IS Liettuassa: Suomalaiset rajavartijat seuraavat sivusta siirtolaisten ”takaisin­työntämistä” Valko-Venäjälle – ”Me emme voi siihen osallistua”

Metsästä löytyi nukkuva mies, kun IS seurasi suomalaisten rajavartijoiden partiointia Liettuassa. Yllättävin käänne tapahtui illan hämärtyessä, kun valkovenäläisten viranomaisten maastoauto ilmestyi rajajoen taakse.

12.8.2021 7:15

Liettua, Pūškosin rajavartioalue

Aivan kuin oltaisiin suomalaisella maaseudulla, paitsi että luonto on sittenkin erilaista.

Paikallinen maanviljelijä kyntää viljapeltoa, ja auranjälkiä tonkivat kymmenet haikarat, joille tuore multamaa tarjoaa herkullisia matoja. Talojen pihoissa näkyy korkeita salkoja, joissa haikaraperheet tarkkailevat maastoa pesistään.

Mutkaisia hiekkateitä, kuoppaisia niittypolkuja ja rämeisiä pellonlaitoja, josta yhtäkkiä pilkistää Liettuan lipun väreillä ja vaakunalla koristeltu rajatolppa. Vain muutaman metrin päästä korsien takaa näkyy toinen rajatolppa, sen kohdalta alkaa jo Valko-Venäjä.

Välissä ei ole minkäänlaista aitaa eikä teknisiä valvontavälineitä, vaan rajan merkkinä kulkee ainoastaan kapeahko joki.

Normaalivoimaiselle nuorelle miehelle tai naiselle rajan ylittäminen esimerkiksi juuri tässä kohtaa ei olisi mikään ongelma. Pienten lasten ja vanhusten kanssa kulkeva seurue olisi sen sijaan jo vaikeuksissa.

Tässä kulkee valtionraja Liettuan ja Valko-Venäjän välillä. Välissä on kapea joki, jonka ylittäminen ei olisi vaikeaa nuorelle ja normaalivoimaiselle ihmiselle.

Tällaisessa maastossa kiertelevät parhaillaan suomalaiset rajavartijat, joita Suomi on lähettänyt Liettuan tueksi Euroopan raja- ja merivartioviraston Frontexin kautta valvomaan Valko-Venäjän vastaista unionin ulkorajaa.

– Tällaista tämä työ on. Partioidaan, katsellaan ympärillemme ja joskus pysähdytään pitkäksi aikaa vain kuuntelemaan, Frontexin rajavalvontaoperaatioissa ennenkin mukana ollut suomalainen rajavartija kuvailee.

Rajan takaa ei kuulu eikä myöskään näy nyt mitään poikkeavaa. Mukana oleva liettualainen rajavartija tietää kuitenkin, että monina öinä joentörmällä on käynyt kuhina.

– Tämä on tupakan salakuljettajien suosimaa aluetta. He linkoavat tupakkakartonkeja joen yli tänne Liettuan puolelle, rajavartija kuvailee.

Ennen jalkapartioinnin aloittamista suomalaiset rajavartijat laittavat työasuun kiinni asianmukaiset tunnukset.

Liettuan puolella maastoa tarkkailevat rajavartijoiden lisäksi myös haikarat pesistään.

IS kierteli Liettuan koillisosassa kolmihenkisen partion mukana, kun suomalaiset rajavartijat tekivät työpäiväänsä yhdessä liettualaisen rajavartijan kanssa. Kolmikko salli itseään kuvattavan, mutta liettualainen rajavartija halusi esiintyä pelkällä etunimellään Agnis, ja suomalaiset puolestaan sukunimillään Ahonen ja Mäki.

Suomesta on lähetetty yhteensä kahdeksan rajavartijaa osaksi Frontexin käynnistämää nopeaa rajainterventiota, jonka tavoitteena on tukea Liettuaa luvattomien rajanylitysten hillitsemisessä ja hallinnassa.

Vain muutama päivä sen jälkeen, kun Ahonen ja Mäki saapuivat asemapaikalleen, Liettua ilmoitti ottavansa käyttöön uuden rajalain vastareaktiona Aljaksandr Lukashenkan aloittamalle ”hybridisodankäynnille”.

Lakimuutoksen nojalla Liettua ei salli enää turvapaikanhakijoiden ylittää valtionrajaa missä tahansa maastossa, vaan henkilöt pyritään ”työntämään takaisin” Valko-Venäjälle.

Liettuan hallituksen selityksen mukaan tulijoilta ei silti evätä oikeutta hakea turvapaikkaa, vaan heitä kehotetaan ainoastaan siirtymään virallisille rajanylityspaikoille sitä varten.

