Asiantuntija: Tämän takia Venäjä ei aloita täysmittaista sotaa Ukrainassa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Ukrainan tilanne kiristi lännen ja Venäjän välit äärimmilleen – nämä seikat puhuvat täys­mittaista sotaa vastaan

Yhdysvaltalainen ulkopolitiikan tutkija korostaa Kremlin jokaisen hyökkäyspäätöksen perustuvan tarkkaan riskinarviointiin. Suomalaisasiantuntija on samoilla linjoilla.

Venäjä on asiantuntijoiden mukaan osoittanut viimeaikaisella toiminnallaan, että Ukrainaan hyökkäyksen riski on olemassa. Kuva presidenttien videokokouksesta aiemmin tänä vuonna.

31.12.2021 6:46

Loppuvuodesta 2021 Euroopan vakautta on ravistellut täysmittaisen sodan vaara Ukrainan ja Venäjän välillä. Venäjä on marssittanut länsinaapurinsa rajalle 120 000 sotilasta ja vaatinut Yhdysvalloilta takuita sotilasliitto Naton itäisen laajentumisen pysäyttämisestä.

Yhdysvaltalaisen Newlines Institute -ajatushautomon vieraileva tutkija Eugene Chausovsky kirjoittaa Foreign Policy -lehdessä, että tummista pilvistä huolimatta Venäjän hyökkäys näyttää historian valossa epätodennäköiseltä.

Tutkija toteaa monien arvioineen tulevaa psykoanalysoimalla Venäjän presidentti Vladimir Putinin mielenmaisemaa, vaikka tosiasiassa Kremlin jokaista hyökkäyspäätöstä edeltää tarkka analyysi riskeistä ja hinnasta. Sotaa puoltavat strategiset tavoitteet voi jakaa kolmeen: sisäisten olojen vakauttamiseen, ulkoisten uhkien torjuntaan sekä vaikutusvallan kasvattamiseen varsinkin entisellä neuvostoalueella. Ulkoisiksi uhkiksi Venäjä voi luokitella sekä naapurimaansa että globaalit toimijat, etupäässä Yhdysvallat.

Samalla jokaisen seuraavasta viidestä edellytyksestä on täytyttävä:

  • Lähtölaukaus

  • Paikallinen tuki

  • Ennakoitava sotilaallinen reaktio

  • Tekninen mahdollisuus

  • Suhteellisen vähäisiksi ennakoidut taloudellis-poliittiset seuraamukset

Teoriansa tueksi Chausovsky mainitsee neljä lähihistorian esimerkkitapausta: Viron pronssipatsaskiistan (2007), Georgian sodan (2008), etnisen konfliktin uzbekkien ja kirgiisien välillä Kirgisiassa (2010) ja Krimin miehityksen (2014).

Tuoreimmassa tapauksessa jokainen edellytys täyttyi. Lähtölaukaus oli presidentti ViktorJanukovytšin Venäjä-mielisen hallinnon kaatumiseen johtanut värivallankumous, joka mahdollisti interventiolle riittävän paikallisen tuen Krimillä ja Donbassin alueella. Venäjällä oli valmiiksi joukkoja Krimillä, ja lisäksi sillä oli suora yhteys Donetskin ja Luhanskin alueille. Kreml arvioi sotilaalliset riskit vähäisiksi, koska Ukraina ei ollut Nato-maa. Toisaalta joukot eivät koskaan edenneet Moskovalle vihamielisemmille alueille maan länsiosiin.

Sama asetelma nähtiin Georgian sodassa vuonna 2008, jolloin alueellinen tuki syntyi Georgian armeijan tunkeuduttua separatistiseen Etelä-Ossetiaan. Tuki rajoittui kuitenkin vain Etelä-Ossetiaan ja Abhasiaan, ja invaasio syvemmälle Georgiaan jäi näkemättä. Georgia ei kuulunut Natoon, ja Kreml arvioi selviytyvänsä länsimaiden verrattain vähäisen reaktion kustannuksista. Joukoilla oli suora yhteys Georgiaan Rokin tunnelin kautta.

