Toomas Ild joutui 15-vuotiaana pahamaineiseen Patarein vankilaan Tallinnassa: ”Jälkikäteen on vaikeaa ymmärtää, miten kestin”

Tallinnan keskustan tuntumassa kohoava pahamaineinen Patarein vankilalinnoitus on virolaisille muistutus 30 vuotta sitten päättyneen miehityshallinnon julmuudesta. Neuvostovastaisuudesta 15-vuotiaana vankilaan joutunut Toomas Ild ei unohda kokemaansa.

Toomas Ild oli 15-vuotias joutuessaan Patarein vankilaan.

20.8.2021 6:33

Linnuntietä noin kilometrin päässä Tallinnan lauttojen upeuttaan hohtavista terminaaleista ja lasiseinäisistä tornitaloista kohoaa rapautunut kivilinna.

Kaukaa katsottuna liki oman onnensa nojaan jätetty linnoitus voi henkiä rappioromantiikkaa.

Totuus on kuvaa karumpi. Suomenlahden eteläpuolella sijaitseva Patarein vankila oli puoli vuosisataa neuvostoimperiumin mielivallan julmimpia linnakkeita Baltiassa.

Huhujen mukaan teloitettujen vankien luita syötettiin vartiokoirille ja vankilan leikkaussalissa tehtiin lääketieteen valekaavussa vangeille puistattavia julmuuksia.

Lopullista totuutta Patareihin liitetyistä julmuuksista tuskin tietää kukaan – tai jos tietää, ei halua puhua.

Toomas Ild kuvattuna Patarein vankilan pihalla.

Tai ei aivan. Tallinnalainen graafikko Toomas Ild, 52, suostui kertomaan omat kokemuksensa Patareista 1980-luvun lopulta, vaikka kertominen ei ole helppoa.

Ild on yksi tuhansista virolaisista mielipidevangeista, jotka kulkivat Patarein läpi.

Hänen on vaikea antaa antaa anteeksi järjestelmälle, jonka rattaisiin hän loppuvuodesta 1984 joutui.

– Se vankila vei minun nuoruuteni, neuvostovastaisuudesta pahamaineiseen Patarein vankilaan joutunut Ild kertoo nyt Ilta-Sanomille.

Tämä rakennus on virolaisille kaiken sen pahan symboli, mitä Viron miehitykseen liittyi.

Viro valmistautuu uudelleen itsenäistymisensä vuosipäivään 20. elokuuta. Viro on kolmessa vuosikymmenessä tehnyt valtavan loikan takapajuisesta neuvostotasavallasta talousliberaaliksi EU-maaksi.

Viron uudelleennousua symboloivien liiketalojen tuntumassa kohoava romuluinen Patarei muistuttaa Viron historian synkistä vuosista, joihin etäisyyttä on tuskin sukupolven verran.

– Tämä rakennus on virolaisille kaiken sen pahan symboli, mitä Viron miehitykseen liittyi, Viron miehitysajan väärinkäytöksiä Viron muistin instituutin hallituksen jäsen Sergei Metlev sanoo.

Patarei toimi vankilana vuoteen 2002 saakka.

Moni haluaisi rakentaa Patareihin kansainvälisen kommunismin vastaisen museon nykyisen väliaikaisen museon sijaan. Tämä oli myös Viron hallituksen toive, kun valtava, 1840-luvulla alkujaan Pietaria suojaavaksi merilinnoitukseksi rakennettu rakennuskompleksi myytiin yksityiselle omistajalle 2018.

Nyt Patareissa toimii väliaikainen museo, mutta suunnitelmat ovat hulppeat. Niiden perusteella kommunismista kertovan museon pitäisi avautua suurelle yleisölle 2026.

Sitä odotellessa Toomas Ild kertoo oman tarinansa.

Kun pääsin ulos vankilasta, olin menettänyt nuoruuteni ja olin vihainen nuori mies.

Toomas Ild oli 15-vuotias, oikeastaan vielä lapsi, kun Viron kommunistinen hallinto otti hänestä rautaisen otteen ja sulki vankilaan kymmeneksi kuukaudeksi.

Lopulta vankeustuomiota tuli yli kaksi vuotta.

Syy oli neuvostovastainen toiminta.

– Kun pääsin ulos vankilasta, olin menettänyt nuoruuteni ja olin vihainen nuori mies, hän muistelee.

Ennen vankilareissuaan Ild ei oikeastaan tiennyt mitään kaupungin tuntumassa sijaitsevasta vankilasta. Pian se kävi hänelle tutuksi.

