Kiina etenee Jääsilkkitiellä – arktinen yhteistyö Venäjän kanssa syvenee, ja sillä on sotilaallisia tavoitteita - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kiina etenee Jääsilkkitiellä – arktinen yhteistyö Venäjän kanssa syvenee, ja sillä on sotilaallisia tavoitteita

Virolaistutkija nostaa tikun nokkaan suomalaisvetoisen merikaapelihankkeen, joka toteutuessaan yhdistäisi Euroopan ja Aasian pohjoisen meritien kautta. Tutkijan mukaan kuitukaapeliyhteys auttaisi Kiinaa ja Venäjää sukellusveneiden etsinnässä ja torjunnassa. Hanketta luotsaava suomalaisyhtiö rauhoittelee huolia.

Kiinalainen jäänmurtaja Xuelong (suom. Lumilohikäärme) purjehti Jäämerellä elokuussa 2016. Miehistö asensi jääpeitteeseen tutkimuspoijun. Arktinen alue on Kiinan kasvavan mielenkiinnon kohde.

13.10. 7:00

Tämä tiedetään jo hyvin: Kiina pyrkii saamaan lisää vaikutusvaltaa arktisilla alueilla päästäkseen hyödyntämään pohjoisen luonnonvaroja ja ilmastonmuutoksen myötä avautuvia pohjoisia merireittejä.

Tämä taas on vasta noussut esille viime vuosina: Kiina ja Venäjä hakevat syventyvää arktista yhteistyötä, jonka avulla kumpikin pyrkii lisäämään turvallisuuttaan ja kasvattamaan sotilaallisia kykyjään.

Kiinan vuonna 2018 julkaiseman arktisen strategian tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Strategia korostaa arktisen ilmastonmuutoksen turvallisuusvaikutuksia. Kiinan johto on liittänyt Arktiksen valtiolliseen Silkkitie-hankkeeseensa (engl. Belt and road initiative, BRI) ja nimennyt Siperian pohjoispuolella kulkevan Koillisväylän Jääsilkkitieksi.

Taloudellisten ja poliittisten tavoitteiden lisäksi Kiinalla on myös sotilaallisia syitä pyrkiä vaikuttajaksi pohjoisessa. Kiina rakentaa uusia aluksia syvänmeren laivastoonsa, joka aikoo harjoitella toimintaa Jäämerellä ja pohjoisen napajään alla. Näin Kiina haluaa kehittää merivoimistaan maailmanlaajuisen voimatekijän ja haastaa Yhdysvallat Intian valtameren ja Tyynenmeren alueen lisäksi myös pohjoisilla merialueilla.

– Kiina näkee Arktiksessa tyhjiön, sanoo Yhdysvaltain ilmavoimien akatemian apulaisprofessori Ryan Burke verkkolehti Epoch Timesin tuoreessa analyysissa.

– Se näkee siellä mahdollisuuksia. Se näkee alueen, jota kansainvälinen yhteisö on laajalti pitänyt poikkeuksellisena rauhan alueena: hallitsemattoman tilan, joka suoraan sanoen on kypsä poimittavaksi. Kypsä hyödyntämiselle, läsnäololle ja vaikutusvallalle. Tätä Kiina tavoittelee omaksi hyödykseen.

Kiinan sotilasstrategisia tavoitteita pohjoisessa on kaksi. Ensiksi, Koillisväylän avulla Kiina voisi välttää Yhdysvaltain ja sen liittolaisten kriisitilanteessa sille mahdollisesti asettaman merisaarron. Toiseksi, Kiinalla on tarve suojata valtakuntaa ja omaa ydinpelotettaan pohjoisesta tulevaa ydinsukellusveneiden uhkaa vastaan.

Sekä Venäjä että Kiina haluavat padota Yhdysvaltojen ja puolustusliitto Naton pääsyä Arktikselle. Pekingissä ja Moskovassa pelätään, että jääpeitteestä vapautuvat pohjoiset meret muodostavat uuden hyökkäysreitin kumpaakin vastaan.

Kiina ei ole arktinen valtio, mutta sen tavoitteena on lisätä vaikutusvaltaansa pohjoisessa.

Kovista tavoitteista huolimatta Kiina ei ole arktinen valtio, vaikka se julisti itsensä ”melkein arktiseksi” ja pääsi Arktisen neuvoston tarkkailijamaaksi vuonna 2013.

