Epävarmuus. Se on päällimmäinen tunne, jota sadat tuhannet kotinsa jättäneet ukrainalaiset nyt tuntevat. Näin kertoo Unicefin avustustyöntekijä James Elder. Hän on jutellut sunnuntaina useiden ukrainalaisperheiden kanssa, jotka ovat paenneet pakon edessä kodeistaan sodan alettua Ukrainassa viime torstaina.
– Päällimmäinen asia heidän kaikkien mielissä on epävarmuus. Näiden tavallisten ihmisten elämä on kääntynyt päälaelleen ja he eivät tiedä, mikä heitä odottaa seuraavan vuorokauden, kolmen päivän tai edes kahden viikon kuluttua, Elder sanoo.
Hän antaa haastattelun puhelimitse Ukrainan Lvivistä. Se on kaupunki Länsi-Ukrainassa, noin 80 kilometrin päässä Puolan rajalta. Kaupungista ei tarvitse ajaa nyt kuin noin 30 kilometriä kohti Puolaa, kun edessä odottaa autojen perävalojen suma. Autojono rajanylityspaikalle liikkuu hyvin hitaasti eteenpäin.
Niin hitaasti, että jotkut ovat päättäneet taittaa loppumatkan rajalle jalkaisin.
– Ihmiset ovat lähteneet 50 kilometrin kävelymatkalle. Matkaa taittavat äidit ja pienet lapset. Heillä on mukanaan reppuja ja vedettäviä matkalaukkuja. Kestää ainakin 10 tuntia ennen kuin he ovat rajalla. Ilma täällä on nyt pakkasen puolella ja on alkanut sataa lunta, Elder kuvaa.
Hän julkaisi sunnuntaina Twitterissä kuvan myös Lvivin juna-asemalta, joka oli täynnä ihmisiä. Hän kuvaili, että tunnelma asemalla on yksi surullisimmista, jonka hän on koskaan kokenut.
– Tuhannet ja taas tuhannet perheet sanovat toisilleen pakon edessä hyvästit, kun konflikti Ukrainassa jatkuu. Juna-asemalla kaikuvat nyyhkytykset.
Elder on erityisen huolissaan lapsista, jotka joutuvat kokemaan kammottavan trauman; sodan ja paon sen jaloista. Lapsetkaan eivät tiedä, minne he ovat menossa ja mikä heitä odottaa.
– Vanhemmat yrittävät esittää vahvoja ja peittää stressinsä, mutta kuka hyvänsä, jolla on lapsia tietää, että näitä tunteita ei voi peittää ikuisesti. Lapset kyllä huomaavat. Tämä on heille hyvin traumaattista.
Elder huomauttaa, että lapsia on koeteltu jo entuudestaan kahden pitkän koronavuoden aikana, kun säännöllinen koulunkäynti ja tavallinen elämä on ollut tämän tästä tauolla.
– Lapset ympäri maailmaa ovat kokeneet jo aikamoisen stressin covidin ja sen aiheuttaman epävarmuuden vuoksi. Ukrainalaislapset saivat vetää viisi minuuttia happea ja sitten yhtäkkiä alkoi sota.
Konfliktin pitkittyessä myös sen vaikutus lapsiin on entistä suurempi. Lasten fyysinen, henkinen ja psykososiaalinen kehitys on pitkälti riippuvainen oloista, joissa lapsi saa kasvaa. Pitkään epävarmuudessa elävät lapset alkavat menettää uskoaan tulevaan.
– Se on lumipalloefekti, joka vaikuttaa negatiivisesti heidän elämäänsä. Tärkeintä olisi saada lapset mahdollisimman nopeasti pois bunkkereista ja saada heidät nopeasti tavallisiin peteihin, Elder kuvailee.
Useat eri avustusjärjestöt ja yksityishenkilöt pyrkivät viemään Ukrainan rajanylityspaikoille nyt runsaasti apua monissa eri muodoissa. Useisiin kohteisiin on jo saatu toimitettua paljon ruokaa, lämpimiä vaatteita, saniteettitarvikkeita ja lääkkeitä. Lisää tarvitaan Elderin mukaan kuitenkin koko ajan, sillä konfliktin kiihtyessä myös avuntarve kasvaa.
– Ihmisiä tulee koko ajan enemmän ja enemmän. Perässä on vaikea pysyä.
James Elder kuvasi, että Lvivin juna-asema oli täynnä ihmisiä, jotka sanoivat toisilleen hyvästejä pakon edessä sunnuntaina.
Perustarvikkeiden lisäksi Elder alleviivaa lapsille tarjottavan psykologisen avun tärkeyttä. Hän kertoo, että pakolaisreiteille yritetään nyt saada vuoden 2015 pakolaiskriisin aikana perustettuja ”Blue Dot hubeja”. Ne ovat YK:n ja Unicefin yhteistyöllä järjestämiä turvakeskuksia pakolaisreiteille. Keskuksista lapset ja heidän perheensä saavat esimerkiksi tukea traumojen purkamiseen.
Lapsilla ei ole yhtä tapaa kohdata traumaattinen tilanne. Siksi Elderkin on nähnyt jo muutaman päivän aikana hyvin erilaisia tapoja, joilla lapset ovat suhtautuneet sotaan.
– Yksi 7-vuotias halasi isäänsä urheasti ja sanoi, että kaikki järjestyy. Toinen halasi isänsä jalkaa, ei halunnut päästää irti ja itki vuolaasti. Lapset suhtautuvat tilanteeseen hyvin eri tavoin.
Epävarmuuden lisäksi Elder huomasi sunnuntaina toisen asian, joka toistui ukrainalaisperheiden puheissa. Kukaan heistä ei olisi halunnut lähteä kotoaan, kukaan heistä ei haluaisi paeta maastaan.
Tämän viestin hän haluaa myös sanoa kaikille maille, jotka ottavat pakolaisia vastaan. Hän toivoo, että pakolaisilla ei aleta politikoimaan, vaan että ihmiset suhtautuisivat ymmärtävästi ukrainalaisia kohtaan, sillä kukaan heistä ei ole lähtenyt maastaan vapaaehtoisesti tai paremman elämän toivossa.
– Heillä oli hyvä elämä täällä.
Lue lisää: Avustusjärjestöt: Suomalaisilla poikkeuksellinen halu auttaa ukrainalaisia
Lue lisää: Kommentti: Nuoren äidin tuskainen huuto Ukrainan ja Slovakian rajalla tiivisti sodan kaaoksen
