Helmikuun 27. päivä oli ratkaiseva hetki, jolloin Bodja-nimellä esiintyvän ukrainalaisen taistelijan elämä muuttui lopullisesti.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan oli alkanut jo kolme päivää aiemmin, mutta Bodjan kotikaupunki Butsha ei ollut ensimmäisten iskujen kohde.
Vuodesta 2014 alkaen aktiivisesti maanpuolustusta harrastanut mies osasi kuitenkin arvata, että pian olisi heidän vuoronsa. Butshan vieressä sijaitsee Hostomelin lentokenttä ja kaupungin läpi kulkee suoraan tie kohti Kiovaa, jonne ei ole Butshasta kuin vajaat 30 kilometriä .
Bodja keräsi ystävistään ja tuttavistaan luottoryhmän, ja he kääntyivät Ukrainan armeijan värväystoimiston puoleen. Sieltä he saivat aseita ja ammuksia ja perustivat oman vapaaehtoisen paikallispuolustusryhmän nimeltä Butshanskaja varta. Sen jälkeen he asettuivat väijymään Butshaan mahdollisesti saapuvia venäläisiä.
– Pyysimme sitä ennen Butshan kaupunginjohtajalta monta kertaa, että meidän kaupunkiimme olisi järjestetty kunnollinen vastaanotto venäläisille. Hän ei kuitenkaan tehnyt asialle mitään, sillä hänen teoriansa mukaan olisi parempi vain päästää vihollinen etenemään Kiovaa kohti niin, että taisteluista ei tulisi mitään vahinkoa meidän kaupungillemme, Bodja kertaa vieläkin tuohtuneena.
Bodjan taisteluryhmä piti lounastauon pikkutien varrella Kiovan edustalla.
IS:n tiedossa on Bodjan oikea nimi ja hänen roolinsa on varmistettu useilla tavoin. Hän on myös kotiseudullaan tunnettu henkilö, joten hän ei halua peitellä kasvojaan tässäkään haastattelussa. Taistelunimellä esiintyminen ei liity myöskään yritykseen suojautua Venäjän tiedustelulta, vaan ainoastaan siihen, että hän haluaa rajoittaa turhia sosiaalisen median yhteydenottoja.
– Venäläiset tietävät varmasti minut ja yrittävät jahdata minua, mutta minä en heitä pelkää. Heidän osansa on pelätä, kun he miehittävät minun maatani, hän tiivistää.
Butshan puihin jäi merkkejä kaupungin ensimmäisistä taisteluista 27. helmikuuta. Kuva on Bodjan paikallispuolustusryhmän ottama.
Sunnuntaina 27. helmikuuta Bodjan pahat aavistukset kävivät toteen. Butshaa kohti eteni iso venäläisten kolonna, jonka kärjessä kulki edeltä kaksi taistelupanssaria tiedustelutehtävissä.
– Me olimme heitä vastassa. Osa meistä piti silloin ensimmäistä kertaa asetta kädessään tositilanteessa. Meillä oli panssarintorjunta-aseita, kranaatinheittimiä ja raketteja. Olimme asettuneet kahteen eri paikkaan väijymään ja saimme hämättyä heitä. Lopputulos oli, että me poltimme molemmat panssarit, Bodja kuvailee.
Tämän panssariajoneuvon tuhoaminen oli Bodjan taisteluryhmän ensimmäinen voitto Butshan kaupungissa Kiovan edustalla.
Bodjan mukaan hänen kahdenkymmenen miehen ukrainalaisryhmästään kuoli tässä ensimmäisessä taistelussa yksi, ja neljä haavoittui. Kuolonuhri oli aiempien Itä-Ukrainan taistelujen veteraani Vladimir Kovalski, jolta oli jouduttu amputoimaan takavuosien haavoittumisten vuoksi molemmat jalat.
– Hän oli siellä meidän tukenamme jalkaproteeseissaan, automaattiase kädessään, viimeiseen asti.
– Minä itse lähdin kotoani niin, että jaloissani olivat vain kevyet kesäiset varsikengät. Luotiliivit ehdin ottaa mukaani. Sillä tiellä olen yhä, en ole sen jälkeen kotona käynyt kertaakaan, Bodja kertoo Signal-palvelun kautta puhelimitse jostain Kiovan edustalta maastosta kaupungin ”vasemmalta rannalta”.
