Kommentti: Kiitos neuvoista, Greta ja Vanessa – ilmasto­toimilla on tosiaan jo kiire

Nuorten ilmastoaktivistien avoin kirje medialle on täyttä asiaa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Skotlannin pääministeri Nicola Sturgeon keskusteli YK:n ilmastokokoukseen saapuneiden Greta Thunbergin ja Vanessa Nakaten kanssa Glasgow’ssa maanantaina.

1.11.2021 17:20

Ilmastoaktivistit Greta Thunberg, 18, ja Vanessa Nakate, 24, julkaisivat viime perjantaina avoimen kirjeen maailman medioille.

On aina virkistävää saada neuvoja nuorilta ja fiksuilta ihmisiltä. Sanomatalo kiittää.

Thunbergin ja Nakaten mukaan vauraan pohjoisen pallonpuoliskon tiedotusvälineet raportoivat enemmän ilmastokriisin oireista kuin itse taudista. Mediassa kerrotaan sulavista jäätiköistä, maastopaloista, kuivuudesta, tuhotulvista ja luontokadosta.

Jos mediat haluavat todella kertoa ilmastokriisistä, niiden pitää Thunbergin ja Nakaten mukaan pitää esillä kolmea keskeistä näkökulmaa. Ne ovat aika, holistinen eli kokonaisvaltainen ajattelu ja oikeudenmukaisuus.

Aika on tärkeä elementti ilmastonmuutoksessa. Jos media ei kerro ilmastoimien kiireellisyydestä, saattaa yleisölle jäädä vääriä mielikuvia. Ikään kuin voisimme jatkaa entiseen tapaan ja siirtää ongelmien ratkaisua myöhemmäksi – vuoteen 2030, 2050 tai 2060. Näinhän ei ole. Siksi jokaisen ilmastokriisiin liittyvän jutun pitäisi liittää mielikuva tikittävästä kellosta, Thunberg ja Nakate kirjoittavat.

Se on totta.

Mediassa on varmaankin korostettu liikaa ilmastopolitiikan tavoitteita hiilineutraaliudesta. Se on tilanne, jossa hiilidioksidipäästöjä tuotetaan korkeintaan sen verran kuin niitä voidaan sitoa hiilinieluihin.

Esimerkiksi Euroopan unioni on asettanut tavoitteeksi hiilineutraaliuden saavuttamisen vuoteen 2050 mennessä. Suomen hallituksen tavoite on sitä tiukempi: vuosi 2035. Näitä tavoitteita korostamalla voi syntyä vaikutelma siitä, että ilmastotoimiin on käytettävissä paljon aikaa – vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Ei se niin ole, kertoo paras tieteellinen tutkimus.

Lue lisää: Biden: ”Kukaan meistä ei voi paeta pahinta, jos emme onnistu nyt” – suora lähetys YK:n ilmasto­kokouksesta

Ilmastotoimia pitäisi tarkastella hiilibudjetin avulla. Tämä käsite kuvaa, kuinka paljon ihmiskunta voi vielä tupruttaa ilmastokaasuja eri skenaarioissa. Näissä laskelmissa ovat mukana historialliset päästöt, niistä jo aiheutunut ilmaston lämpeneminen sekä arvio siitä, kuinka paljon jokainen uusi tonni hiiltä vaikuttaa yhtälöön.

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n mukaan jäljellä oleva hiilibudjetti on hyvin pieni, jos maapallon keskilämpötilan nousu halutaan rajata siedettävänä pidettyyn 1,5 asteeseen. IPCC laskee, että hiilibudjettia on jäljellä enää noin 400 miljardia tonnia. Se ylittyy kymmenessä vuodessa. Jos tavoitteena on rajoittaa lämpeneminen kahteen asteeseen, budjetti ylittyy 20 vuodessa.

Avoimen kirjeen vaatima holistinen ajattelu taas merkitsee sitä, että jäljellä olevaa hiilibudjettia laskettaessa pitää ottaa huomioon kaikki päästöt. Siis kaikki. Mitään tilastollisia kikkoja tai muita konsteja päästöjen piilottelemiseksi ei voida hyväksyä.

Tästä käydään keskustelua Glasgow’n kokouksessa muun muassa sovittaessa markkinamekanismista. Se tarkoittaa maailmanlaajuisia päästömarkkinoita ja niiden sääntelyä. Markkinamekanismi pitäisi toteuttaa siten, ettei niin sanottu kaksoislaskenta onnistu. Silloin jokin maa tekee ilmastotoimia kumppaninsa alueella, mutta molemmat maat laskevat päästöleikkaukset hyväkseen. Ei sen niin pidä mennä.