Kiinan maantieteellisen aseman vuoksi sen portinvartijana arktisille alueille toimii Koillisväylää hallitseva Venäjä. Kremlissä katsotaan Kiinan pyrkimyksiä toisaalta epäluuloisesti, toisaalta yhteisten intressien näkökulmasta.

Yhteistyöhön Kiinan kanssa Venäjää ajaa kolme asiaa: länsimaiset pakotteet, varojen puute ja yhteiset strategiset edut.

”Pakotteiden myötä iso osa investoinneista ja teknologiasta Venäjän arktisten resurssien hyödyntämiseksi on tullut länsimaiden sijaan Kiinasta. Tämä riippuvuussuhde on käänne Venäjän energiapolitiikassa ja maan riippuvuuden Kiinasta nähdään pitkällä aikavälillä edelleen kasvavan” kirjoittavat Samu Paukkunen ja Harri Mikkola Ulkopoliittisen instituutin tuoreessa julkaisussa Suurvaltojen Arktis: Muuttuvan geopolitiikan vaikutukset Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

Venäjällä ei ole ylenpalttisesti rahaa, jolla se kehittäisi Koillisväylän liikenteen laajentamiseen tarvittavaa infrastruktuuria. Arktisten satamien toiminnan tehostaminen vaatii merkittäviä investointeja, joita Kiina on halukas rahoittamaan.

Kiina on halukas investoimaan viiteen keskeiseen satamaan koillisväylällä: Murmanskiin, Arkangeliin, Sabettaan, Tiksiin ja Ueleniin. Näistä satamista Tiksi sijaitsee Lenajoen suistoalueella ja Sabetta Obinlahdella, lähellä Objoen suistoa. Tiksin ja Sabettan satamista Kiina voisi ulottaa vaikutustaan syvälle Venäjän sisämaahan.

Moskovassa tästä ei pidetä, sanoi Kiinan hankkeisiin perehtynyt Viron ulkopoliittisen instituutin tutkija Frank Jüris viime viikolla Helsingissä.

– Tämä kehitys aiheuttaa huolta Kremlissä, sillä Kiinan yhteydenpito ohittaa usein keskushallinnon, Jüris sanoi.

Jüris esiintyi seminaarissa, jossa julkaistiin Suomen ja Viron ulkopoliittisten instituuttien, Viron puolustus- ja turvallisuustutkimuksen keskuksen ja Konrad Adenauer -säätiön uusi tutkimus Nordic-Baltic Connecitivity with Asia via the Arctic - Assessing opportunities and risks. Kirja on yli 300-sivuinen katsaus arktisen alueen geo- talouspolitiikkaan.

Tämän pitäisi aiheuttaa huolta Yhdysvalloissa ja sen liittolaisissa, sillä Naton pohjoisen siiven puolustus alkaa arktiselta alueelta.

Kiina etenee Jääsilkkitien suunnitelmissaan muun muassa tieteellisen yhteistyön varjolla, virolaistutkija Jüris kertoi. Hän on tutkimuksissaan löytänyt neljä Kiinan ja Venäjän yhteistä arktista tutkimuslaitosta, joissa toimivat kiinalaiset yliopistot ja korkeakoulut ovat suoraan yhteydessä maan asevoimiin ja puolustusteollisuuteen.

– Erityisen kiinnostavaa Pohjolan ja Baltian maiden kannalta on niissä tehtävä kiinalais-venäläinen tutkimustyö, joka liittyy merenalaiseen akustiseen havainnointiin. Tätä (teknologiaa) voidaan käyttää maalinetsintään ja sukellusveneiden torjuntaan, Jüris sanoi.

Kyky seurata tarkasti Yhdysvaltain ja sen Nato-liittolaisten sukellusveneiden liikkeitä pohjoisilla merillä antaisi tärkeän strategisen edun sekä Kiinalle että Venäjälle.

– Tämän pitäisi aiheuttaa huolta Yhdysvalloissa ja sen liittolaisissa, sillä Naton pohjoisen siiven puolustus alkaa arktiselta alueelta, Jüris sanoi.

Kiina ja Venäjä kehittävät yhdessä sukellusveneiden valvontajärjestelmiä. Kuvassa yleisluontoinen esitys teknologiasta.

