Toisessa maailmansodassa suomalaisille sotilaille tulivat tutuksi ”Stalinin urut”, jotka syytivät keskityksiä asemiin.
BM-8, BM-13 ja BM-31 -raketinheittimet olivat kuitenkin hyttysen ininää verrattuna ”Tsaarin pommiin”, joka näkyi tuhannen kilometrin päähän ja jätti jälkeensä 60 kilometriä korkean sienipilven.
Ihmiskunnan historian suurimmasta ydinkokeesta RDS-220:sta – lempinimeltään Tsar-Bombasta – tulee tänään kuluneeksi yhtä monta vuotta kuin sen sienipilvellä oli kilometreinä korkeutta.
Neuvostoliiton suurin pommikone Tu-95 oli urakkaan liian pieni. Tsar-Bomba mahtui sisään vain osittain.
Jättipommia kuljettava Tupolev nousi Olenyan tukikohdasta Kuolan niemimaalla ja suuntasi Novaja Zemljan kaksoissaarten yläpuolelle.
Aurinko oli vasta nousemassa Kuolan niemimaalla lokakuun 30. päivänä vuonna 1961, kun Olenyan tukikohdasta kohosi erikoisvarusteltu Tupolev Tu-95 -pommikone. Sen ohjaimissa oli everstiluutnantti Andrei Jegorovitš Durnotsev.
”Erikoisvarustelu” kuulostaa jälkikäteen juhlalliselta kiertoilmaisulta. Tu-95:n pommikuilun ovet oli poistettu, polttoainetankkeja irrotettu ja runkoon leikattu aukkoja, jotta liki kahdeksan metriä pitkä ja 24,5 tonnia painava RDS-220 oli saatu edes puoliksi sisään. Tupolev Tu-95 oli Neuvostoliiton suurin pommikone, mutta tähän operaatioon sekin oli liian pieni.
RDS-220 eli “Tsar-Bomba” rakennettiin tavaravaunun alustan päälle. Lopuksi sen ympärille kasattiin vaunu, ja koko paketti kuljetettiin junalla Olenyan tukikohdassa odottavaan Tupoleviin.
Andrei Saharovin työryhmän piti valmistaa maailman voimakkain ydinase neljässä kuukaudessa. Sen he myös tekivät.
Tu-95:n seuraksi taivaalle nousi Tu-16-pommittaja, jonka miehistön tehtävänä oli kerätä näytteitä ilmasta ja kuvata ydinkoe. Molemmat koneet oli maalattu heijastavalla valkoisella maalilla, jotta räjähdys kuumentaisi runkoja mahdollisimman vähän.
Koneiden oli myös määrä ehtiä pudotuksen jälkeen mahdollisimman kauas räjähdyspaikalta, joten pommin vauhtia oli päätetty hidastaa.
Mutta miten jarrutetaan taivaalta tippuvaa tavaravaunun kokoista uraani- ja teräsjärkälettä? Maailman suurimmalla laskuvarjolla tietenkin. Tsar-Bomban varjo painoi 800 kiloa ja sen ompelemiseen kului suurin osa Neuvostoliitossa vuonna 1961 valmistetusta nailonista.
Atomic Heritage -sivuston mukaan Durnotseville ja muulle miehistölle annettiin mainituista varotoimenpiteistä huolimatta vain 50 prosentin mahdollisuus selvitä hengissä.
Tupolevit saapuivat Pohjoiselle jäämerelle Novaja Zemljan kaksoissaarten yläpuolelle. Tu-95:n miehistö pudotti pommin, ja se alkoi leijailla hitaasti kohti tuhoon tuomittua aluetta.
Puna-Armeijan propagandafilmillä näkyy komentokeskus ja Tupolevin pilotti Andrei Durnotsev, joka laskee häikäisysuojan silmilleen miehistön pudotettua Tsar-Bomban. Pommi leijaile maata kohti elokuvamusiikin soidessa filmin taustalla.
