ollut liiemmin luottamusta ilmatorjuntajärjestelmään. Samoihin aikoihin venäläiset joukot tekivät raketti-iskuja useille lentokentille sekä sotilaallista infrastruktuuria vastaan. Tästä alkoi todellinen vaara, Sydorenko, 41, muistelee parin viikon takaista tilannetta IS:lle puhelimen välityksellä.
Lvivin rautatieaseman läheisyyteen on pystytetty telttoja eri puolilta maata tulevia pakolaisia varten.
Perhe siirtyi turvaan Lvivin keskustassa sijaitsevaan toimistoon, joka kuuluu Sydorenkon työnantajalle eli sveitsiläisomisteiselle verkkokaupalle, joka myy kulutustavaroita Sveitsiin. Kyseessä on kolmeen asuinhuoneistoon rakennettu kotitoimisto, joten tilat on varustettu myös kylpyhuoneilla ja keittiöillä. Yrityksen työntekijät ovat puolestaan olleet edelleen etätöissä.
– Muutimme sinne, ja sitten päätimme ostaa ilmalla täytettäviä patjoja. Koska tilaa on niin paljon, otimme sinne asumaan muutamia perheitä ja ryhmiä.
”Päätimme ostaa ilmalla täytettäviä patjoja. Koska tilaa on niin paljon, otimme sinne asumaan muutamia perheitä ja ryhmiä.
Muut ovat siirtyneet sittemmin jo toisaalle, ja myös toimiston henkilökunta alkaa vähitellen palailemaan työpaikalleen. Johtajana työskentelevän Sydorenkon mukaan sota ei ole toistaiseksi vaikuttanut suoraan yrityksen toimintaan.
Se on hänen mielestään hyvä asia, koska nyt firmassa pystytään tukemaan paremmin työntekijöitä ja heidän perheitään.
– Tässä vaiheessa uskomme, että tilanne on suhteellisen turvallinen Länsi-Ukrainassa. Siitä syystä olemme alkaneet tekemään tulevaisuuden suunnitelmia, Sydorenko sanoo.
Johtamiskokemuksen lisäksi Sydorenkolla on ammatillista taustaa myös psykologian saralla. Hän on toiminut paikallisen psykoterapeuttien yhdistyksen johtajana ja kouluttanut itseään lisää erityisesti sen jälkeen, kun kriisi käynnistyi Ukrainassa vuonna 2014.
– Tällä hetkellä minä ja toisessa kaupungissa asuva kollegani vedämme joka ilta verkkotyöpajoja psykologeille ja psykoterapeuteille kaikkialla Ukrainassa. Meillä on kontakti noin sataan ihmiseen ja opetamme heille erilaisia kriisipsykologian lähestymistapoja.
Vapaaehtoiset pakkasivat torstaina Lviviin saapuneita avustustarvikkeita junaan, jotta ne voitaisiin toimittaa apua tarvitseville eri puolille Ukrainaa.
Kollegansa kanssa Sydorenko on perehtynyt etenkin stressiin liittyviin häiriöihin sekä keinoihin niiden helpottamiseksi. Teoreettista ja käytännön tietoa on kertynyt, ja sitä he haluavat nyt jakaa verkostolleen vapaaehtoisesti.
Tällä hetkellä tärkeää on tukea itse verkostoa projektilla, jossa terapeuteille ja psykologeille tarjotaan materiaaleja sekä tukea viestintään, matkustamiseen sekä kulujen kattamiseen. Jotkut verkoston jäsenistä ovat menettäneet työnsä, mutta tekevät Sydorenkon mukaan edelleen hienoa työtä tukemalla konfliktin uhreja.
– Meidän tehtävämme on huolehtia siitä, että verkosto voi jatkaa olemassaoloaan ja tehdä työtään tehokkaasti.
Sydorenkon mukaan tarkoitus on jatkaa työtä pienempien pilottiprojektien parissa. Myöhemmin on todennäköisesti edessä isompi ponnistus, sillä psykologisen avun tarve tulee kasvamaan Ukrainassa vielä paljon.
Sydorenkolla on siis paljon tietoa siitä, millä tavalla sota vaikuttaa ukrainalaisiin. Hän kertoo, että ennen hyökkäystä ilmassa oli paljon varoituksia ja ahdistusta, mutta samalla myös toivoa siitä, että Venäjän uhittelut olisivat vain paineen kasvattamista neuvotteluja varten.