Jüris nostaa esille suomalaisvetoisen Arctic Connect -merikaapelihankkeen esimerkkinä teknologiasta, jolla on sekä siviili- että sotilaskäyttöä. Suomen valtion suurelta osin omistaman Cinia Oy:n luotsaaman hankkeen on määrä yhdistää internetin käyttäjät Euroopasta, Venäjältä ja Aasiasta Koillisväylän kautta kulkevan merenalaisen valokuitukaapelin avulla.

Jürisin mukaan Arctic Connect -kaapeliin liitettyjä laitteita ja nopeita verkkoyhteyksiä voitaisiin käyttää apuna sukellusveneiden liikkeiden valvonnassa.

– Kaapeli kehittäisi Kiinan tiedustelukykyä ja kyberturvallisuutta, Jüris sanoi.

– Kiinan ja Venäjän tietoturvallisuus puolestaan paranisi, sillä suuri määrä dataa kulkisi Euroopan ja Aasian välillä kaapeleissa, joita kumpikin pystyy valvomaan – ei kaapeleissa, joihin Yhdysvalloilla on pääsy.

Kiina on halunnut parantaa yhteyksiään Eurooppaan muun muassa arktisten alueiden kautta. Kiina ei kuitenkaan ole saanut jalansijaa arktisille hankkeilleen Pohjoismaista ja Baltian alueelta.

Näistä hankkeista Kiina on ollut kiinnostunut:

  • Kiinan valtion arktinen tutkimuslaitos halusi ostaa tai vuokrata Kemijärven lentokentän tammikuussa 2018. Kentältä oli tarkoitus tehdä tutkimuslentoja pohjoisnavalle. Puolustusvoimat torppasi hankkeen muun muassa siksi, että kentän lähellä on Rovajärven sotaharjoitusalue.

  • Kiinaa kiinnosti myös Pohjois-Suomeen suunniteltu Jäämeren rata, joka kuitenkin poistettiin Lapin maakuntakaavasta viime keväänä.

  • Liikemies Peter Vesterbacka olisi tuonut useita kiinalaisia suuryrityksiä Helsingin ja Tallinnan välisen rautatietunnelin suunnitteluun ja rakentamiseen. Viro kuitenkin hylkäsi viime vuonna Vesterbackan hankehakemuksen ”ympäristöön, talouteen ja turvallisuuteen” liittyvistä syistä.

Arctic Connect -datakaapelihanke on kuitenkin jäissä, ja sen tulevaisuus on epävarma.

Cinia Oy:n kansainvälisen verkkoliiketoiminnan johtaja Taneli Vuorinen kertoo IS:lle, etteivät Frank Jürisin esille nostamat turvallisuuspoliittiset näkökulmat ole yhtiölle uusi asia. Cinia ei Vuorisen mukaan kuitenkaan ole oikea taho ottamaan niihin kantaa. Vuorinen kertoo, että kansainvälisten merikaapelihankkeiden toteuttaminen edellyttää viranomaisluvat kaikista asianomaisista maista.

– Hankkeen eri vaiheissa, myös tutkimusvaiheessa, on tietty viranomaisluvitus, ja ennen rakentamisvaiheetta on oma luvitusprosessi. Sen myötä sitten, riippuen siitä minkä maiden vesialueiden läpi kaapeli vedetään, haetaan hyväksynnät hankkeelle, Vuorinen sanoo.

– Varmaankin viranomaiset tahollaan arvioivat eri asioita lupia varten.

Teknisesti merikaapeleihin voidaan liittää järjestelmiä, jotka havainnoivat akustisten ilmiöiden lisäksi esimerkiksi virtauksia, paineenvaihteluita, magneettikentän muutoksia ja seismisiä liikkeitä. Tällaisella teknologialla on käyttöä sekä sotilas- että siviilimaailmassa.

– Riippuen siitä, mihin sitä halutaan käyttää, on kolikolla niin sanotusti puolensa, Vuorinen pohtii.

Vuorisen mukaan Cinia uskoo edelleen uusiin hankemahdollisuuksiin, sillä Euroopan ja Aasian välinen tietoliikenne on kasvamassa.

– Näemme, että tarvitaan lisää kapasiteettia ja vaihtoehtoisia reittejä ja että Cinialla ja Suomella on mahdollisuus edistää niitä – onko se tämän hankkeen kautta tai jotenkin muuten, aika näyttää, Vuorinen kommentoi.

– Tämä kyseinen hanke on tosiaan nyt keskeytyksissä. Katsotaan ajan myötä, miten se kehittyy, vai kehittyykö ollenkaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?