Vahvistettuja siviiliuhreja: 516. Vahvistettuja haavoittuneita: 908.
Nämä olivat keskiviikkona YK:n ihmisoikeusneuvoston ilmoittamat viralliset siviiliuhrien luvut Ukrainan sodasta.
Kuuntele koko artikkeli alla olevasta soittimesta.
Kuten aikaisempinakin päivinä, ilmoitukseen sisältyi alistunut toteamus: todellinen uhrien määrä on todennäköisesti paljon suurempi.
Tälläkin hetkellä jossain sodan raunioissa makaa uhri, josta ei vielä tiedetä. Kaaos estää avunsaannin ja tilanteen tarkkailun.
Tälläkin hetkellä kranaatti- tai raketti-isku osuu jossain keskelle asutusta tai pakoreittiä.
Tälläkin hetkellä jopa sadattuhannet ihmiset kyyristelevät pommisuojissa eri puolella Ukrainaa. Ruoka, sähkö ja lämmitys uhkaavat loppua. Ulos menemistä vältetään viimeiseen asti, koska siellä vaanii kuolema.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on jo kylvänyt silmitöntä tuhoa siviiliväestön keskelle. Kuvat ja tarinat Ukrainasta kertovat, kuinka joka päivä viattomia sivullisia joutuu tykistökeskityksen tai raketin räjähdyksen kohdalle.
Riekaleiset ruumiit kaduilla ja maanteillä pomppaavat sotaa seuraavien silmille uutiskuvista ja sosiaalisesta mediasta. Ihmisiä ammutaan autoihinsa, kun he yrittävät paeta.
Tyttö Mariupolista, 6
”Näyttäkää tämä Putinille”
Helmikuun 27. päivänä kiidätettiin mariupolilaiseen sairaalaan 6-vuotias pikkutyttö, joka oli haavoittunut supermarketissa ollessaan Venäjän joukkojen pommituksessa. Pian maailmalle levisivät uutistoimisto AP:n kuvat, joissa ensihoitajat yrittivät pelastaa pinkkiin, yksisarvisen kuvalla koristeltuun pyjamaan puettua tyttöä vanhempien seuratessa avuttomina vieressä.
Lääkärit ja hoitajat eivät onnistuneet yrityksessään. Kun videokuvaaja ikuisti yhtä lääkäreistä antamassa lapselle happea, tämä katsoi suoraan kameraan ja sanoi:
– Näyttäkää tämä Putinille. Tämän lapsen silmät. Ja itkevät lääkärit.
■ Kuva: Äiti odotti ambulanssin ulkopuolella, kun hänen 6-vuotiasta tytärtään yritettiin pelastaa Mariupolissa helmikuun lopulla. Kuvaaja: Jevgeny Maloletka / AP / Lehtikuva
Venäjän ensimmäiset iskut kohdistuivat sodan alettua pääasiassa sotilaskohteisiin, ja sen asevoimat etenivät teitä pitkin isojen asutuskeskusten liepeille. Kun Ukraina taisteli vastaan ja hyökkäys pysähtyi, käynnistyi Venäjän uusi taktiikka, summittainen tulitus ja piiritys, jolla vastustajan puolustustahtoa yritetään murtaa.
Venäjä kiistää siviilien ampumisen, mutta todisteet julmuuksista lisääntyvät joka päivä.
Sodan sumu on laskeutunut. Sen seassa miljoonat ukrainalaiset yrittävät selviytyä.
Ilja, 16
Elämä katkesi ennen aikojaan jalkapallokentälle
Keskiviikkona 2. maaliskuuta Venäjä kohdisti kranaattitulta Mariupolin kaupunkiin. Yksi ammuksista räjähti koulun lähellä olevalla jalkapallokentällä haavoittaen siellä pelaamassa ollutta Iljaa, 16.
Kaupungin laidalla jatkuivat taistelut ja ilmaiskut olivat jo vieneet asukkailta puhelinyhteydet, eikä ambulanssimiehet tienneet, minne kuljettaa haavoittuneita. Kaoottisessa tilanteessa Ilja kiidätettiin ensiapuyksiköksi muutettuun synnytyssairaalaan ja leikkaussaliin, mutta hänen hyväkseen ei voitu tehdä enää mitään.