Vaikka globaali etelä on ilmastonmuutoksen eturintamassa, se ei ole juuri koskaan maailman lehtien etusivuilla.

Kolmas Thunbergin ja Nakaten pointti on oikeudenmukaisuus, ja se liittyy avoimen kirjeen edellisiin kohtiin. Ihmiset, jotka ovat vähiten syyllisiä ilmastonmuutokseen, kärsivät siitä eniten.

”Vaikka globaali etelä on ilmastonmuutoksen eturintamassa, se ei ole juuri koskaan maailman lehtien etusivuilla. Samaan aikaan kun länsimainen media keskittyy Kalifornian tai Australian maastopaloihin tai Euroopan tulviin, repivät ilmastoon liittyvät katastrofit globaalia etelää, ja ne saavat vain hyvin vähän huomiota”, Thunberg ja Nakate kirjoitavat.

Se on totta. Tässä medialla on paljon mietittävää.

Oikeudenmukaisuudesta keskustellessa pitää muistaa, että ilmastonmuutos lisää alueellista epätasa-arvoa. Vauraat teollisuusmaat ovat tupruttaneet hiilidioksidia ilmakehään teollisesta vallankumouksesta lähtien. Oikeudenmukaisuuden nimissä niiden velvollisuus on leikata päästöjään heti ja auttaa alhaisen tulotason maita sopeutumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin.

Tästäkin keskustellaan Glasgow’ssa, kun esillä on ilmastorahoitus. Pariisin sopimuksen yhteydessä sovittiin kehittyville maille annettavasta vähintään 100 miljardin dollarin vuosittaisesta ilmastorahoituksesta vuoteen 2025 saakka. Lisäksi kehittyville maille tarvittaisiin näkymä rahoitukseen myös vuoden 2025 jälkeen. Summat eivät ole valtavia, jos vertaa niitä vaikkapa Yhdysvaltain tuhansien miljardien dollarien koronaelvytyspaketteihin.

Thunberg ja Nakate muistuttavat myös, että maailman valtiot ovat epäonnistuneet pahasti ilmastokriisiin torjunnassa. Pian on liian myöhäistä pitää maapallon keskilämpötilan nousu siedettävissä lukemissa. Nopeita teknologisia keinoja kehityksen kääntämiseksi toiseen suuntaan ei ole.

Sekä poliittisilla johtajilla että medialla on suuri merkitys, kun virheitä yritetään korjata.

Thunbergin ja Nakaten mukaan ihminen on sosiaalinen eläinlaji. Kansalaiset eivät ymmärrä elävänsä kriisin keskellä, elleivät heidän johtajansa sitä median avulla heille kerro. Median on pidettävä kriisiä esillä ja myös muistutettava vallassa olevia vastuusta, jota nämä kantavat toimistaan tai toimettomuudestaan. Se luo päättäjille julkista painetta muuttaa yhteiskuntaa ilmastokriisin vaatimilla radikaaleilla tavoilla.

Julkista painetta päättäjille luovat tiedotusvälineiden lisäksi myös järjestöt, erilaiset kansalaisliikkeet ja myös yksittäiset ihmiset, erityisesti nuoret.

Lue lisää: Boris Johnson korosti ilmastotoimien tärkeyttä tulevien sukupolvien kannalta: ”He eivät anna meille anteeksi”

Thunberg ja Nakate ovat soittaneet hälytyskelloja ja herättäneet maailmaa havahtumaan ilmastokriisiin. Heidän kaltaisiaan äänekkäitä viestinviejiä tarvitaan. Heitä on kaikkialla, myös Suomessa.

Lappeenrantalainen Liisa Keskinen, 24, otti osaa nuorten ilmasto- ja luontohuippukokoukseen Helsingissä lokakuun lopussa. Hän kertoi Helsingin Sanomille pitävänsä hienona, että nimenomaan nuoret ovat aktiivisia ja saavat omansa ja ympäristön äänen kuuluviin.

– Kaiken vastuun sälyttäminen nuorten harteille on kuitenkin kohtuutonta, Keskinen sanoi HS:n haastattelussa.

– Aloitteellisuutta pitäisi tulla myös päättäjiltä ja yrityksiltä. On kohtuutonta, että pistetään nuorten mielenterveyden päälle tällaisia asioita.

Onneksi aloitteellisuutta on, ja se on kasvussa, sillä ilmastonmuutos on tullut yhä näkyvämmäksi osaksi arkielämää. Toivoa, sitäkin on. Aikaikkuna 1,5 asteen tavoitteen saavuttamiseksi sulkeutuu pian, mutta vielä se on jonkin aikaa auki.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?