H-hetki koitti 3 minuuttia ja 8 sekuntia myöhemmin. Tsar-Bomba laukesi 3 940 metrin korkeudella maasta kello 10:32 Suomen aikaa.
Taivaan täytti silmänräpäyksessä yli kahdeksan kilometrin levyinen tulipallo. Roihu raivosi korkeuksiin oman paineaaltonsa voimalla, ja välähdys näkyi tuhannen kilometrin päässäkin. Sitä olisi voinut katsella Pohjois-Norjassakin.
Räjähtävän pommin välähdys näkyi tuhannen kilometrin päähän.
Jättipommi leijaili maata kohti 800-kiloisen laskuvarjon varassa. Se räjähti vajaan 4000 metrin korkeudessa.
Ydinvoimayhtiö Rosatomin YouTube -kanavalle viime vuonna ladatulla vanhalla propagandafilmillä koko irvokas tapahtumaketju etenee kuin hidastempoinen takavuosien tieteisseikkailu. Taustalla soi elokuvamusiikki, kun Tintin kuurakettia muistuttava pommi leijailee jättivarjon varassa kohti Maata. Kello tikittää tukikohdassa ja sotilashenkilö puhuu mikrofoniin.
Sitten pamahtaa. Koko maisema muuttuu oranssiksi, ja massiivinen sienipilvi kasvaa kasvamistaan. Lopussa on jo oikeaa tuomiopäivän tunnelmaa, kun keltainen pallo jää valaisemaan verenpunaista horisonttia. Värit ovat samat kuin Neuvostoliiton lipussa.
Räjähdyksen seuraukset kaksoissaarille olivat BBC:n mukaan katastrofaaliset.
Severnyn kylä 55 kilometrin päässä ydinkokeen ”ground zerosta” pyyhkiytyi käytännössä kartalta. Kaikki kylän tyhjät rakennukset tuhoutuivat. Satojen kilometrin päässäkin vauriot olivat melkoisia: talojen raportoitiin sortuvan, ikkunoiden särkyvän ja kattojen tippuvan niskaan. Radiolähetykset katkesivat tunniksi.
Kuin ihmeen kaupalla pilotti Durnotsev onnistui pakenemaan infernoa elävänä – joskin melkoisen vuoristoradan jälkeen. Ohjaamokamera kuvaa pilottia, joka pudottaa häikäisysuojalasit silmilleen ja kaartaa pois paikalta. Pian paineaalto syöksee Tupolevin kilometrin mittaiseen syöksyyn, mutta Durnotsev saa sen oikaistua.
Tu-16 pääsi myös pakenemaan, ja kuvamateriaali pelastui jälkipolvien ihmeteltäväksi. Alueella oli myös amerikkalaisten vakoilukone Boeing JKC-135A Stratotanker, jonka säteilyn kestävä maalipinta korventui hetkessä.
Tsar-Bomba vapautti valtavan määrän energiaa. BBC:n mukaan nykyään ollaan yhtä mieltä siitä, että räjähdys vastasi 57 miljoonaa tonnia TNT:tä.
Räjähteiden ja aseiden tehoa mitataan yleensä TNT-kilogrammoissa. Hiroshimaan pudotetun atomipommin voimakkuus vastasi samalla asteikolla noin 13 miljoonaa kilogrammaa.
Tsar-Bomban voimakkuus oli siis yli 1 500-kertainen verrattuna Hiroshiman ja Nagasakin pommeihin yhteensä - ja siinä oli kymmenen kertaa enemmän potkua kuin toisen maailmansodan aikana käytetyissä sotatarvikkeissa yhteensä.
Tu-16-pommittajassa komennuksella ollut neuvostoliittolainen kameramies vertasi arkistolähteiden mukaan tulipalloa Jupiter-planeettaan.
– Kun koneemme lensi kahden pilvipeitteen läpi, alta nousi valtava kirkkaan oranssi pallo. Se näytti yhtä mahtavalta kuin Jupiter, BBC siteerasi vanhaa haastattelua.