Viron pronssipatsaskiista ja Kirgisian levottomuudet eivät puolestaan johtaneet Venäjän sotilaalliseen reaktioon. Vuonna 2007 Kreml piti hyökkäystä oikeutettuna paikallisen venäläisvähemmistön suojelemiseksi, mutta Viro kuului Natoon ja sodan kustannukset arvioitiin liian korkeiksi. Vuonna 2010 Venäjä ei lähettänyt Kirgisiaan sotilaallista apua hallituksen pyynnöstä huolimatta, koska interventio ei tarjonnut sille hintaa ylittävää hyötyä, asiantuntija arvioi.

Esimerkit lueteltuaan Chausovsky huomauttaa, että vuoden 2021 lopulla kaikki viisi edellytystä eivät taaskaan täyty. Selkeää lähtölaukausta ei ole. Sotajoukkojen marssittaminen kohti Kiovaa aiheuttaisi raivokkaan vastareaktion ja ajaisi Ukrainan yhä tiiviimmin Naton vaikutuspiiriin. Vuoden 2014 jälkeen läntinen tuki Ukrainalle on lisääntynyt huomattavasti, ja se puolestaan näkyisi hyökkäyksen taloudellis-poliittisessa, mahdollisesti jopa sotilaallisessa hintalapussa. Itä-Ukrainan separatistivyöhykkeiden ulkopuolella vastaanotto tunkeutujalle olisi kokonaan toisenalainen.

Invaasiolla ei myöskään ole selkeää strategista tavoitetta, ellei Ukrainan hallituksen horjuttamista ja lännelle uhittelua lasketa. Tutkija huomauttaa, että Venäjän toimet tulevatkin todennäköisemin näkymään hybridisodankäyntinä, kuten tiedustelupalvelujen peiteoperaatioina, poliittisena manipulointina, kyberiskuina, propagandana ja misinformaationa.

Venäjän tietoverkkoiskujen määrä on jo alkanut kiihtyä Ukrainassa. Tällä hetkellä iskujen pääasiallisia kohteita ovat valtionhallinto ja poliisi. Joukko Yhdysvaltain tiedusteluviranomaisia varoitti aiemmin joulukuussa New York Timesin haastattelussa valtavasta kyberhyökkäyksestä, jonka mahdollisia kohteita olisivat Ukrainan sähköverkko ja pankkijärjestelmä sekä muut talouden ja hallinnon keskeiset palvelut.

Uhkaan vastatakseen Britannia ja Yhdysvallat ovat lähettäneet Ukrainaan omia kybersodan asiantuntijoitaan.

IS tavoitti Ulkopoliittisen instituutin tutkijan Jyri Lavikaisen arvioimaan Chausovskyn listaamia edellytyksiä Venäjän hyökkäyksen toteutumiselle. Lavikainen muistuttaa, ettei Venäjä ole toimissaan pelkästään reaktiivinen.

– Jos Venäjällä on jonkinlainen halu käynnistää Ukrainassa uusi sotilasoperaatio, se kyllä löytää syyn ja voi jopa järjestää sellaisen itse.

Lavikainen nostaa Venäjän viimeaikaisista ulostuloista esiin kaksi esimerkkiä Venäjälle tyypillisestä tavasta keksiä toiminnalleen oikeutus. Ensimmäinen niistä liittyy presidentti Vladimir Putinin muutaman viikon takaiseen arvioon Itä-Ukrainan tilanteesta, jonka hän rinnasti kansanmurhaan.

– Toinen on puolustusministeri Sergei Šoigun hetki sitten antama kommentti, jonka mukaan Yhdysvallat valmistelee Ukrainassa kemiallisilla aseilla tehtävää provokaatiota. Tällainen Mainilan laukaukset -tyyppinen oikeutus voisi toimia myös.

Hän on yhtä mieltä Chausovskyn kanssa siitä, että Venäjän operaatio saisi ukrainalaisissa aikaan vihamielisen reaktion.

– Ukrainan asevoimissa on iso osa venäjänkielisiä, jotka sotivat Venäjän joukkoja vastaan rintamalinjalla. Se kuvastaa sitä, että Venäjän argumentti venäläisten suojelusta ei oikein saa tarttumapintaa Ukrainassa.

– Mitä taas Itä-Ukrainan miehitettyihin alueisiin tulee, niin sieltä on ehkä vähän vaikeaa saada luotettavaa tietoa, tuetaanko Venäjää vai ollaanko vain passiivisia, hän lisää.

Lavikainen ottaa esimerkiksi myös kyselytutkimuksen ukrainalaisten valmiudesta puolustaa maataan tarttumalla aseisiin.