■ Kuva: Uutistoimisto AP:n valokuvaaja ikuisti Iljan isän Serhin suremassa teini-ikäisen poikansa ruumiin äärellä mariupolilaisessa sairaalassa 2. maaliskuuta. Kuvaaja: Jevgeny Maloletka / AP / Lehtikuva
Sodan sumu estää usein näkemästä, mitä siviiliuhreille heidän viimeisillä hetkillään tapahtuu.
Toisin oli viime sunnuntaina Kiovan esikaupunkeihin kuuluvassa Irpinissä, sillä paikalla oli sattumalta joukko länsimaisia kuvaajia ja toimittajia ukrainalaisten avustajiensa kanssa.
He olivat seuraamassa siviilien evakuointia, mutta joutuivat todistamaan järkyttävää iskua näitä vastaan.
Sotatoimien alta pakenevia ihmisiä kulki Irpinistä joukoittain P30-maantietä pitkin kohti Kiovaa, mikä oli ainoa pakosuunta luoteesta tulleita venäläisjoukkoja väistäville.
Tiellä siviilejä saattaneet ukrainalaissotilaat eivät osallistuneet sotatoimiin, mutta heidän tovereitaan oli toimittajien mukaan arviolta muutaman sadan metrin päässä, ja ukrainalaiset myös käyttivät omia kranaatinheittimiään.
Siviilien ainoa pakotie johti Irpin-joen yli kulkevalle sillalle, joka oli tuhottu ilmeisesti venäläisjoukkojen hidastamiseksi. Pakolaisia varten sillan raunioihin oli kuitenkin valmistettu kulkureitti.
Ihmisiä autettiin tuhotun sillan yli Irpinissä pakomatkalla kohti Kiovaa viime sunnuntaina.
Sen ohittamalla edessä oli vielä pieni asutuskeskus ja sen jälkeen joidenkin kilometrien taival metsän reunustamalla tiellä ennen Kiovan suurkaupunkialueen tarjoamaa suojaa. Eteneminen oli hidasta, sillä ihmiset raahasivat omaisuuttaan matkalaukuissa tien viertä pitkin.
Tiellä kulkivat sunnuntaina myös Kiovassa ohjelmistoyrityksessä työskennellyt Tatjana Perebiynis, 43, sekä hänen 18-vuotias poikansa Nikita ja 9-vuotias tyttärensä Alise. Heidän seurassaan oli miespuolinen, 28-vuotias perheystävä.
Perheen evakkoon lähtö oli naisen työnantajan mukaan myöhästynyt, koska Perebiynis oli ollut hoitamassa sairasta äitiään.
Paikalla ollut New York Timesin kuvajournalisti Lynsey Addario kuvaili myöhemmin, kuinka sillan lähelle oli ensin osunut ilmeisesti kranaatti-isku. Ihmiset suojautuivat paniikissa, mutta joutuivat jatkamaan matkaansa, koska kunnon turvaa ei ollut.
Kuvissa ja videoissa näkyy, kuinka jalkakäytävälle muodostui ajoittain lähes jono pakolaisista.
Addarion kanssa ollut freelance-videokuvaaja Andriy Dubtshak kuvasi juuri ihmisille viittoillutta aseistautunutta ukrainalaismiestä, kun aivan vieressä leimahti, ja räjähdys heilautti kameraa rajusti.
Osuma tienristeykseen näkyy alla olevalla Dubtshakin videolla.
– Lääkintämies, joku sotilaista huusi.
Savun ja pölyn keskellä auttajat riensivät kadun toisella puolella sijaitsevan kirkon edustalle, jossa neljä ihmistä retkotti maassa.
Heidän matkatavaransa olivat iskun voimasta sinkoilleet ympäriinsä, vain yksi laukku seisoi pystyssä vierellä. Kuljetuskorissa olleet kaksi pientä koiraa haukkuivat ja vinkuivat.