Kun hyökkäys alkoi, kaikki olivat Sydorenkon mukaan shokissa. Ensimmäiseen pariin päivään Venäjän joukkojen hyökkäystä Ukrainaan ei saattanut uskoa todeksi.
Jotkut lamaantuivat täysin.
– Kiovassa asuva ystäväni kärsi korvien soimisesta viikon. Hän ei voinut tehdä juuri mitään, vaan olla lähinnä vain paikallaan. Se oli itse asiassa lamaantumisreaktio.
”Kiovassa asuva ystäväni kärsi korvien soimisesta viikon. Hän ei voinut tehdä juuri mitään, vaan olla lähinnä vain paikallaan.
Lamaantumisreaktio on biologinen, myös eläimiltä löytyvä suojelumekanismi, joka suojaa ihmistä järkyttävän tilanteen vaikutuksilta. Kun hyökkäyksen alkamisesta oli kulunut muutamia päiviä, alkoi nousta esille myös niin sanottuja taistele tai pakene -reaktioita.
Järkyttävään tilanteeseen joutuessaan toiset ihmiset saattavat paeta suojatakseen itseään, toiset taas pyrkivät tekemään saman vaikuttamalla itse tilanteeseen.
– Jotkut halusivat pelastaa perheensä maan länsiosiin tai EU:n puolelle, ja jotkut tarttuivat aseisiin ja lähtivät taistelemaan. Kumpikin näistä reaktioista on niin voimakkaita, että monet eivät ole kyenneet yksinkertaisesti syömään tai nukkumaan. He ovat stressin vuoksi olleet pitkän aikaa ylivirittyneessä tilassa, Sydorenko kertoo.
Lvivissä jonotettiin luovuttamaan verta helmikuun lopulla. Venäjä oli käynnistänyt hyökkäyksensä Ukrainaan edellisenä päivänä.
Hänen mukaansa on useita lähestymistapoja, joilla voidaan saada apua kehon ja mielen itsesäätelyyn. Kehoa voidaan stimuloida esimerkiksi fyysisillä harjoituksilla.
Sydorenko ja hänen puolisonsa aktivoituivat majoittamalla ihmisiä toimistoon, kun Venäjän hyökkäystä oli kestänyt kaksi päivää.
– Saimme lisää itseluottamusta auttamalla muita ihmisiä. Tämä oli pieni panos meidän puoleltamme, mutta tärkeä. Sitten aloin hiljattain järjestämään näitä verkkotyöpajoja, Sydorenko sanoo.
Ei sillä, etteikö pakeneminenkin olisi käynyt pariskunnan mielessä. Ukraina ei päästä 18–60-vuotiaita miehiä poistumaan maasta, joten Sydorenkon mukaan perheet ovat joutuneet valintatilanteeseen: on joko erottava läheisistä tai pysyttävä yhdessä Ukrainassa.
– Kummassakin tilanteessa stressi on valtava erityisesti lapsille. Vaikka he ovat aikuisia joustavampia ja sopeutuvat helpommin tilanteisiin, he ovat alttiimpia erilaisille fyysisille oireille. Kun lapsi kokee stressiä ja epävarmuutta vaikka vain vanhempiensa kautta, hänen kehonsa voi reagoida esimerkiksi hengitys- ja iho-oireiden tai ripulin ja oksentamisen muodossa.
Perheellä on Suomessa ystäviä, sillä Sydorenkon puoliso Vira on asunut täällä jonkin aikaa vuosia sitten. Hänellä ja lapsilla oli jossakin vaiheessa aikomuksena lähteä ainakin joksikin aikaa Suomeen, ja laukkujen pakkaaminenkin oli jo aloitettu.
– Meillä oli eräänlainen viimeinen tapaaminen isoäitien kanssa. He olivat tästä todella vaikuttuneita, se oli hyvin tunteikasta. Ja sitten seuravana päivänä poikamme alkoi oireilla. Hänelle nousi kuumetta ja hänen iholleen tuli läiskiä, jotka saattoivat olla allergiaa, tai ehkä vain yksinkertaisesti stressiä. Viimeiset kaksi yötä vietimme kotona yhdessä, ja hänen oireensa katosivat.
