Yhdysvallat vastaa Venäjän ”ihme­aseisiin” – hyper­soonisen risteily­ohjuksen koe­laukaisu onnistui

Yli viisinkertaiseen äänennopeuteen yltävät ohjusjärjestelmät ovat vaikeasti havaittavia ja torjuttavia. Yhdysvallat kehittää niitä takamatkalta Venäjän ja Kiinan perässä.

Yhdysvallat testasi hiljattain HAWC-risteilyohjusta. Kuvassa taiteilijan näkemys ohjuksesta.

28.9.2021 20:00

Yhdysvallat testasi hiljattain ilmaa hengittävään yliäänipatomoottoriin perustuvaa risteilyohjusta, joka on saanut kirjainlyhenteen HAWC (Hypersonic Air-breathing Weapon Concept). Hypersoonisen eli vähintään viisinkertaiseen äänennopeuteen yltävän ohjuksen koelaukaisu onnistui, kertoi puolustusministeriön tulevaisuushankkeiden tutkimuslaitos Darpa maanantaina.

– HAWC:n vapaa koelaukaisu oli onnistunut näyttö kyvykkyyksistä, jotka tekevät hypersoonisista aseista erittäin tehokkaita työkaluja taistelijoillemme, sanoo hankejohtaja Andrew Knoedler Darpan tiedotteessa.

HAWC on konseptiasteella. Jos hanke onnistuu, sitä on kaavailtu muun muassa Yhdysvaltain merivoimien käyttämien F-35C-monitoimihävittäjien aseeksi.

Ohjuksessa on kaksi vaihetta. Ensimmäisen vaiheen rakettimoottori kiihdyttää ohjuksen ensin viisinkertaiseen äänennopeuteen. Sitten rakettimoottori irtoaa ja yliääninopeuksissa toimiva patoputkimoottori (engl. scramjet) syttyy. Ohjus jatkaa sen avulla hypersoonista lentoaan, risteilee matalalla ilmakehässä, muuttaa ennalta arvaamattomasti suuntaansa ja yllättää vastustajan.

Risteilyohjusten esi-isä:Saksalaissotilaat laittoivat V-1:tä laukaisukuntoon vuonna 1944. Kuva: Bundesarchiv.

Pitkälle kehitetyn scramjet-moottorin esi-isä oli sysäysputki. Se oli voimanlähteenä natsi-Saksan ”kostoaseessa”, V-1:ssä. Sysäysputki antoi tälle lentävälle pommille tunnusomaisen pörisevän äänen.

Yliäänipatomoottori ahtaa ilmaa sisäänsä kapeaan tilaan ja sytyttää sitten ilman ja polttoaineen seoksen. Scramjetin saattaminen jatkuvaan toimintaan on teknisesti vaikeaa – sitä on kuvattu tulitikun sytyttämiseksi keskellä hurrikaania.

Hypersoonisia risteilyohjuksia on vaikea torjua. Nykyisten torjuntaohjustenjärjestelmien reagointiaika havainnosta kohteen ampumiseen voi olla liian pitkä, jos ohjus lentää moninkertaisella äänennopeudella.

Asiantuntijoiden mukaan ohjuksen kärkeen muodostuu kitkan ja voimakkaan ilmapaineen vuoksi ohut kerros kuumaa plasmaa, joka imee tutkalaitteiden radiosäteilyä. Näin sen havaitseminen on entistäkin hankalampaa.

Lue lisää: Suomen Kylmän sodan veteraanit: ”Seuraava sota alkaa avaruudesta”

Hypersoonisia aseita voidaan rakentaa toisellakin tavalla. Useat valtiot ovat ottamassa käyttöön korkealle yläilmakehään laukaistavia taistelukärkiä, jotka on muotoiltu aerodynaamisiksi. Nämä liitävät taistelukärjet voidaan ohjelmoida muuttamaan suuntaansa lentäessään ilmakehässä kohti maaliaan.

Yhdysvallat on testannut hypersoonisia risteilyohjuksia ja liitäviä taistelukärkiä jo toistakymmentä vuotta, mutta se on ryhtynyt kehittämään niistä käyttökelpoisia aseita vasta viime vuosina. Kehitystyö lähti liikkeelle takamatkalta verrattuna strategisiin kilpailijoihin Venäjään ja Kiinaan.

Yhdysvaltain asekehitysohjelmassa on muun muassa liitävä taistelukärki AGM-183. Ase laukaistaan lentokoneesta, ja sen kerrotaan saavuttavan 20 Machin nopeuden.