– Merkittävä osa, Itä-Ukrainassa neljännes ja koko Ukrainassa kolmannes. On eri asia, kuinka moni niin tekisi, mutta kuitenkin vastaus kertoo siitä, että ei siellä minkäänlaista tukea tällaiselle Venäjän operaatiolle ole paikallisten keskuudessa.

Täysmittaisen sodan käynnistämisessä on riskinsä. Lavikaisen mukaan epävarmuustekijät ovat sitä suuremmat, mitä suuremmasta operaatiosta on kyse.

– Siitä kertoo tunnettu lausahdus, jonka mukaan yksikään sotasuunnitelma ei selviä ensikosketuksesta vihollisen kanssa. Jos ajatellaan vaikka Georgian sotaa, Venäjälle oli yllätys, miten huonosti he pärjäsivät siellä. Siellä ammuttiin esimerkiksi omia vahingossa, ja se kertoo siitä, että he eivät todellakaan olleet valmiita mihinkään tällaiseen silloin kun sinne lähdettiin. Vaikka Venäjän asevoimat ovat nyt merkittävästi paremmassa kunnossa, niin kyllähän siellä kaikenlaisia yllätyksiä voi sattua.

Riskit riippuvat tasan tarkkaan siitä, millaisen operaation Venäjä aikoisi Ukrainassa toteuttaa. Lavikaisen mukaan yksi mahdollisuus olisi, että Venäjä pyrkisi tuhoamaan Ukrainan sodankäyntikyvyn täsmäaseilla. Tällainen hyökkäys olisi laajaa maahyökkäystä helpommin toteutettavissa.

Lavikainen pitää Chausovskyn edellytyksistä viimeistä eli suhteellisen vähäisiksi ennakoituja taloudellis-poliittisia seuraamuksia listan tärkeimpänä, sillä se on asia, johon länsimaat voivat vaikuttaa kaikkein eniten.

– Teoriassa seuraamukset voivat olla nolla tai niin maksimaaliset, että Venäjän talous laitetaan täysin polvilleen, tai jotain siltä väliltä kuten se todennäköisesti olisi. Ja onhan tietysti niin, että ei Venäjä, joka haluaa olla suurvalta, lähde sellaisia toimenpiteitä tekemään, joilla se vahingoittaa liikaa itseään.

Chausovskyn viiden edellytyksen lista on Lavikaisen mukaan hyvä, muttei kaiken kattava.

– Sanoisin, että kaikki tätä asiaa seuraavat käyvät läpi jonkinlaisia tämän sorttisia analyyseja, mutta onko yksi sapluuna se, joka vastaa kaikkeen, siitä olen ehkä vähän skeptinen.

Hän lisäisi edellytyksiin ainakin sen, millaista tietoa Venäjän päättäjät, Putin etunenässä, saavat tilanteesta.

– Se, kuinka he tulkitsevat faktoja tai tilannetta kentällä, mikä on Venäjän sotilas- ja ulkomaantiedustelun käsitys siitä, minkälaista vastusta tulee sekä Ukrainan asevoimilta että länsimaiden pääkaupungeissa. Tällaiset ovat hyvin isossa roolissa, koska kuitenkin päätökset tehdään aina vajavaisen tiedon varassa. Kyse ei ole pelkästään puhtaan rationaalisesta toiminnasta, vaan toiminnasta, jolla epätäydellisen tiedon varassa pyritään toimimaan rationaalisesti.

– Venäjän johtajat eivät ole holtittomia tai hulluja, vaan he tekevät mielestään parhaan mahdollisen tai vähiten huonon ratkaisun, mikä tarkoittaa sitä, että he jollain tavalla analysoivat tilannetta. Nämä listatut ovat sellaisia tekijöitä, jotka kyllä siihen vaikuttavat, hän lisää.

Venäjä on osoittanut Lavikaisen mukaan viimeaikaisella toiminnallaan, että Ukrainaan hyökkäyksen riski on olemassa.

– Kyberhyökkäyksiä tehdään jo nyt ja ollaan tehty, mikä kertoo, että Venäjän aggressio on siellä koko ajan käynnissä. Sanoisin, että sotilaallisen voimankäytön riski, eli se, että Venäjä aloittaa Ukrainassa uuden isomman sotilasoperaation on olemassa kyllä.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?