Ruumiit peiteltiin kuolinpaikalle odottamaan poiskuljetusta. Taustalla oleva patsas on toisen maailmansodan ukrainalaisten sankareiden muistomerkki.
Tatiana Perebiynis lapsineen kuoli heti. Heidän kanssaan ollut mies oli vielä elossa, mutta menehtyi pian elvytysyrityksistä huolimatta.
– Neljä ihmistä kuoli, kaksi aikuista ja kaksi lasta, aivan silmieni edessä, paikalla ollut Irpinin pormestari Oleksandr Markushyn kertoi myöhemmin medialle.
Useat todistajat ovat kuvailleet, kuinka iskusarjaa ikään kuin ohjattiin ensimmäisten kranaattien iskemien jälkeen tarkoituksellisesti kohti isoa tienristeystä. Toinen vaihtoehto on, että lähistöllä olleiden ukrainalaissotilaiden takia kylään suunnattiin epäsuoraa tulta summittaisesti, vaarasta piittaamatta.
– He (venäläiset) eivät ole armeija, he ovat eläimiä. He tappavat siviilejä, he tulittavat kaupunkiamme ja asuntojamme ja ambulansseja. Tämä on hirviömäistä, Markushyn sanoi myöhemmin CNN:lle.
Samassa iskussa kerrottiin myöhemmin kuolleen myös neljä muuta ihmistä.
Surmansa saaneen naisen työnantaja julkaisi Facebookissa hänen kuvansa.
– Perhe yritti pakoon Irbinistä, pienestä kaupungista, jossa oli jääty ilman vesihuoltoa, sähköä ja lämmitystä. Sanat eivät riitä kuvaamaan suruamme tai helpottamaan tuskaamme. Mutta meille on tärkeää, että Tanja ja hänen lapsensa Alise ja Nikita eivät jää vain tilastoiksi.
Työnantajan julkaisema kuva Tatiana Perebiynisistä.
– Perhe jäi provosoimattoman siviilejä vastaan suunnatun tulen uhriksi, ja se on kaikkien lakien mukaan rikos ihmisyyttä vastaan, SE Ranking -yrityksen lausunnossa sanottiin.
Perheen isä Serhi Perebiynis jakoi myöhemmin Facebookissa julkaisun, jossa oli hänen vaimonsa ja lastensa kuvat.
– Olen pahoillani, etten suojellut sinua, hän kirjoitti.
Kun kaikki muu oli mennyt, isä etsi toisessa julkaisussa perheen koiria. Hän oli nähnyt videolla kypäräpäisen toimittajan kantavan niistä toista sylissään. Koiran yksi tassu oli silpoutunut.
Koirat löytyivät, mutta jalkansa loukannut kuoli myöhemmin.
– Ystäväni lensi heidän luokseen, isä kirjoitti Facebookissa.
Kirill, 18 kk
Lääkärit eivät onnistuneet pelastamaan pientä Kirilliä
Lauantaina 5. maaliskuuta haavoittui vakavasti Venäjän joukkojen ampumassa kranaattitulessa vain 18 kuukauden ikäinen Kirill. Tulitauosta Mariupolissa oli sovittu muutamia minuutteja aiemmin.
Poika kiidätettiin paikalliseen sairaalaan, jossa kamerat ikuistivat lohduttoman äidin Marina Jatskon jättämässä jäähyväisiä kranaatinsirpaleen surmaamalle taaperolleen, jota lääkärit eivät enää kyenneet pelastamaan. Murtunutta naista tuki miesystävä Fedor.
– Miksi, miksi, miksi? Jatsko itki poikansa elottoman ruumiin äärellä Sky Newsin paikalta kuvaaman videon mukaan.
Samalla kameroihin tallentuivat Kirillin kuoleman järkyttämät sairaalan työntekijät. Heille lapsen menehtyminen oli jälleen uusi, musertava takaisku yli viikon tauotta jatkuneen työskentelyn keskellä.