”Yritämme pyydystää näitä kaksijalkaisia idiootteja. Otamme heidät kiinni elävinä, sillä meillä on heille tehtävä.
Kahden tuhotun tiedustelupanssarin jälkeen Butshaan eteni myöhemmin varsinainen venäläisten panssarikolonna, jonka kohtalo on tullut sittemmin tutuksi lukuisista uutiskuvista.
Ukrainan armeija onnistui tuhoamaan Butshan kaduille kymmeniä panssariajoneuvoja käyttämällä apunaan muun muassa turkkilaisia miehittämättömiä Bayraktar-lennokkeja.
Tuhottujen panssariajoneuvojen kolonna Butshassa. Tämä näky on tuonut Suomessa monelle mieleen Ratteentien tuhot.
Tuhottuja panssareita Butshan kaduilla. Näiden ajoneuvojen pysäyttämiseen Bodja ryhmineen ei enää osallistunut, vaan he olivat paenneet kaupungista turvaan pikkuteitä pitkin.
– Minä itse en ollut enää siinä vaiheessa Butshassa, sillä meidän oli paettava taistelujen jaloista pikkuteitä pitkin. Myöhemmin olen kuullut, että kaupunginjohtaja on kritisoinut meidän ryhmäämme. Hänen mukaansa Butsha olisi säästynyt taisteluilta, jos meidän ryhmämme ei olisi ryhtynyt puolustustaisteluun kaupungissa. Että tällaistakin ajatusmaailmaa meiltä löytyy, Bodja selittää adrenaliinia äänessään.
Bodjan mukaan kaupunginjohtajan pitäisi sen sijaan kiittää heidän pientä vapaaehtoisryhmäänsä.
– Jos me emme olisi olleet ensimmäisinä hereillä, venäläiset olisivat päässeet Butshan läpi kohti Kiovaa kuin taksilla ajaen. Jopa tiet olivat vailla esteitä.
Lue lisää: Raatteen tie 1940, Butsha 2022 – talvisodan ja Ukrainan sodan erot ja yhtäläisyydet
Bodjan mukaan Butshan tuhotun panssarikolonnan kärjessä oli Kemerovosta tulleita venäläisiä erikoisjoukkojen sotilaita sekä tshetsheenisotilaita.
– Kolonnan loppupäässä oli mukana myös valkovenäläisiä sotilaita. Toisin sanoen he ovat olleet Venäjän apuna hyökkäämässä meitä vastaan aivan sodan alusta alkaen, meillä on siitä todisteet, Bodja väittää.
Julkisuudessa on ollut tähän asti ristiriitaisia tietoja siitä, osallistuuko Ukrainan maaoperaatioon myös Aljaksandr Lukashenkan lähettämiä valkovenäläisiä sotilaita. Bodjan mukaan Butshan tuhotuista panssarivaunuista saatiin kuitenkin saaliiksi muun muassa muistitikku, jossa oli valkovenäläisten sotilaiden nimet kotiosoitteineen kaikkineen.
– He ovat siis aivan samanlaisia miehittäjiä kuin venäläisetkin. Haluan, että tämä tulee selväksi koko maailmalle. Hekään eivät ole meille mitään slaaviveljiä, vaan rikollisia miehittäjiä.
Kun Bodja lähti sotaan, Butshaan jäi hänen vaimonsa, lapsensa ja anoppinsa. Myös kotiväki oli aluksi kaupunginjohtajan tapaan hyvässä uskossa, että kaikki menisi ohi nopeasti. Taistelut kaupungissa kuitenkin vain jatkuivat: siviilejä surmattiin kaduille, kauppoja ryöstettiin, sähkö, vesi, kaasu ja puhelinyhteydet olivat poissa pitkiä aikoja.
Kaupunkiin asettui piileskelemään venäläisiä taistelijoita, jotka saivat todistettavasti apua myös joiltakin paikallisilta. Viimeinen pisara Bodjan huolestumiselle oli, kun levisi huhu, että venäläistaistelijat etsivät kaupungista naisia viihdykkeekseen.
