Kommentti: Afganistanin sotilailta puuttui yksi tärkeä asia, jota edes miljardit eivät kyenneet ostamaan - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Afganistanin sotilailta puuttui yksi tärkeä asia, jota edes miljardit eivät kyenneet ostamaan

Afganistanin tulevaisuudessa on varmaa vain inhimillisen kärsimyksen, epävakauden ja väkivallan jatkuminen, kirjoittaa erikoistoimittaja Jouko Juonala.

Afganistanin kansallisen armeijan kommandosotilas tehtävässä Heratin maakunnassa 1. elokuuta. Edes hyvin varustetut kommandot eivät kyenneet estämään Talebanin voittokulkua.

16.8. 16:31

Yhdysvallat käytti yhteensä noin 75 miljardia euroa Afganistanin kansallisten turvallisuusjoukkojen aseistamiseen, varustamiseen ja kouluttamiseen. Yhdysvaltain kokoama koalitio, Suomi mukaan luettuna, teki parhaansa tukeakseen ja valmentaakseen näitä joukkoja.

Ja mikä oli lopputulos? Joukkopako. Massa-antautuminen. Täydellinen sulaminen.

Ääriliike Taleban valtasi koko maan nopeasti sen jälkeen, kun amerikkalaisjoukot poistuivat maasta heinäkuun alussa.

Lue lisää: Pääkirjoitus: Afganistan romahtaa takaisin ääriliikkeen valtaan – länsimaiden olisi nyt keskityttävä humanitaarisen katastrofin estämiseen

Epäonnistuminen on mittaluokaltaan niin valtava, että sen syitä pohditaan varmasti vielä pitkään.

Aseista, ammuksista ja ajoneuvoista turvallisuusjoukoilla ei ilmeisesti ollut pulaa. Päällimmäiseksi syyksi tappioon nouseekin ensimmäisten analyysien mukaan taistelutahto, tai siis sen puute.

Sotilailta ja poliiseilta puuttui motivaatio. He eivät halunneet laittaa omaa henkeään alttiiksi maansa puolesta, sillä he eivät tunteneet uskollisuutta heidät palkannutta keskushallintoa kohtaan. Läpimädällä hallinnolla ei ollut turvallisuusjoukkojen silmissä legitimiteettiä: tukea ja hyväksyntää.

Toinen syy nopeaan tappioon oli sotilasstrateginen. Turvallisuusjoukot oli ryhmitetty asutuskeskuksiin, ja niiden asenne sotaan oli puolustuksellinen.

Pystyäkseen pitämään asutuskeskukset hallussaan turvallisuusjoukot tarvitsivat länsimaiden jatkuvaa ilmatukea, tiedustelutietoa ja huoltoapua. Kun tämä tuki lakkasi, joukkojen taistelukyky romahti.

Lähtiessään Afganistanista amerikkalaiset vetivät turvallisuusjoukoilta kirjaimellisesti töpselin irti, ja virta loppui siihen.

Afgaanijoukoista vain niin sanotut kommandojoukot kykenivät offensiivisiin operaatioihin. Näitä erikoisjoukkoja oli kuitenkin vain noin 20 000, kun turvallisuusjoukkojen kirjavahvuus oli yli 300 000. Tuostakin kirjavahvuudesta suuri osa oli haamusotilaita, joita ei rivissä näkynyt. Palkka kuitenkin juoksi.

Koska kommandot olivat jatkuvasti etulinjan sotatoimissa, he väsyivät. Operaatioissa heiltä puuttui myös tarvittava omien voimien tuki.

Verkkolehti the Daily Beast nostaa hyväksi esimerkiksi kommandojen toiminnasta kesäkuun puolivälissä tehdyn iskun, jossa 50 sotilaan vahvennettu joukkue karkotti talebanit Dawlat Abadin piirikuntakeskuksesta maan pohjoisosassa. Kommando-osasto oli sitä ennen ollut taistelutoiminnassa jo lähes kahden kuukauden ajan.