■ Kuva: Miesystävä Fedor tuki vierellä, kun Marina Jatsko suri kranaatinsirpaleen surmaamaa poikaansa Kirilliä. Kuvaaja: Jevgeny Maloletka / AP / Lehtikuva
Ne, jotka eivät pysty tai uskalla tehdä kuten Perebiynisin perhe ja yrittää pakoon, joutuvat suojautumaan tulitukselta miten parhaiten kykenevät. Ja huolehtimaan samalla perustarpeistaan.
Useissa Ukrainan kaupungeissa kytee tällä hetkellä valtava inhimillinen katastrofi.
Venäjän pääkohteeseen Kiovaan huoltoreitti on vielä auki, mutta kaupungin tilanne pahenee päivä päivältä uuden isku-uhan alla. Lisäksi saarroksissa ovat kokonaan tai osittain ainakin Harkovan, Mariupolin, Sumyn ja Tshernihivin kaupunkien asukkaat.
Irpinissä Venäjän syytetään sunnuntaina iskuhetkellä rikkoneen siviilien evakuoimiseen tarkoitettua tulitaukoa. Niin se on tehnyt muuallakin.
Mariupolissa poistumiseen varatun turvakäytävän tulitauko on pettänyt useina päivinä, eivätkä huoltotarpeita tuoneet ja siviilejä hakevat bussit ole päässeet liikkumaan.
Samoin kävi kaupungin asukkaiden autosaattueelle, jossa ihmiset olivat kiinnittäneet valkoisia lippuja ja lakanoita autoon merkiksi niiden vaarattomuudesta.
– Tulimme kokoontumispaikalle ja taistelut vain jatkuivat. Poliisi ilmoitti: ei turvakäytävää, kertoi freelance-kuvaaja Jevgeny Maloletka puhelinhaastattelussa New York Timesille.
Sen jälkeen viimeinenkin toimiva puhelinoperaattorin masto pommitettiin, ja Mariupol käytännössä eristyi ulkomaailmasta.
Ukrainan mukaan jopa 400 000 ihmistä olisi loukussa.
Sofian perhe
Sofia, 13, jäi ainoana henkiin perheestään
10-vuotiaasta kiovalaisesta Polinasta tuli Ukrainan sodan ensimmäinen nimetty lapsiuhri heti sen alkumetreillä, kun Kiovan varapormestari Volodymyr Bondarenko julkaisi hänen kuvansa sosiaalisessa mediassa. Tytön vanhemmat, eläinlääkärit Anton Kudrin ja Svetlana Zapadynskaja olivat lähdössä Kiovasta kolmen lapsensa kanssa, kun heidän autonsa joutui venäläisen sabotaasi- ja tiedusteluryhmän tulituksen kohteeksi.
Vanhemmat ja Polina saivat surmansa heti, ja tytön pikkuveli Semen, 5, sekä isosisko Sofia, 13, vietiin sairaalaan. 2. maaliskuuta perheen sukulainen kertoi brittilehti Telegraphille traagisia uutisia: myös Semyon oli menehtynyt vammoihinsa sairaalassa.
Vanhimman tyttären Sofian kerrottiin tuolloin olevan edelleen kriittisessä tilassa. Sukulaisten mukaan hän ei vielä tiennyt, että oli jäänyt ainoana eloon perheestään.
■ Kuva: Kuvassa Anton Kudrin ja Svetlana Zapadynskaja lastensa Semenin, 5, Polinan, 10, sekä Sofian, 13, kanssa. Kuvan lähde: Facebook
Anastasiia Jalanskaja, 26
Anastasiia kuoli ystävineen auttaessaan hätään joutuneita koiria
Maaliskuun 4. päivänä kolme ihmistä päätti riskeerata oman henkensä auttaakseen kodittomia koiria. Oli kiire, sillä koirat olivat olleet taisteluiden vuoksi jo kolme päivää ilman ruokaa eläinsuojassa, joka sijaitsee Kiovan lähellä Butshassa.
Anastasiia Jalanskaja, 26, Serhi Ustymenko, 25, ja Maxym Kuzmenko, 28, olivat saaneet ruokittua koirat ja päässeet lähes koteihinsa, kun heidän autonsa joutui venäläisten tulituksen kohteeksi. Kaikki kolme kuolivat välittömästi.