– En pystynyt kunnolla keskittymään taisteluihin, kun minun piti koko ajan miettiä perheeni turvallisuutta miehittäjien piirityksessä. Tänä aamuna he pääsivät vihdoin pakoon Butshasta, ensin osan matkaa jalkaisin, ja sitten junalla ulkomaille.
Bodjan mukaan vaimo, lapsi ja anoppi olivat joutuneet näkemään pakomatkallaan Butshan taistelujen jäljet, joita ei ole vieläkään pystytty raivaamaan pois.
– He kertoivat, että kaduilla lojuu yhä siviileiden ruumiita siellä täällä. Haju on kauhea, mutta venäläiset ovat meidän tietojemme mukaan miinoittaneet ruumiit. Siksi heitä ei ole saatu vietyä ruumishuoneelle turvallisesti.
Butshan siviilejä kuvattuna 4. maaliskuuta hakeutumassa turvaan tulitukselta.
Kuvassa on Bodjan (oik.) luottoryhmä Butshanskaja varta, joka koostuu Butshan kaupungin vapaaehtoisista paikallispuolustajista. Kuvassa taistelijat Svat, Petrovitsh, Tantsor, Muha, Balaklava ja Bodja. Vain yksi heistä halusi kasvonsa peitettäväksi.
Bodja kertoo olevansa parhaillaan ryhmänsä kanssa Kiovan edustalla, sillä tärkeintä on estää venäläisiä ottamasta pääkaupunkia haltuunsa.
– Se on heidän pääkohteensa. Heidän pitäisi päästä näyttämään koko maailmalle, että Kiova on heidän.
Konkreettisista taisteluistaan Bodja kertoo vähän, mutta antaa ymmärtää, että hänen ryhmänsä on lähettänyt jo useita venäläissotilaita tuonpuoleiseen. Pääpyrkimyksenä heillä ei ole silti hyökkääjien surmaaminen.
– Me pyrimme katkaisemaan venäläisten kolonnat, ja armeijan lennokit avustavat meitä. Kun venäläisille sotilaille tulee paniikki, he pyrkivät pois pääreiteiltä ja eksyvät. Paikalliset ihmiset ovat kaiken lisäksi vaihtaneet teiden ja kylien kyltteihin vääriä paikannimiä, mikä sekoittaa heidät aivan selvästi, Bodja kuvailee.
Kun venäläissotilaat pyrkivät pakoon, Bodjan ryhmä yrittää ottaa heitä vangeiksi.
– Yritämme pyydystää näitä kaksijalkaisia idiootteja. Otamme heidät kiinni elävinä, sillä meillä on heille tehtävä. Heille jää tämän kaiken tuhon jälleenrakennus, Bodja suunnittelee.
Butshan asukas tutki tuhottua panssarivaunua 1. maaliskuuta kaupunkinsa kadulla.
Ukrainalaisia taistelijoita kuvattuna Butshassa hakemassa suojaa.
Bodja on varma, että Venäjän hyökkäys on yhdistänyt Ukrainaa entisestään.
Vaikka Ukrainassa on ollut aiemmin paljon sekä Venäjän että Vladimir Putinin sympatisoijia, Venäjän pommitukset siviilikohteisiin ovat saaneet myös heidän silmänsä avautumaan. Summittaisten pommitusten alle on jäänyt niin venäjän- kuin ukrainankielisiäkin ihmisiä yhtä lailla.
Puhelun aikana tulee hyvin selväksi myös se, että ainakaan Bodjan taisteluryhmällä ei ole pienintäkään aikomusta antautua Putinin sotavoiman edessä.
– Me olemme valmiit jatkamaan taisteluamme niin kauan kuin Venäjällä riittää kaksijalkaisia idiootteja tänne lähetettäväksi. Sillä me emme taistele täällä vain itsemme puolesta, vaan koko maailman.
Bodja on kuvassa vasemmalla. Mukana on taistelijoita, jotka ovat juuri nyt estämässä venäläisten pääsyä Kiovaan pääkaupungin edustalla.
Jos Ukraina taipuisi nyt Venäjän alle, se olisi Bodjan mukaan Putinille kuin kehotus jatkaa maailmanvalloitustaan.
– Keisari haluaa aina vain enemmän ja enemmän maata itselleen, sillä imperiumi ei voi pysäyttää laajenemistaan koskaan.