Liettuan viranomaiset ovat käännyttäneet sittemmin pikavauhdilla takaisin jo satoja maahanpyrkijöitä. Vastaan on otettu yhä joitakin naisia, lapsia ja vanhuksia, mutta yksinään liikkeellä olleita nuoria miehiä on passitettu takaisin heti rajalta.

Liettuan virallisen kannan mukaan uusi laki ei ole ristiriidassa YK:n ihmisoikeussopimusten ja Euroopan unionin sitoumusten kanssa, mutta kriitikoiden mielestä koko laki ja sen toimeenpanotavat ovat vähintäänkin kyseenalaisia.

Keskeinen kysymys on, kuinka kukaan rajavartija voisi tehdä pikavauhdilla oikean tulkinnan siitä, kuka turvapaikanhakijoista on todellisessa hädässä ja kuka on vain pelkkä Lukashenkan hallinnon käyttämä välikappale? Epäselvää on myös se, ovatko Liettuan rajaviranomaiset käyttäneet käännytykseen muutakin voimaa kuin pelkkää suostuttelua.

Suomalaiset partioivat yhdessä liettualaisen kollegansa kanssa Frontexin tarroilla merkityllä autolla. Se on läsnäolon näyttämistä sekä paikallisille että myös Valko-Venäjän suuntaan.

Suomalaiset rajavartijat tunnustavat olevansa vaikean dilemman keskellä.

Jos suomalaiset kohtaisivat maastossa Valko-Venäjän kautta tulevan henkilön tai ryhmän, heillä ei olisi lupaa osallistua pikakäännytykseen. Näin heitä on ohjeistettu ensin Rajavartiolaitokselta ja sitten myös Frontexilta.

– Me emme voi osallistua tämän uuden lain täytäntöönpanoon. Voimme vain seurata sivusta ja raportoida näkemäämme, mutta pikakäännytykset eivät kuulu Frontexin mandaattiin, Ahonen kertoo.

Frontexin sääntöjen mukaan jokaiselle turvapaikkaa hakemaan tulevalle on annettava mahdollisuus hänen henkilökohtaisen tilanteensa selvittämiselle ennen kuin päätös mahdollisesta käännytyksestä tai turvapaikan myöntämisestä tehdään.

Herää siis kysymys, ovatko suomalaiset rajaviranomaiset Liettuassa tyhjän panttina? Tai pitäisikö koko Frontexin operaatio jopa keskeyttää, jos Liettuan kansallinen lainsäädäntö on nyt niin vahvasti ristiriidassa Euroopan unionin yleisten ihmisoikeusperiaatteiden kanssa?

Ahonen myöntää, että tilanne vaatii tasapainoilua, mutta tyhjän pantiksi hän ei tunnustaudu.

– Tässä Frontexin operaatiossa on mukana ihmisiä ja resursseja yhteensä 17 maasta. Vasta täällä olen ymmärtänyt, kuinka valtava henkinen tuki meidän läsnäolomme on liettualaisille, hän painottaa.

Suomalaiset rajavartijat ovat havainneet, että Frontexin lähettämien apuvoimien läsnäolo tuntuu paikallisista ihmisistä suurelta henkiseltä tuelta.

IS pyysi myös Frontexilta virallista kantaa. Sähköpostitse annetussa vastauksessa luvattiin tukea Liettualle, vaikka uuden lain tuomat ongelmat myönnettiinkin.

– Frontex on operatiivinen virasto emmekä me voi kommentoida kansallisten viranomaisten tekemiä poliittisia päätöksiä, selitys kuului.

Frontex korostaa kuitenkin antaneensa Liettuassa oleville rajavartijoilleen ohjeet, joiden mukaan heidän on kunnioitettava ennen kaikkea ihmisten perusoikeuksia ja raportoitava kaikista mahdollisista vakavista välikohtauksista (SIR). Tällaiseksi välikohtaukseksi laskettaisiin siis myös se, jos Frontexin rajavartijat olisivat todistamassa turvapaikanhakijoiden pikakäännytystä suoraan rajalta.

– Virastomme on parhaillaan arvioimassa uuden lain vaikutuksia meneillään olevaan operaation. On erittäin tärkeää, että rajavalvonta suoritetaan niin, että siirtolaisten perusoikeuksia kunnioitetaan ja suojeluksen tarpeessa olevilla ihmisillä on pääsy turvapaikanhakuprosessiin, Frontexin lehdistöosasto muotoili kantansa.

Liettuaan tulleista turvapaikanhakijoista osa on majoitettu tilapäiselle telttaleirille Pūškosin rajavartioaseman aitojen sisäpuolelle.

Frontexin vastauksesta voi päätellä ainakin sen, että Lukashenka on saanut aiheutettua ”siirtolaisaseellaan” hämmennystä ja jopa eripuraa Euroopan unionin sisällä.

