Täytyykö presidentti Vladimir Putinin pyytää maansa parlamentin ylähuoneelta lupa mahdolliseen Ukrainan laajamittaiseen sotaan eli Venäjän asevoimien viralliseen käyttöön maan rajojen ulkopuolella?
Periaatteessa täytyy, mutta käytännössä välttämättä ei – tai muodollinen lupa voidaan pyytää vasta jälkikäteen.
Näin voi päätellä Putinin lehdistösihteerin Dmitri Peskovin loppuvuodesta 2020 antamasta ilmoituksesta, jonka mukaan Putin sai jo 2015 parlamentin ylähuoneelta eli liittoneuvostolta luvan käyttää Venäjän asevoimia ulkomailla eikä tuota lupaa ole sittemmin peruttu.
Venäjän ilmavoimat aloittivat ilmaiskut Syyriassa syyskuun lopussa 2015.
Putin pyysi 2015 liittoneuvostolta voimankäyttölupaa alkujaan Syyrian ilmaiskuja varten.
Lupapyyntö käsiteltiin pikaisesti: Putin esitti pyynnön 30. syyskuuta 2015 aamupäivällä ja hän sai sen käytännössä välittömästi, ja jo saman päivän iltana Venäjän ilmavoimat aloittivat ilmaiskut Syyriassa Bashar al-Assadin hallinnon tueksi.
Jo tuolloin huomiota herätti se, että Putin ei pyytänyt lupaa asevoimien käyttöön nimenomaan Syyriassa. Pyyntö oli sen sijaan muotoiltu mainitsematta mitään maita nimeltä. Luvassa ei myöskään määritelty mitään aikarajaa sen voimassa ololle.
Venäläistankki Armeniassa marraskuussa 2020.
Marraskuussa 2020 Venäjä lähetti sotilaitaan Armenian ja Azerbaidzhanin väliseen Vuoristo-Karabahin konfliktiin ”rauhanturvaajiksi”. Tuolloin paljastui ensi kerran, kuinka ovelasti vuoden 2015 voimankäyttövaltuutus oli muotoiltu.
Kävi ilmi, että Venäjä lähetti sotilaansa Vuoristo-Karabahiin ensin, ja Putin pyysi vasta sitten muodollista lupaa rauhanturvaoperaatiolle.
Putinin lehdistösihteeri Peskov selitti tuolloin Venäjän medialle, että Putinin ei olisi ollut välttämätöntä pyytää minkäänlaista erillistä lupaa, koska hän sai perustavaa laatua olevan luvan voimankäyttöön ulkomaille jo 30. syyskuuta 2015.
– Niin kauan kuin tämä päätös on voimassa – ja se on yhä voimassa, sitä ei ole kukaan peruuttanut – on olemassa juridinen pohja tehdä tällaisia ratkaisuja, Peskov selitti BBC:n venäjänkielisen version mukaan.
Kalustoa matkalla Venäjän ja Valko-Venäjän sotaharjoituksiin 9. helmikuuta.
Putin lähetti venäläisiä joukkoja Vuoristo-Karabahiin 10. marraskuuta 2020 ja pyysi vasta 18. marraskuuta niiden lähettämiselle muodollisen luvan liittoneuvostolta.
Venäjän mediassa selitettiin tuolloin myös, että Putinin ei olisi tarvinnut pyytää mitään lupaa myöskään siksi, että 9. marraskuuta Azerbaidzhanin joukot pudottivat Armenian puolella alas helikopterin, jossa kuoli kaksi venäläistä sotilasta. Tästä välikohtauksesta Venäjä olisi saanut oman tulkintansa mukaan jo oikeutuksen lähettää joukkoja venäläisten turvaksi.
Venäjän presidentti Vladimir Putin ja maan puolustusministeri Sergei Shoigu.
Liittoneuvoston senaattori Andrei Klishas muistutti uutistoimisto Interfaxille, että Putinilla on jo vuodelta 2009 peräisin oleva lupa lähettää Venäjän joukkoja ulkomaille silloin, kun kyse on venäläisten siviileiden tai sotilaiden suojelusta.
– Presidentillä on tähän täysi oikeus ilman liittoneuvoston erillistä päätöstä, Klishas sanoi.