Tieto eläimiä pyyteettömästi auttaneen Jalanskajan kuolemasta levisi nopeasti maailmalle, ja myöhemmin nimettiin myös muut seurueen jäsenet. Kyiv Postille puhuneiden omaisten mukaan ei ole kysymystäkään siitä, etteivätkö venäläissotilaat olisi tienneet tulittavansa siviiliautoa.
■ Kuva: Anastasiia Jalanskaja auttoi kodittomia koiria IT-alan työnsä ohessa. Kuvan lähde: Twitter
Omaiset muualla Ukrainassa ovat huolesta turtana Mariupolissa olevien sukulaistensa tilanteesta. He ovat julkaisseet netissä kuvia läheisistään tietoja pyytäen.
Reutersin haastattelema Oleg Maksimtshuk, kuuli 63-vuotiaasta Viktor-veljestään viimeksi 26. helmikuuta, kun tämä oli kellarissa suojassa.
– Pommitus on alkanut. Näen sotilaslentokoneen myös, veli oli kertonut.
Sen jälkeen häneen ei ole saatu yhteyttä.
Oleg Maksimtshuk (oik.) huolehtii Mariupolissa olevasta veljestään Viktorista, johon ei ole saatu enää yhteyttä.
Iraida Dzjubenkolle kävi pahin mahdollinen kömmähdys. Hän sai Mariupolissa kahden lapsensa kanssa asuvalta miniältään Olga Ponomarenkolta viestin puhelimeensa noin kymmenen päivää sitten keskellä yötä.
Epäonnekseen nainen poisti viestin vahingossa, ennen kuin ehti lukea sen. Sen jälkeen ei ole kuulunut mitään.
– Saisinpa sen jotenkin takaisin, mutta en osaa. Auttakaa minua löytämään heidät, nainen sanoi useita kertoja itkuun purskahtaen.
Olga Ponomarenko oli viime tiedon mukaan Mariupolissa jumissa lastensa kanssa.
Omaisten tuskaa lisää se, että Asovanmeren rannalla sijaitsevasta piiritetystä Mariupolista on kantautunut karmaisevia tietoja.
Kaupungista on raportoitu laajoja katkoksia lämmityksessä. Öisin ulkolämpötila voi pudota alle nollan asteen.
– Siviilit ovat olleet janoisia ja jumissa hyytävän kylmässä painajaisessa ilman sähköä, kuvaili Human Rights Watchin edustaja Jonathan Pedneault maanantaina.
Iskujen aiheuttaman sähkökatkon takia vesipumput eivät toimi, eli juoksevaa vettä ei ole. Pumppuja ei päästä korjaamaan, koska ne sijaitsevat taistelujen keskellä. Vettä on pitänyt jaella pisteissä, joiden jonot ovat kasvaneet valtaviksi.
Ukrainalaissotilaat puolustavat yhä kaupunkia hyökkääjää vastaan.
Olegin perhe
Poliisi menetti perheensä taistellessaan Venäjää vastaan
Hersonilaisen lapsiperheen poliisina työskentelevä isä Oleg Fedko, 30, astui palvelukseen Venäjän hyökättyä Ukrainaan kaksi viikkoa sitten. Koska puoliso Irina, 27, jäi keskenään perheen 6-vuotiaan tyttären ja vain kuusiviikkoisen vauvan kanssa, päättivät Olegin vanhemmat viedä heidät turvallisemmalle alueelle.
Isovanhemmat ja Irina olivat Sofian, 6, sekä Ivan-vauvan kanssa autossa matkalla kohti Etelä-Ukrainassa sijaitsevaa Novaja Kahovkaa, kun venäläissotilaat avasivat tulen autoa kohti.
Äitinsä kanssa puhelimessa ollut lasten setä Denis Fedko kuunteli voimattomana linjan toisessa päässä, kun hänen perheenjäseniään ammuttiin armottomasti.
– Kuulin pikku-Vanjan itkevän kovasti. Hän oli vain puolitoista kuukautta vanha. Ja sitten kuulin laukaukset, Denis Fedko kertoi The Sunin mukaan.