– Näytti kuin se nielaisisi koko maapallon. Spektaakkeli oli fantastinen, epätodellinen, yliluonnollinen.
Räjähdys aiheutti maanjäristyksen, jonka magnitudi oli 5 Richterin asteikolla.
Säteilyturvakeskuksen (STUK) ylitarkastaja Mikael Moring kertoo IS:lle, että järistyksestä liikkui puheita myös Suomessa.
– On tarinoita, että Lapissa olisi mennyt joitain ikkunoita rikki. Että järistyksen olisi voinut tuntea Pohjois-Lapissa.
Ydinkokeesta ei raportoitu kuolonuhreja. Severnyn kylä oli tapahtumahetkellä autio, ja vaikka Neuvostoliitto tunnettiin isojenkin turmien salailusta, ei arkistoista ole edes vuoden 1991 romahduksen jälkeen löytynyt tietoa Tsar-Bomban aiheuttamista kuolemista.
Severnyn kylä sijaitsi 55 kilometrin päässä ydinkokeen nollapisteestä. Kaikki kylän tyhjät rakennukset tuhoutuivat.
Järistys mitattiin 60 vuotta sitten ympäri maailmaa eikä kajaus tietenkään pysynyt salaisuutena – eikä sellaiseksi ollut tarkoitettukaan.
Kansainvälinen yhteisö tuomitsi voimannäytön välittömästi. Yhdysvallat ja Iso-Britannia käyttivät kovinta kieltä, näillä leveysasteilla säikähtivät pahiten ruotsalaiset.
”On tarinoita, että Lapissa olisi mennyt joitain ikkunoita rikki. Että järistyksen olisi voinut tuntea Pohjois-Lapissa.
Sienipilvessä oli kuitenkin teoreettinen kultareunus: tulipallo ei osunut maahan, ja tämän johdosta lähialueille levisi pommin massiivisuuden huomioon ottaen hämmästyttävän vähän säteilyä.
– Tsaarin pommi oli itse asiassa kokonsa suhteen maailman puhtain ydinpommi, Moring sanoo.
– Siinä oli pieni fissioräjähde, joka käynnisti ison fuusiopommin. Fuusioräjähdys taas tuottaa hyvin paljon vähemmän laskeumaa kuin fissio.
Toinen syy vähäiselle laskeumalle oli se, että Tsar-Bomba räjähti vajaan neljän kilomerin korkeudessa.
– Hyvin voimakas räjähdys niin ylhäällä nostaa lähes kaiken tuotetun laskeuman korkealle stratosfääriin lämpönosteella, Moring selventää.
– Ne jäävät sinne pyörimään ja laskeutuvat sieltä hitaasti.
Moringin mukaan voidaan puhua viikoista, kuukausista ja jopa vuosista. Näin suuri osa lyhytkestoisista radioaktiivisista aineista, joita ydinpommilaskeumassa on esimerkiksi reaktoripäästöön verrattuna paljon, ehtivät puoliintua pois ennen kuin se saapuu maahan.
Suomen maantieteellinen asema näyttää kartan mukaan varsin huonolta Novaja Zemljan ydinkoealueeseen suhteutettuna, mutta ylhäällä troposfäärissä vaikuttava suihkuvirtaus, ilmailuslangissa ”jetti”, veikin säteilyä meiltä poispäin.
– Jet-virta lähtee Novajalta itään päin ja pyörii sitten kerran koko maapallon ympäri ennen kuin edes tulee tänne ensimmäisen kerran, Moring sanoo.
– Näiden kaikkien yhteisvaikutus selittää sen, miksi Tsar-Bomba ei yksin aiheuttanut meille erityistä laskeumaa.
Suomen luonnossa havaitaan tänä päivänäkin ydinkoelaskeumaa. Eniten sitä tuli 1960-luvun alkupuolen ydinkokeista.