Klishasin mukaan Putin kuitenkin lopulta pyysi senaattoreilta virallisen luvan Vuoristo-Karabahiin siksi, että kyseessä tulisi olemaan pitkäaikainen rauhanturvaoperaatio.
Venäjä hyväksyi vuonna 2009 lain, jonka mukaan se voi lähettää joukkojaan Venäjän rajojen ulkopuolelle suojelemaan ”maanmiehiään”. Voit lukea lisää aiheesta tästä linkistä.
Lue lisää: Tuliko Krimin kaappaus yllätyksenä? – Näin IS kirjoitti Venäjän aikeista jo 2009
Venäläiskalustoa matkalla Valko-Venäjälle tammikuun puolivälissä.
Helmikuussa 2014 Putin ei pyytänyt myöskään ennakkolupaa niin kutsuttujen pienten vihreiden miesten eli Venäjän erikoisjoukkojen lähettämiseen Krimille.
Krimin operaatio tehtiin salassa, ja aluksi Venäjä kiisti kaiken osuutensa ja väitti tunnuksettomien sotilaiden olevan paikallisia itsepuolustusjoukkoja. Putinilla oli kuitenkin samaan aikaan myös muodollinen oikeus sotilaiden lähettämiseen Krimille siksi, että Venäjällä oli siellä vuokrattuna laivastotukikohta Ukrainalta – eli Venäjä väitetysti vain piti yllä sallittua miesvahvuuttaan niemimaalla.
Maaliskuun 1. päivänä 2014 Putin kuitenkin yllättäen pyysi Venäjän liittoneuvostolta luvan asevoiman käyttöön Ukrainassa. Lopulta tätä lupaa ei koskaan käytetty virallisesti, vaikka Venäjä aloitti jo keväällä 2014 salassa Itä-Ukrainan niin kutsuttujen kapinallisten tukemisen Donetskin ja Luhanskin alueella.
Sota Itä-Ukrainassa jatkuu yhä, mutta virallisesti Venäjä ei ole koskaan myöntänyt osuuttaan sotaan ja kutsuu sitä ”Ukrainan sisäiseksi konfliktiksi”. Tosiasiassa Venäjä on lähettänyt kapinallisten tueksi sotaan niin kalustoaan kuin sotilaitaankin.
Kesäkuun lopulla 2014 Putin pyysi yllättäen liittoneuvostoa perumaan voimankäyttöluvan Ukrainaan liittyen, mikä oli osa Venäjän pyrkimyksiä teeskennellä olevansa täysin erillään Itä-Ukrainan sotatoimista. Mitä ilmeisimmin tässä yhteydessä Kremlissä ymmärrettiin myös, että jatkossa voimankäyttöluvan Putinille voisi muotoilla niin, että siinä ei mainittaisi mitään yksittäistä maata erikseen.
Venäläisjoukkoja tukahduttamassa Kazakstanin levottomuuksia vuoden alkupuolella.
Tammikuussa 2022 Venäjä lähetti niin ikään ”rauhanturvaajiaan” maailmalle, tällä kertaa tukahduttamaan Kazakstanin levottomuuksia. Tässäkään tapauksessa Putin ei pyytänyt liittoneuvostolta erillistä lupaa sotilaiden lähettämiseen ja Venäjän mediassa kerrottiin jälleen uusi syy, miksi parlamentin lupaa ei tarvita.
Uutistoimisto Ria Novostin mukaan venäläiset joukot lähetettiin Kazakstaniin Kollektiivisen turvallisuusjärjestön (ODKB) puitteissa ja sen toimintavaltuuksiin kuuluu jatkuva mahdollisuus lähettää joukkoja ulkomaille.
– Sitä varten on olemassa ODKB:n peruskirja, erityiset joukot, jotka ovat jatkuvassa valmiudessa. Parlamentin lupaa ei tarvita, Euraasian integraatiosta ja Venäjän maanmiespolitiikasta duumassa vastaava kansanedustaja Leonid Kalashnikov sanoi.
Vladimir Putin tarkkailemassa Venäjän ja Valko-Venäjän sotaharjoituksia syyskuussa 2017.