Taleban teki vastahyökkäyksen, jossa kaatui 24 kommandoa ja viisi operaatiossa mukana ollutta poliisia. Kommandojen epätoivoiset pyynnöt omien joukkojen avusta ja Afganistanin ilmavoimien tuesta kaikuivat kuuroille korville. Lähistöllä tätä tarkoitusta varten ollut Afganistanin armeijan osasto ei apuun tullut.

Lue lisää: ”Afganistanin hallinto on romahtanut kuin kortti­talo” – Näin asian­tuntijat arvioivat suomalaisten ja kansain­väliselle yhteisölle työskennelleiden turvallisuus­tilannetta

Afganistanin tilannetta on hyvä tarkastella välillä muusta kuin länsimaisesta näkökulmasta. Intian asevoimien eläkkeellä oleva kenraalimajuri S.B. Asthana tarjoaa kiinnostavia näkemyksiä Afganistanin turvallisuusjoukkojen murskatappiosta the Daily Guardian -lehdessä.

”Kahden vuosikymmenen aikana ne sairastuivat tautiin, jonka oireina olivat liika riippuvuus ulkomaisista joukoista ja tuesta”, Asthana kirjoittaa.

”Operatiivisesti turvallisuusjoukot tekivät saman virheen kuin monikansalliset joukot yrittäessään voittaa sodan ilmatuen ja puolustuksellisten tukikohtien avulla. Aloite jäi Talebanille.

Asthana nostaa kirjoituksessaan esille myös kaksoispelin, jota Pakistan pelaa Afganistanissa.

Pakistanin asevoimat ja sotilastiedustelupalvelu ISI ovat kaikki nämä vuodet tukeneet Talebania. Samalla Pakistan on onnistunut pitämään Yhdysvallat sotilaallisena ja strategisena liittolaisena. Virallisesti Pakistanin hallitus tietenkin kiistää tuen ääriliikkeelle.

Pystyäkseen pitämään asutuskeskukset hallussaan turvallisuusjoukot tarvitsivat länsimaiden jatkuvaa ilmatukea, tiedustelutietoa ja huoltoapua.

Pakistanin etuna on pitää Afganistan sille ystävällismielisenä takapihana, ja sunni-islamilaisen Talebanin valtaannousu täyttää tämän tavoitteen.

Pakistanilaisten peli on rumaa ja kaksinaamaista, ja se voi vielä johtaa takaiskuihin. Afganistanin Talebanilla on läheiset suhteet Pakistanin Talebaniin TTP:hen, joka taistelee Pakistanin hallitusta vastaan yhdessä lukuisten jihadistiryhmien kanssa. Pakistanin Taleban epäilemättä vahvistuu, kun sen läheinen veljesjärjestö ottaa haltuunsa naapurimaan.

Mitä tästä eteenpäin?

Edessä voi olla verinen sisällissota Afganistanissa, jos Talebania vihaavat sotalordit Atta Mohammed Noor ja Abdul Rashid Dostum päättävät ryhtyä taisteluun uusia vallanpitäjiä vastaan. Kumpikin pakeni viikonvaihteessa joukkoineen Uzbekistaniin, kun Taleban sai haltuunsa Pohjois-Afganistanin tärkeimmän kaupungin Mazar-i-Sharifin.

Ei ole myöskään aivan selvää, että kaksi vuosikymmentä suhteellisen vapaasti suurissa asutuskeskuksissa eläneet afganistanilaiset hyväksyisivät Talebanin hirmuvallan noin vain – ja ääriliikkeen jyrkän sharia-lain tulkinnan.

Ja vaikka Yhdysvallat on vetäytynyt Afganistanista, se ei voi sallia Isisiin ja al-Qaidaan kytköksissä olevien terroristiryhmien voimistumista Talebanin suojeluksessa. Jos näin käy, Yhdysvallat ryhtyy pommittamaan Afganistania ilma- ja ohjusiskuin.

Afganistanin tulevaisuus on paksun sumun peitossa. Varmaa on vain inhimillisen kärsimyksen, epävakauden ja väkivallan jatkuminen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?