Siinä kohtaa Sydorenkot päättivät pysyä ainakin toistaiseksi yhdessä ja pyrkiä olemaan avuksi muille itse tilanteessa.
– On kuitenkin mainittava, että olemme saaneet valtavasti tukea ystäviltämme Suomesta.
”Olemme saaneet valtavasti tukea ystäviltämme Suomesta.
Sydorenkon mukaan stressiä vähentää huomattavasti, kun mielessä on paikka, johon mennä, jos lähdön hetki vielä koittaa. Suurimmalla osalla sotaa pakenevista ukrainalaisista tätä mahdollisuutta ei ole.
– Tällä hetkellä haluamme uskoa, että armeijamme onnistuu ainakin pidättelemään tätä invaasiota ja olemme täällä suhteellisen turvassa. Voimme jatkaa työtämme toisten tukemiseksi.
Muualta Ukrainasta taisteluiden alta lähteneet lämmittelivät Lvivin rautatieaseman lähellä torstaina.
Lue lisää: Tiedustelutiedot: Tämä hidastaa Venäjän etenemistä Ukrainassa
Sydorenko kertoo lukeneensa Suomen talvisodasta ja huomanneensa siinä useita yhtäläisyyksiä Ukrainan tämänhetkiseen tilanteeseen. Hän sanoo ukrainalaisten olevan hyvin kiitollisia länneltä saadusta tuesta, mutta Venäjän hyökkäys jatkuu edelleen siitä huolimatta.
– Jos vihollinen voittaa, tilanne ei pääty, vaan se eskaloituu todennäköisesti vielä lisää. Tämä on rikos ihmisyyttä vastaan, ja siksi kaikkien ihmisten tulisi yhdistyä suojelemaan kärsiviä ja auttamaan seurausten korjaamisessa. Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty.
Sydorenkon mukaan tärkeintä on voittaa pelko.
– Meidän ei pidä pelätä, sillä se on Putinin vientituote. Hänellä on vain yksi vientituote öljy ja kaasun lisäksi: pelko. Meidän on lakattava kuluttamasta niitä kaikkia. Tiedämme, että tämä vaatii joitakin uhrauksia, mutta kaikkein tärkeimpiä ovat nyt ihmishenget ja turvallisuus. Ne ovat niitä asioita, joita emme voi vaihtaa mihinkään muuhun, Sydorenko sanoo.
”Meidän ei pidä pelätä, sillä se on Putinin vientituote.
Hän ei katso olevansa riittävän asiantunteva arvioidakseen sitä, vaatiiko tilanteen rauhoittuminen lopulta Venäjän nykyhallinnon kaatumista. Hän sanoo kuitenkin kokemustensa perusteella tietävänsä varmaksi yhden asian.
– Meillä on tapahtunut hirveitä asioita ihmisoikeuksiin liittyen myös Ukrainassa 90-luvulla. Minä ja kollegamme olimme aktivisteja ja taistelimme sitä vastaan. Autoimme ihmisiä pääsemään yli peloistaan ja tulemaan tietoisemmiksi oikeuksistaan, erityisesti niistä, jotka liittyvät äänestämiseen ja vapaassa maassa elämiseen.
– Rakensimme tätä vuosikymmenien ajan ja olemme saavuttaneet suurta menestystä. Mutta jos olisimme halvaantuneet pelosta ihan alussa, voisimme olla samanlaisessa tilanteessa kuin Valko-Venäjän ja Venäjän kansalaiset ovat tällä hetkellä. He eivät päässeet yli pelostaan, ja siksi he ovat nyt siinä, missä he ovat. Pelko kasvoi suuremmaksi kuin järki.
Sydorenko nostaa esiin ne ihmiset, joilla on edelleen illuusio siitä, ettei sota vaikuttaisi heihin mitenkään henkilökohtaisesti. Sen vuoksi he eivät koe myöskään tarvetta minkäänlaisiin uhrauksiin sen lopettamiseksi.
– Kaikkien pitäisi tietää, ettei tässä ole kyse ainoastaan konfliktista Ukrainan ja Venäjän välillä. Tässä on kyse koko maailman vapaudesta ja turvallisuudesta, Sydorenko muistuttaa.
