Kommentti: Baerbock ja Lavrov eivät tehneet sinun­kauppoja – Saksan tuore ulko­ministeri toimi suden luolassa ryhdikkäästi

Annalena Baerbock ei kokenut Josep Borrellin kohtaloa, arvioi erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Annalena Baerbock ja Sergei Lavrov tapasivat tiistaina Moskovassa.

18.1. 20:34

Kiovan kautta Moskovaan lentänyt Saksan ulkoministeri Annalena Baerbock näytti selviytyneen hyvin kohtaamisestaan kivikovana neuvottelijana tunnetun virkaveljensä Sergei Lavrovin kanssa.

Tunnelma ministerien yhteisessä mediatilaisuudessa tiistaina oli muodollisen jäykkä. Jäätäväksikin sitä kuvattiin. Mutta kohteliaaksi. Se tuli esille Baerbockin tavassa puhutella Lavrovia: Herr Kollege, hän sanoi. Sinunkauppoja ei tehty, vaikka sen kerrotaan olevan yleistä ulkoministerien tapaamisissa. Ministerit eivät myöskään poseeranneet kättä puristaen kameroille.

Tuoreessa muistissa on vielä, kuinka Lavrov kyykytti Euroopan unionin ulkosuhteiden korkeaa edustajaa Josep Borrellia Moskovassa viime vuoden helmikuussa. Baerbock selvisi tulikokeestaan paljon Borrellia paremmin.

Neuvotteluissa Baerbock ja Lavrov käsittelivät kansainvälisen diplomatian agendalla jo viikkokausia pyörineitä painavia teemoja, muun muassa Venäjän joukkojensiirtoja, vaatimuslistaa ”turvatakuista”, Ukrainan sotaa ja tietä kohti rauhaa sekä kaasuputki Nord Stream 2:ta.

Baerbock totesi, ettei lyhyen tapaamisen aikana voitu käydä kaikkia asioita läpi. ”Jäi isoja, osin perustavanlaatuisia erimielisyyksiä”. Tästä huolimatta Saksa pyrkii ”vakaisiin suhteisiin” Venäjän kanssa, sillä vaihtoehtoja ei ole. Molemmat maat ovat tärkeitä yhteisessä eurooppalaisessa talossa.

Jäi isoja, osin perustavanlaatuisia erimielisyyksiä.

Erimielisyys numero yksi on Venäjän asevoimien keskittäminen Ukrainan rajojen läheisyyteen. Lavrovin mielestä Venäjä ei uhkaa ketään vaan harjoituttaa joukkojaan omien rajojensa sisällä. Baerbockin mielestä taas 100 000 sotilaan voimaryhmää on ”vaikea olla pitämättä” uhkaavana.

Kaiken taustalla on itäisen Ukrainan sota, joka alkoi vuonna 2014, kohta sen jälkeen kun Venäjä oli anastanut Krimin niemimaan Ukrainalta.

Molemmat ministerit toivoivat, että Ukrainan rauhanneuvotteluissa voitaisiin keskustella Minskin sopimuksista niin sanotussa Normandia-formaatissa. Tämän kokoonpanon neuvottelupöydissä ovat istuneet Saksan, Ranskan, Ukrainan ja Venäjän edustajat.

Lavrov sanoi, ettei Venäjä jatka neuvotteluja ennen kuin Yhdysvallat ja Nato vastaavat Venäjän turvallisuusvaatimuksiin. Vastaako niihin Antony Blinken, jonka Lavrov tapaa perjantaina?

Lavrovin mukaan Venäjä ei myöskään voi pitää itseään Ukrainan konfliktin osapuolena. Lavrovin näkemys ei vastaa taistelukentän todellisuutta. Venäjä ylläpitää vahvoja joukkoja Donetskin ja Luhanskin niin sanotuissa kansantasavalloissa. Jos Venäjä ei ole konfliktin osapuoli, mikä se sitten on?

Lue lisää: Saksan tuore ulkoministeri Baerbock vieraili Moskovassa

Minskin sopimusten sisällöstä Venäjällä, Ukrainalla ja länsimailla on omat näkemyksensä.

Ensimmäinen sopimuksista vaatii tulitaukoa osapuolten välisellä niin sanotulla kontaktilinjalla. Tulitauko olisikin hyvä alku rauhanprosessille, mutta aseet konfliktialueella eivät ole koskaan vaienneet.

Toinen Minskin sopimus hahmottelee mallia, jolla Ukrainaan saataisiin pysyvä rauhanratkaisu. Venäjä tulkitsee Minsk-2:ta eri tavalla kuin Ukraina. Venäläisen näkemyksen mukaan ”kansantasavallat” saisivat sopimusta toimeenpantaessa ikään kuin osavaltioiden aseman Ukrainan sisällä. Näin Donbassin separatistit – ja heidän taustavoimansa Moskovassa – saisivat mahdollisuuden käyttää veto-oikeutta Ukrainan hallinnossa ja ulkosuhteiden hoidossa. Vastakkaisen näkemyksen mukaan Venäjä taas estää itse Minsk-2:n edellyttämien uudistusten toimeenpanon, sillä se jatkaa aseellista toimintaa ja miehitystä Itä-Ukrainassa.

Keskittämällä 100 000 sotilasta Ukrainan läheisyyteen Venäjä viestittää, että tilanteeseen on pian saatava Moskovaa miellyttävä ratkaisu. Sellainen, joka pitää Ukrainan tiukasti Venäjän etupiirissä.

Mutta voitaisiinko tällaisissa oloissa esimerkiksi järjestää Donbassin alueella vaalit, kuten Minskin sopimukset edellyttävät? Tuskinpa vain.

Minskin sopimuksen tulkinta on vaikea ongelma, josta olisi hyvä keskustella pikaisesti. Kontaktilinjalla paukkuu jo muutenkin jatkuvasti. Jokainen päivä merkitsee uusia inhimillisiä ja aineellisia tappioita.

Jokainen päivä merkitsee uusia inhimillisiä ja aineellisia tappioita.

Entä se paljon puhuttu Nord Stream 2? Itämeren pohjassa makaavalla miljardien eurojen kaasuputkella ei ole vielä Saksan viranomaisten käyttölupaa.

Lavrov pahoitteli sitä, että kysymys Nord Stream 2:sta on politisoitu. Ei putki silti puhtaasti kaupallinen hanke ole. Energia ja valta liittyvät kiinteästi yhteen. Putki on geopolitiikkaa. Baerbock on sanonut aiemmin, että sen rakentaminen oli virhe.

Tiistaina Baerbock sanoi, että Saksa tarvitsee energiamurroksessaan maakaasua vielä muutaman vuoden.

”Me olemme tämän liittohallituksen eri tasoilla vahvistaneet yhä uudelleen, että jos energiaa käytetään aseena, pitää sillä olla vastaavasti vaikutusta tähän kaasuputkeen.”

Saksan ja Venäjän suhteiden kivulias lähihistoria sai sekin osansa tapaamisessa. Tuntemattoman sotilaan haudalla Moskovassa käynyt Baerbock kertoi saksalaisten olevan ”ikuisesti kiitollisia” Neuvostoliiton osallisuudesta kansallissosialismin kukistamisessa.

Näin.

Tällainen oli Baerbockin ulkopoliittinen tulikaste.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?