– Säteilylukemat ovat yhteisvaikutus kaikista ilmakehässä tehdyistä kokeista, joita Neuvostoliitto ja muutkin ydinasemaat tekivät, Moring sanoo.
Ilmakehässä on suoritettu yhteensä 512 ydinräjäytystä, ja valtaosa niistä tehtiin vuosina 1945–1963. Viimeiset ydinkokeet ilmakehässä tehtiin vuonna 1980. Yksikään niistä ei ollut lähellekään Tsar-Bomban kokoluokkaa.
Tuoreempaa sukupolvea Neuvostoliiton ydinaseohjelman ison nimen, Igor Vasiljevitš Kurtšatovin patsaan edessä Moskovassa.
Piti olla puolet isompi
Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Nikita Hruštšov oli kuumottanut Yhdysvaltain tuoretta presidenttiä John F. Kennedyä Wienin huippukokouksessa kesäkuussa 1961.
Hruštšov vaati Kennedyä poistamaan amerikkalaiset joukot koko Berliinistä, myös sen länsipuolelta. Tapaaminen sujui kireissä merkeissä, ja suurvaltojen välit putosivat pakkaslukemiin.
Neuvostoliiton johtaja, pääsihteeri Nikita Hruštšov tapasi Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn Wienin huippukokouksessa kesäkuussa 1961. Tapaaminen sujui kireissä merkeissä.
Neuvostoliittoon palattuaan Hruštšov päätti antaa ”imperialistiselle lännelle” sellaisen näytteen kommunistien voimasta, että oksat pois.
Ydinkokeet olivat olleet pysähdyksissä molemmissa suurvalloissa kolme vuotta, ja Neuvostoliitto aloitti ne nyt uudestaan. Lokakuussa 1961 odotti kommunistisen puolueen 22. kongressi: siellä piti lyödä pöytään jotain erityistä.
Hruštšov antoi määräyksensä ydinfyysikko Andrei Saharovin työryhmälle: maailman voimakkaimman ydinaseen piti olla valmis neljässä kuukaudessa.
Muun muassa The Barents Observer kertoo, että Hruštšov halusi 100 megatonnin pommin. Insinöörit kuitenkin ymmärsivät, mikä saastevaikutus kolmivaihepommilla olisi, ja pienensivät latingin puoleen.
– Syy siihen, että pommia piti pienentää oli se, että 100 megatonniin olisi päästy, jos Tsar-Bombaan olisi laitettu uraanin 238 isotoopista tehty kuori, ylitarkastaja Mikael Moring STUK:sta selittää.
– Mikäli se olisi fissioitunut, kyseessä olisi ollut todella likainen pommi. Silloin Tsar-Bomba olisi aiheuttanut huomattavaa laskeumaa.
Nyt kuori rakennettiin lyijystä. Tarina ei kerro, tiesikö Hruštšov tuotteen tehon puolittamisesta. Ratkaisu pelasti myös Tupolevien miehistöt. Koneet eivät olisi päässeet pakoon yli puolet suurempaa ydinkoetta.
Suomelle laskeumaa isompi kolaus oli Tsar-Bomban räjäyttämisen aikaan alkanut noottikriisi, jossa Neuvostoliitto vaati YYA-sopimukseen vedoten konsultaatioita ”maiden rajojen puolustuksen turvaamiseksi”.
Pommin pääarkkitehti Andrei Saharovin pää kääntyi räjähdyksen jälkeen. Hän alkoi puhua ydinkokeiden ympäristötuhoja ja kilpavarustelua vastaan, ja toivoi ydinvoiman rauhanomaisen käytön helpottavan riippuvuutta öljystä ja kaasusta.
Esihistoriallinen ”vihreän siirtymän” puhemies sai Nobelin rauhanpalkinnon 1975, mutta Neuvostoliitto ei päästänyt häntä noutamaan palkintoaan.
Lähteet: The Barents Observer, BBC, National Interest, Säteilyturvakeskus, Atomic Heritage, Radio Free Europe Liberty