BBC:n mukaan lapset olivat hengissä vielä sairaalaan vietäessä, mutta heidän pelastamisekseen ei ollut enää tehtävissä mitään. Venäläissotilaat perustelivat tekoaan surmattujen edellä ajaneille sukulaisille sillä, ettei auton kuljettaja ollut noudattanut määräyksiä.
■ Kuva: Leskeksi jäänyt Oleg Fedko muutaman vuoden takaisessa kuvassa puolisonsa Irinan sekä esikoisensa Sofian kanssa. Perheeseen syntyi alkuvuodesta Ivan-vauva, joka sai surmansa yhdessä äitinsä, isosiskonsa sekä isovanhempiensa kanssa. Kuvan lähde: Twitter
Nastja, 10
Humalaisten sotilaiden luodit surmasivat Nastjan, 10
Helmikuun viimeisenä päivänä venäläisjoukot olivat jo saaneet haltuunsa Kiovan pohjoispuolella sijaitsevan Shybenen kylän. Tuolloin kylässä asuva Luba Stoluk kertoi puhelimessa sukulaiselleen Anja Stolukille tilanteen olevan kaikesta huolimatta rauhallinen.
Puhelun taustalta Anja kuuli serkkunsa, Luban 10-vuotiaan tyttären Anastasian äänen. Seuraavana päivänä sukulainen sai tietää ”Nastjan” kuolleen venäläissotilaiden luoteihin.
– Ihmiset sanovat, että sotilailla oli vain niin tylsää. He jopa kertoivat siitä ihmisille kylällä. He rosvosivat kaikki kyläkaupat ja saivat tietenkin paljon alkoholia. Humalassa he alkoivat ammuskella. He ampuivat kohti Nastjan taloa, jossa hän oli setänsä kanssa. Hän kuoli välittömästi, Anja Stolukin äiti Vera Dmitrienko kertoi The Timesille.
Dmitrienkon mukaan sotilaat olivat alkaneet ammuskella umpimähkään kuultuaan laukauksia. Ne oli ampunut paikallinen teinipoika, joka oli päättänyt kokeilla jostakin löytämäänsä asetta.
Nastjan äidin tuskaa on sukulaisten mukaan lisännyt se, että sotilaat eivät ole antaneet haudata tyttöä kylän hautausmaalle. 10-vuotias laskettiin maahan omalla kotipihallaan.
■ Kuva: Anastasia ”Nastja” Stoluk kuoli kotonaan venäläissotilaiden luoteihin. Hänen seurassaan ollut setä haavoittui tulituksessa.
Hädässä ovat myös Mariupolin siviilien auttajat.
– He eivät tiedä mistä saisi vettä. Ihmiset juovat sadevettä tai sulattavat lunta. He ovat kirjaimellisesti rikkoneet pattereita saadakseen niiden sisältä vettä pestäkseen edes kädet, kuvaili Lääkärit ilman rajoja -järjestön edustaja Mariupolissa olevien kollegojensa raportoineen.
Ja pommitukset kaupunkiin vain jatkuvat.
Ukrainan viranomaiset kertoivat tiistaina tapauksesta, jota tosin on hankala vahvistaa kaupungin eristyksen vuoksi.
Sen mukaan kuusivuotias pikkutyttö oli jäänyt jumiin kotinsa raunioihin pommituksessa, jossa hänen äitinsä oli kuollut.
Tanjaksi kutsuttu tyttö menehtyi nestehukkaan, ennen kuin hänet löydettiin. Viimeiset hetkensä hän oli yksin.
Ehkä pahinta koko Ukrainan tilanteessa on se, että kun sotaa on käyty kaksi viikkoa, loppua ei ole näkyvissä.
Näin siviilien tilanne voi yhä vain huonontua.
Katia Rubak, 32
”Hänen nimensä oli Katia”
Insinööri Katia Rubak, 32, oli maaliskuun ensimmäisenä päivänä leikkimässä olohuoneessa puolitoistavuotiaan tyttärensä kanssa, kun Venäjän joukot tekivät ohjusiskun perheen asuinalueelle Zytomyrissä. Ensimmäinen ohjus osui lähelle Rubakien kotitaloa.
