Tallinna, Viro
– Yhdeksänvuotias tyttäreni oli omatoimisesti askaroinut plakaatin, jossa luki ”Lopettakaa sota”. Sen nähdessäni viimeistään tajusin, ettei lapsia voi suojella sotauutisilta, kertoo kahden lapsen isä Heigo Mitt.
Mitt on juuri palannut työmatkalta Liettuasta, jossa kertoo aistineensa vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta.
– Tervehdimme toisiamme huudahtamalla ”Slava Ukraina”, kunnia Ukrainalle. Baltian maiden ihmisillä on hyvässä muistissa tankit kaduilla ja Neuvostoliiton harjoittama pelottelu. Auttamishalu on vahva.
Baltian maiden asukkailla on muistissaan Neuvostoliiton harjoittama pelottelu, sanoo Heigo Mitt.
Tyttären valmistama plakaatti otettiin mukaan kun Mitt suuntasi perheineen ja isovanhempineen lauantaina 26. helmikuuta Tallinnan Vapaudenaukiolle.
Paikalle kerääntyi noin 30 000 ihmistä vastustamaan Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Kyseessä on suurin mielenosoitus sitten Viron uudelleenitsenäistymisen.
Mielenosoituksessa erottui Viron ja Ukrainan lippujen lisäksi myös Georgian ja Valko-Venäjän lippuja.
– Se oli uskomattoman massiivista. Paikalle saapui ihmisiä hyvin erilaisista yhteisöistä. Oli upeaa kokea se yhteinen tahto taistella vapauden puolesta, toteaa Tallinnassa yli kolme vuotta asunut valkovenäläinen Volia Chajkoyskaya.
Valkovenäläinen Volia Chajkoyskaya on tottunut pelotteluun. Hän on luotsannut vuodesta 2015 lähtien Nordic Lights -elokuvafestivaalia, joka järjestetään Kiovassa.– Olen vuosien mittaan saanut paljon uhkauksia, koska festivaalissa on esitetty elokuvia joissa kerrotaan taisteluista diktatuureja vastaan.
Valko-Venäjä on osallistunut sotaan sallimalla Venäjän joukkojen käyttää Valko-Venäjän alueita. Venäjän joukkoja on hyökännyt Valko-Venäjän kautta Ukrainaan. Chajkoyskaya kertoo, että tilanne on hänelle valkovenäläisenä hyvin kipeä ja turhauttava.
– Ukrainalaiset ovat veljeskansaa. He eivät välttämättä ymmärrä, etteivät valkovenäläiset ole sama asia kuin diktaattori Aljaksandr Lukashenka ja pitävät meitä pettureina. Meidän täytyy pyytää anteeksi, mutta voi olla ettei meille anneta.
Elokuvatuottajana työskentelevä Chajkoyskaya on ollut keräämässä valkovenäläisen elokuvantekijöiden nimiä viralliseen julkilausumaan, jossa tuomitaan Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja se, että Venäjä käyttää Valko-Venäjän aluetta hyökkäykseensä.
Osa 120:stä tähän mennessä julkilausuman allekirjoittaneista taiteilijoista asuu Valko-Venäjällä ja ottaa samalla ison riskin.
– Pelkoa en tällä hetkellä itse osaa tuntea. Olen täynnä adrenaliinia ja stressiä. Olemme tehneet töitä kaksi vuorokautta tauotta.
Taiteilijat ovat nousseet poikkeusoloissa vaikuttamaan eri tavoin. Virossa asuva tunnettu ukrainalainen folk-muusikko Ruslan Trochynskyi, jonka puoliso on virolainen musiikkimanageri Terje Trochynskyi, esiintyi näyttävästi yhdessä tyttärensä kanssa lauantain mielenosoituksessa.
Ruslan Trochynskyi kertoo keskittyvänsä nyt ukrainalaisten pakolaisten auttamiseen ja ehtii keskustella lyhyesti vain puhelimitse.
– Ukrainalaisten ystävieni elämä on muuttunut perusteellisesti. Sinfoniaorkesterissa tai rock-bändissä soittaneet muusikot kantavat soittimen sijasta kädessään asetta. He ovat hyvin rohkeita ja vitsailevat tyyliin: Tämä laite ei ole viulu, mutta se kuulostaa silti erittäin hyvältä, Trochynskyi kertoo ja kehottaa suomalaisia rohkeuteen, muistamaan historiansa ja välttämään piittaamattomuutta.
Viron pääministeri Kaja Kallas muistutteli vastikään Viron yleisradion ERR:n haastattelussa että on tärkeää valmistautua, vaikka Venäjä ei tällä hetkellä suoranaisesti Viroa uhkaakaan.
Naton jäseneksi Viro liittyi vuonna 2004 ja käyttää puolustusmenoihin noin kolme prosenttia bruttokansantuotteestaan. Suomen puolustusmenoiksi ilmoitetaan vastaavasti alle kaksi prosenttia.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan nosti Anne Lillin mieleen vuoden 1944 haamut.
Kotitalonsa edessä katua putsaava Anne Lill kertoo, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuli hänelle yllätyksenä ja nosti mieleen vuoden 1944 ja Viron miehityksen. Hän kuuli pommituksista ja pakomatkoista usein omalta äidiltään.
– Sota on pelottavaa. En enää pysty lukemaan enkä katsomaan uutisia Putinista. Ne ahdistavat liikaa. Olen myös huolissani kahden poikani ja pojanpoikani puolesta. Entä jos he joutuvat sotimaan, Lill pohtii.
Kallaksen, Naton pääsihteerin Jens Stoltenbergin ja Ison-Britannian pääministerin Boris Johnsonin yhteisen lehdistötilaisuuden hän seurasi televisiosta.
– Sen sympaattisen Nato-herran esiintyminen vahvisti uskoa siihen, että Nato suojelee Viroa, Lill sanoo.
Koiransa kanssa iltapäiväkävelyllä oleva historioitsija Riho Västrik tunnistaa jotain yhteistä tämänhetkisen tilanteen ja käytyjen maailmansotien välillä.
– Olennaisinta Viron näkökulmasta nyt on kuitenkin se, että maasta on tullut yhtenäisempi. Viime vuosina on vihoiteltu ja otettu puolia. Nyt kuljetaan yhdessä keskitietä.
Västrikin mielestä sodan uhatessa on tärkeää jatkaa elämää kuten tähänkin asti.
– On suunnattava katse tulevaisuuteen. Suunnittelemme perheen kanssa kesän matkoja ja ostamme lentolippuja. Se ei tarkoita vaaran unohtamista, Västrik toteaa ja kertoo liittyneensä Kaitseliittoon heti Venäjän hyökkäystä seuranneena päivänä.
Kaitseliitto on Viron vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestelmä, jolla on aluepuolustuksellinen tehtävä ja noin 13 000 jäsentä.
– Tänään kävin perhelääkärin tarkastuksessa, jossa testattiin fyysinen ja psyykkinen kuntoni. Roolini taistelussa tulisi olemaan todennäköisesti burning bush, palava pensas, Västrik kertoo ja naurahtaa ilottomasti.
