Mika Aaltolan kolumni: Kabulin kaatuminen oli seurausta maailmanpolitiikan murroksesta - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Kabulin kaatuminen oli seurausta maailmanpolitiikan murroksesta

Maailma tuntuu muuttuvan oikullisiin suuntiin. Osittain tämä johtuu siitä, että erityisesti negatiiviset yllätykset ja käänteet ovat omien piintyneiden odotuksiemme määreitä, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

18.9. 8:00

Yhdysvallat on siirtynyt pois yksittäisten sotien sotkuiselta kartalta takaisin kohti suurstrategista tasoa. Kabulin tappio ja vetäytyminen oireili tätä. Tilanne vertautuu häämöttävään tappioon Vietnamissa, joka enteili strategisen suhteen solmimista Kiinaan osana Neuvostoliiton patoamista. Kabulin jälkeen odotettavissa oli näyttävä strategisen tason siirto. Nyt yksi merkki käännöksestä tuli Yhdysvaltojen myydessä ydinkäyttöisiä sukellusveneitä Australialle yhdessä Britannian kanssa. Samalla Taiwanin statusta korotettiin Washingtonissa. Kummallakin selkeällä linjanmuutoksella viestitään Kiinalle, ettei käänne Yhdysvaltojen suhtautumisessa siihen ole pelkkää retoriikkaa. Vastaus siirtoihin tulee vuorenvarmasti.

Samalla Ranska, joka oli jo näyttävästi sopinut sukellusvenekaupat Australian kanssa, jätettiin nuolemaan näppejään. Ranskalla on välittömiä intressejä Indopasifisella merialueella, joka ulottuu Afrikan itärannikolta aina Tyynellemerelle. Asia on myös kunniakysymys. Yhdysvallat loukkasi ainoaa EU-liittolaistaan, jolla on myös laajat edut vaalittavanaan Yhdysvaltojen näkökulmasta tärkeimmällä toiminta-alueella.

Murrosaikoina asiat eivät mene korkeampien päämäärien mukaan edes Yhdysvalloilla, jonka sotilaallinen kapasiteetti ja operationaalinen toimintapiiri on selkeästi muita edellä. Ylevä puhe liittolaisuuksista muuttuu helpommin liturgiaksi, käy tyhjää, eikä kytkeydy selkeään toimintaan. Tämä huolettaa Euroopassa, jossa Yhdysvalloilla on kuitenkin lisääntyviä sotilaallisia satsauksia. Samalla nousevalla vertaisvastustajalla, Kiinalla, on tarjottavanaan muille hyötyjä.

Negatiivisten yllätyksien todennäköisyys kasvaa, kun odotusarvot pettävät.

Maailma tuntuu muuttuvan oikullisiin suuntiin. Osittain tämä johtuu siitä, että erityisesti negatiiviset yllätykset ja käänteet ovat omien piintyneiden odotuksiemme määreitä. Negatiivisten yllätyksien todennäköisyys kasvaa, kun odotusarvot pettävät. Ranskalaiset joukot vetäytyivät Afganistanista ajoissa vuonna 2014 monien operaatioon jääneiden maiden kritiikin saattelemana. Maa evakuoi lähetystöään ja kansalaisiaan muita ennen jo viime toukokuussa. Heidän johtopäätökset samasta tiedustelutiedosta oli amerikkalaisia paljon lohduttomampi. Afganistanin armeijan lipeäminen Talebanien riveihin oli paremmin nähtävissä kauempaa Pariisista. Ranskaa auttoi myös heidän omat tiedusteluepäonnistumisensa ajoittain kehnosti sujuvassa Malin operaatiossa. Rosoisessa maailmassa oli kontrastipisteitä ja vertailukohtia. Niiden kokonaisuutta pitää osata lukea, ei jokaisen risahduksen kohdalla erikseen vaan pitkällä tähtäimellä.

Väliaikaisesti tapahtumasarjoilla saattaa olla vaikutuksia myös EU:n ja Naton aktiivisuuteen ja kompasseihin. Suomelle on merkityksellistä se, että laajamittaisten kriisinhallintaoperaatioiden aikakausi saattaa olla päättymässä. Muodot muuttuvat ja operaatiot ovat yhä enemmän alueellisten valtojen usein ristikkäisten intressien ajamia. Työkalupakista voisi olla tarvetta kaivaa esiin uusia versioita vanhoista hyväksi havaituista työkaluista, kuten laajemmista alueellisista turvallisuutta lisäävistä prosesseista. Näistä Suomella on Helsingin hengen synnyttäjänä kokemusta. Kokemuksella saattaa olla käyttöä niin Euroopassa kuin Lähi-idässä. Yhdysvaltojen toiminta on muuttumassa. Venäjä hakee sekä impulsiivisesti mutta myös pitkällä tähtäimellä omaa paikkaansa murrosajassa. Halukkuutta uusiin ratkaisuihin voisivat tehostaa rajatut mutta tarpeeksi selvät edistysaskeleet EU:n ja Naton puolustusta kehitettäessä.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?