Kehitysohjelmassa on ollut vaikeuksia. Tuoreimmassa testissä AGM-183:n laukaisi strateginen B-52-pommituskone. Testi epäonnistui, sillä ohjuksen rakettimoottori ei käynnistynyt.

Venäjän ilmavoimien MiG-31-hävittäjä kantoi Kinzhal-ohjusta Voitonpäivän paraatissa Moskovassa vuonna 2018.

Presidentti Vladimir Putin esitteli Venäjän uusia ”ihmeaseita” kansakunnan tila -puheessaan kevättalvella 2018.

Venäjä on muun muassa kehittynyt liitävän taistelukärjen nimeltään Avangard. Ensimmäinen ohjusjoukkojen rykmentti sai uutistoimisto Tassin mukaan Avangard-ohjuksensa vuonna 2019.

Lentokoneesta laukaistava hypersooninen Kinzhal-ohjus on sekin jo asevoimien käytössä. Venäjä on esitellyt kuvia muun muassa MiG-31-hävittäjiin ripustetuista Kinzhaleista.

Kinzhal on maalta laukaistavan Iskanderin kaltainen aeroballistinen ohjus, joka yltää jopa 10-kertaiseen äänennopeuteen. Läntisten arvioiden mukaan ohjus kantaa noin 480 kilon taistelukärjen jopa 3 000 kilometrin päähän laukaisussa strategisesta Tupolev Tu-22 -pommituskoneesta.

Hypersooninen Zirkon-risteilyohjus on yliäänipatomoottorilla toimiva ja 5–7 Machin nopeuteen yltävä ase. Se on suunniteltu merimaalien tuhoamiseen. Zirkon laukaistaan säiliöstä merivoimien pinta-aluksilta tai sukellusveneistä. Maalta laukaistava rannikkopuolustuksen versio on tiettävästi kehitteillä.

Fregatti Admiral Gorshkov teki viime kesänä Zirkonin koelaukaisun Valkoiselta mereltä. Ohjus osui kohteeseensa 350 kilometrin päässä, kertoi Venäjän puolustusministeriö.

Lännessä Venäjän ase-esittelyihin ja tietoihin uusien järjestelmien käyttöönotosta on tapana suhtautua tietyllä varauksella. Tiedossa ei usein ole, kuinka valmiita järjestelmät loppujen lopuksi ovat ja onko niitä laajassa sarjavalmistuksessa.

Kiinalla puolestaan on ainakin kaksi hypersoonista ohjusjärjestelmää. Ensimmäinen on liitävä taistelukärki DF-ZF, jota Kiina on läntisten lähteiden mukaan testannut seitsemän kertaa. Tämä ballistisen ohjuksen kuljettama ase esiteltiin julkisuudessa sotilasparaatissa lokakuussa 2019, ja se on mahdollisesti jo operatiivisessa käytössä.

Toinen Kiinan hypersooninen ase on vielä kokeellinen Xingkong-2-risteilyohjus. Sen kantamaksi arvioidaan 700–800 kilometriä ja nopeudeksi Mach 6.

Jos Venäjä ja Kiina pystyvät ottamaan näitä aseita laajaan käyttöön, Yhdysvallat joutunee miettimään uudelleen lentotukialusten käyttöön perustuvaa globaalia meristrategiaansa.

Zirkon ja muut hypersooniset merimaaliohjukset on suunniteltu lentotukialusosaston tappajiksi. Jos Venäjä ja Kiina pystyvät ottamaan näitä aseita laajaan käyttöön, Yhdysvallat joutunee miettimään uudelleen lentotukialusten käyttöön perustuvaa globaalia meristrategiaansa.

Hypersooniset aseet aiheuttavat myös muuta pohdittavaa. Näin Yhdysvaltain kongressin tutkimuspalvelun tuore raportti:

”Analyytikot ovat erimielisiä hypersoonisten aseiden strategisesta vaikutuksesta. On havaittu kaksi tekijää, joilla voi olla merkittäviä vaikutuksia strategiseen vakauteen: aseiden lyhyt lentoaika – joka puolestaan lyhentää vastatoimiin käytettävissä olevaa aikaa – ja ennalta arvaamaton lentorata. Se voi luoda epävarmuutta aseen maalista, joka taas lisää mahdollisuutta vääriin tulkintoihin tai konfliktin tahattomaan eskalaatioon.”

Raportin mukaan epävarmuus koskee erityisesti maita, joihin Yhdysvallat on sijoittanut ydinaseitaan tai sotilaallisia tukikohtiaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?