Kun EU:n perustana oleva ajattelu demokratiasta ja ihmisoikeuksista on törmännyt kyyniseen diktaattoriin, joka vainoaa väkivalloin omia kansalaisiaan, mutta järjestää samalla tahallaan ”turistilentoja” Eurooppaan havitteleville kolmansien maiden kansalaisille, kaikki tavanomaiset laintulkinnat tuntuvat vanhentuneen.

Olipa Liettuan uudesta laista mitä mieltä tahansa, muutos rajalla näkyy jo. Liettuaan tulleiden määrä on supistunut viime päivinä liki olemattomiin.

Liettuan virallisten tilastojen mukaan takana on jopa useita ”nollapäiviä” samaan aikaan, kun ihmisvirta näyttää siirtyneen kohti Latviaa ja Puolaa. Latviassa tähän reagoitiin puolestaan jo tiistaina niin, että maa ilmoitti ottavansa käyttöön hätätilan ja vielä Liettuaakin tiukemman uuden rajalain.

IS seurasi suomalaisten rajavartijoiden työtä Liettuan koillisosan järvialueella.

Maastohätää varten pystytetyn puuceen vasemmalta puolelta pusikon reunasta pilkistää yksi rajatolppa. Sieltä alkaa Valko-Venäjä.

Mutta palataanpa takaisin maastoon Pūškosin rajavartioaseman valvontaan kuuluvalle alueelle Liettuan koillisosassa. Kaikesta näkee, että rajat ovat peruja niiltä ajoilta, jolloin Liettua oli yhä osa Neuvostoliittoa eikä rajan merkitsemiselle ollut tarvetta.

Vaikka Neuvostoliiton hajoamisesta tulee nyt 30 vuotta ja Liettua on ollut jo 17 vuotta Euroopan unionin ja Naton puolustusliiton jäsen, 680 kilometriä pitkä raja on yhä suurelta osin vailla teknisiä esteitä.

Raja on ollut näihin päiviin asti nimittäin poikkeuksellisen hyvin toimiva. Lukashenkan valtakunnassa on pidetty yllä ankaraa kuria eikä raja ole vuotanut käytännössä juuri muuten kuin tupakan salakuljetuksen muodossa.

Myös kommunikointi valkovenäläisten kollegojen kanssa oli tätä ennen asiallista.

– Olemme tervehtineet heitä, ja he meitä. Nyt heitä ei näy joko lainkaan tai he eivät ota mitään kontaktia, Agnis kuvailee muutosta valkovenäläisten käytöksessä.

Päivän suurin löytö oli tämä sammunut mies pienen metsätien varrelta. Miehen kunto tarkistettiin, ja sen jälkeen hän sai jäädä selviämään rauhassa metsään.

Päivä partiossa sujuu rauhallisesti. Kohdalle ei osu luvattomia rajanylittäjiä.

Yksi mies metsästä kuitenkin löytyy. Agnis kiinnittää huomiota kaukaa metsätieltä pilkistävään oranssinpunaiseen hahmoon. Tottuneet silmät näkevät, että mytty on ihminen.

Paljastuu, että mies on paikallinen työläinen, joka nukkuu huomiovaatteissaan pois humalaansa. Partio herättää miehen ja varmistaa, että tällä ei ole sairauskohtausta.

Partiointi päättyy Drūkšiai-järven tuntumaan, jossa sijaitsee yksi valvontakopeista. Mäennyppylältä näkyy kauas Valko-Venäjän puolelle, josta voi erottaa paljaalla silmällä valtatien ja sen vieressä olevan bussipysäkin. Liettuan puolelta näkyy torneja, jotka ovat jäänteitä 2009 suljetun Ignalinan ydinvoimalan jäähdytysjärjestelmästä.

Partiokolmikko tarkkailee Valko-Venäjän rajaviranomaisten maastoautoa, joka ilmestyy yhtäkkiä näköpiiriin rajajoen takaa.

Yhtäkkiä kolmikkoon tulee liikettä. Agnis on huomannut Valko-Venäjän puolella hitaasti etenevän maastoauton, joka kulkee rajajoen vartta pitkin. Auto pysähtyy puiden suojaan ja siitä nousee ulos kolme univormupukuista ja yksi siviilipukuinen henkilö.

– En ole koskaan, koskaan aiemmin nähnyt heitä täällä, Agnis ihmettelee näkyä.

Kun havainto on raportoitu eteenpäin, suomalais-liettualainen kolmikko poistuu asemalle. Vasta tulevat yöt ja päivät näyttäisivät, oliko valkovenäläinen partio paikalla normaalissa valvontatehtävissä – vai suoritettiinko siinä tiedustelua mahdollisia tulevia laittomia rajanylityksiä varten.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?