Toinen, takapihalle osunut ohjus murskasi sen, mitä talosta oli vielä jäljellä. Jälkeensä se jätti jälkeensä viisi metriä syvän kraatterin, joka on nyt jo täyttynyt vedellä.
– Hänen nimensä oli Katia. Hän oli 29-vuotias. Yhtenä hetkenä näin hänen menevän makuuhuoneeseen, minuuttia myöhemmin mitään ei ollut enää jäljellä, kertoi Katian aviomies Oleg Rubak AFP:lle kotinsa raunioille.
Itse iskusta hengissä selvinnyt Rubak onnistui löytämään myös pienen tyttärensä elossa raunioista. Lapsen ensijärkytyksen jälkeen päästämää itkua hän kuvaili kauneimmaksi ääneksi, jonka oli eläessään kuullut.
Leskeksi jääneellä miehellä oli vain yksi taho, jota hän syytti perheensä kohtalosta: Venäjän presidentti Vladimir Putin.
– Haluan hänen kuolevan. Antaa hänen paahtua helvetissä ikuisesti.
■ Kuva: Oleg Rubak kuvattiin kotitalonsa raunioilla seuravana päivänä Venäjän alueelle tekemästä ohjusiskusta. Kuvaaja: Emmanuel Duparcq / AFP / Lehtikuva
Juri Prylypko, 61
Pormestari ammuttiin kesken ruokajakelun
Kiovan luoteispuolella sijaitsevassa Hostomelin kaupungissa on käyty koko Venäjän hyökkäyksen ajan raivokkaita taisteluita paikallisen lentokentän hallinnasta. Suurin osa kaupungin 16 000 asukkaasta on jo lähtenyt pakoon niiden alta.
Pormestari Juri Prylypko, 61, oli päättänyt jäädä. Maanantaina 7. maaliskuuta hän oli jakamassa paikallisille ruokaa ja lääkkeitä, kun hän kuoli päähän osuneeseen luotiin. Samalla saivat surmansa myös hänen kaksi työtoveriaan, Ivan Zorja sekä Ruslan Karpenko.
Kolmikon kuoleman vahvisti Facebookissa Hostomelin kaupunginvaltuusto. Se muistutti kirjoituksessaan, että vaikka Prylypkolla oli sekä ystäviä että vihamiehiä eikä hän ollut missään nimessä täydellinen, hän ei myöskään koskaan ollut ylpeä tai ylimielinen.
– Kukaan ei pakottanut häntä valloittajan luotien eteen. Hän kuoli ihmistensä vuoksi, Hostomelin vuoksi. Hän kuoli sankarina, kaupunginvaltuuston kirjoituksessa sanottiin.
■ Kuva: Pormestari Juri Prylypkon ja hänen kahden työtoverinsa kuoleman vahvisti maanantaina Hostomelin kaupunginvaltuusto. Kuvan lähde: Hostomelin kaupunki
Maja, 91
Holokaustin kauhut kokenut pakenee jälleen
Kun Odessassa jonotettiin maanantaina evakuointia varten busseihin, joukossa oli nainen, jolle sodan kauhut ja epäinhimillisyys eivät ole uutta. Maja, 91, menetti isänsä, äitinsä, siskonsa sekä veljensä toisen maailmansodan aikaan perheen jouduttua natsien keskitysleirille.
Vaikka holokaustista hengissä selvinnyt vanhus pääsi elossa pois Ukrainasta, pakenee hän jälleen sotaa henkensä edestä.
Reutersin toimittajalle Maja kertoi tulkin välityksellä päättäneensä matkustaa Romaniaan ja sieltä myöhemmin Yhdysvaltoihin. Matkanteossa häntä on luvannut auttaa New Yorkissa toimiva juutalainen avustusjärjestö JDC.
■ Kuva: Maja, 91, odotti evakuointibussiin pääsyä maanantaina Odessassa. Kuvaaja: Alexandros Avramidis / Reuters