Ruotsille kuuluva Gotlannin saari on ollut viime päivinä paljon esillä. Ruotsin puolustusvoimat on nostanut saarella sotilaallista valmiutta. Muun muassa saaren ainoan kaupungin Visbyn kaduilla, Gotlannin satamissa, lentokentällä ja muissa strategisissa kohteissa partioi sotilaita aseiden kanssa.
Gotlannin saaren strateginen asema Itämerellä on korostunut Venäjän vallattua Krimin vuonna 2014.
Lue lisää: Tutkija: Sotilaat Gotlannin kaduilla ovat Ruotsin viesti vastustajalle – ”Olemme hereillä”
Lue lisää: Jo kuusi Venäjän maihinnousualusta Itämerellä – DN: Ruotsi lennätti Gotlantiin lisävahvistusta
– Mielestäni mikään saari missään ei voisi olla tärkeämpi, Yhdysvaltain Euroopan-joukkojen komentaja Ben Hodges sanoi Gotlannin merkityksestä vuonna 2017.
Mikä sitten tekee vajaan 3 200 neliökilometrin kokoisesta ja noin 60 000 asukkaan saaresta niin merkittävän? Saaresta, joka on lähinnä tunnettu luonnonsuojelualueistaan, kalkkikivestään, Peppi Pitkätossu -elokuvien kuvauspaikasta sekä saaren kiertävästä Gotland Runt -purjehduskilpailusta?
Ulkopoliittisen instituutin johtajan Mika Aaltolan mukaan ei tarvitse muuta kuin katsoa karttaa: Itämeri on strategisesti tärkeä merialue idän ja lännen välissä ja Gotlanti likipitäen Itämeren keskellä, 90 kilometriä Ruotsista ja 130 kilometrin päässä Baltiasta.
– Saaren toisella puolella ovat Venäjän läntisimmät osat, Kaliningradin alue, ja Gotlannin ohi kulkee valtavasti rahtiliikennettä Itämeren pohjukassa olevaan Pietariin. Venäjällä on Itämereen isot intressit, koska sen kaksi suurkaupunkia on meren rannalla. Tarvitseeko enempää edes sanoa? Gotlanti on strategisesti äärettömän tärkeä saumakohta, Aaltola kiteyttää.
Itämeren saarista strategisesti merkittäviä, joskin vähäisemmässä määrin, ovat myös Ahvenanmaa ja Tanskalle kuuluva Bornholm.
Sotilasstrategisesti ajateltuna saaria hallitsevat kontrolloisivat sotatilanteessa koko Itämerta.
”Gotlanti on strategisesti äärettömän tärkeä saumakohta.
Ottamalla Gotlannin haltuunsa Venäjä voisi tehokkaasti sulkea Naton pois Itämereltä, jolloin Baltian maat jäisivät pulaan. Ja vastaavasti Naton hallinnassa Venäjä voitaisiin blokata pois Itämeren läheisyydestä.
Aaltolan mielestä Ruotsi teki järkevästi lähettäessään lisää joukkoja Gotlantiin. Tällä se lähettää selvän viestin olevansa valmis puolustamaan saartaan.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola ei usko, että aseellinen konflikti alkaa Itämereltä. Jos konflikti alkaa muualla, esimerkiksi Ukrainassa, siinä tapauksessa on Aaltolan mukaan mahdollista, että se voi levitä myös Itämeren alueelle.
– Ruotsilla on tapana hyvin selvästi näyttää ja kertoa, että se on päättänyt lisätä territoriaalista puolustustaan.
– On tärkeää, että se viesti huomataan muualla. Ettei synny kiusauksia tai väärinkäsityksiä. Tyhjiöt tuppaavat aina houkuttelemaan, ja joukkojen lisääminen oli hyvä ennalta ehkäisevä toimi puolustuksellisesti, Aaltola sanoo.
Ruotsi nosti sotilaallista valmiutta Gotlannissa joulupäivänä Ukrainan ja Venäjän kiristyneiden välien takia.
Valmiutta nostettiin edelleen, kun kolme venäläistä maihinnousualusta siirtyi keskiviikon vastaisena yönä Kuolan niemimaalta Itämerelle. Venäjän aluksia on Itämerellä nyt yhteensä kuusi.
– Suhteellisen lyhyessä ajassa Venäjä on lisännyt Itämeren operatiivista maihinnousukalustoaan yhdestä kuuteen, mikä on merkittävää. Se on selvä signaali, ruotsalaisen tutkimusinstituutin Foin tutkija Jonas Kjellén sanoi Dagens Nyheterille.
Aaltolan mukaan kyse on siitä, että Venäjä on riippuvainen Itämerestä, mutta sillä ei ole merialueeseen kontrollia.
– Venäjä viestii kaikin mahdollisin keinoin tyytymättömyytensä vallitsevaan tilanteeseen, Aaltola miettii.
Hänen mukaansa sotakaluston siirtämisessä Kuolan niemimaalta Itämerelle on kyse perinteisestä pullistelusta.
Venäjän Itämeren-laivaston päätukikohta on Kaliningradin Baltijskissa.
– Osoitetaan, että on valmiutta ja kyvykkyyttä. Sotilaalliseen konfliktiin en usko, siinä ei olisi Venäjän kannalta mitään järkeä, Aaltola sanoo.
Aaltola lisää sen verran, että hän ei usko mahdollisen konfliktin ainakaan alkavan Itämereltä.
– Tilanne on siinä mielessä arvaamaton, että sodan mahdollisuus Euroopassa on varteenotettava. Kaiken keskipisteessä on Ukrainan tilanne. Ukraina tässä on se termostaatti, josta säteilee konfliktiaaltoja muualle. Jos sota alkaa, kukaan ei tiedä – eivät edes osapuolet – miten se etenisi, Aaltola miettii.