– Olin kahdessa sellissä, joista eniten numerossa A-8. Kahdeksan sänkyä, kaikki sängyt ja tuolit oli hitsattu kiinni toisiinsa tai pultattu lattiaan, että mitään kättä pidempää ei saanut irti, Ild muistaa.

Nyt vankilan katto on romahtanut Ildin sellin kohdalla, mutta muistot seuraavat.

Toomas Ild on yksi tuhansista virolaisista mielipidevangeista, jotka kulkivat Patarein läpi.

Ne alkavat kesästä 1984.

Suomessa kestävyysjuoksija Martti Vainon dopingkäry oli kesän kansallinen puheenaihe. Onneksi oli viihdettä.

Dynastia-saippuasarja alkoi näkyä Suomen televisiossa, Dallasin ohella.

Ohjelmien välissä K-kaupan lihamestari Väiski esitteli liharuokia. Niitä seurattiin niukkuudesta kärsivässä Virossa tiiviisti.

Neuvostojärjestelmään 15-vuotiaan tulenpalavalla kriittisyydellä suhtautuvan tallinnalaisen Ildin suosikkisarja oli Paluu Eedeniin.

– Olin sitä katsomassa silloin, kun minun väitettiin osallistuneen vallankumouspatsaan polttoyritykseen Baltian rautatieaseman lähellä. Olisin voinut kertoa kuulustelijalle koko jakson repliikit, mutta niitä ei haluttu kuulla.

Ild ei voinut tietää, että Suomen tv:n katselu ei ollut neuvosto-Virossa mahdollinen alibi rikosepäilystä vapautumiseen, pikemmin päinvastoin.

1984 elokuussa Neuvostoliiton puoluelehti Pravda julkaisi NKP:n keskuskomitean päätöksen, jossa kehotettiin Viron puoluejohtoa tehostamaan taistelua kansallismielisyyttä ja länsimaisia vaikutteita vastaan.

Tällä viitattiin Suomen tv-lähetyksiin, joiden katsottiin ruokkivan Moskovan kannalta kielteisiä ilmiöitä Virossa.

Viron sosialistisen neuvostotasavallan johdossa haluttiin osoittaa, että NKP:n havaitsemaan neuvostovastaisuuteen reagoidaan. Suomen tv-lähetysten häirintää Virossa tehostettiin.

Moskovan toivomalle neuvostovastaisuuteen reagoimiselle avautui joulukuussa pieni, mutta käyttökelpoinen tilaisuus.

Baltian rautatieaseman lähellä olevan neuvostomyönteinen patsas oli joutunut ilkivallan kohteeksi. Sitä oli yritetty polttaa, mutta huonoin tuloksin. Kivi ei pala.

Meidän väitettiin sytyttäneen vallankumouspatsaan tuleen, vaikka olin sinä iltana katsomassa kotona Suomen tv:tä.

Asia vaati kuitenkin selvittelyä ja mieluusti myös syylliset tilille.

15-vuotias Ild ystävineen oli eittämättä hyvä epäilty kyseiseen temppuun, sillä heidän puuhastelunsa oli jo kesällä kiinnittänyt miliisin huomion.

– Piirtelimme liidulla Viron lippuja seiniin ja hakaristejä myös. Olihan se aika typerää, hän sanoo nyt.

Kiistellyn ristisymbolin piirtämiseen ei liittynyt natsismin ihailua, vaan hakaristi edusti Neuvostoliitossa mitä suurinta neuvostovastaisuutta. Mikä tahansa kuvio 15-vuotiaan maailmankuvassa kelpasi ärsyttämään Neuvostoliittoa, eikä sitä epäröity käyttää.

– Kun pääsin ulos vankilasta, olin menettänyt nuoruuteni ja olin vihainen nuori mies, Toomas Ild, 52, kertoo.

Ne töherrykset kävivät Ildille ja hänen kahdelle ystävälleen kalliiksi.

– Aluksi minua syytettiin neuvostovastaisten iskulauseiden kirjoittelusta.

Sitten syytökset kovenivat.

– Meidän väitettiin sytyttäneen vallankumouspatsaan tuleen, vaikka olin sinä iltana katsomassa kotona Suomen tv:tä. Ja eihän patsas koskaan edes palanut, Ild kertoo.

Rikollinen haluttiin löytää. Ild ja kaksi muuta poikaa vietiin tutkintavankeuteen Patareihin.

– Olin siellä 10 kuukautta. Se oli pitkä aika tutkintavankeudelle jopa Neuvostoliiton mittapuulla, hän sanoo.

Yhteydenpito ulkomaailmaan oli rajoitettu. Hän sai kirjoittaa postikortteja, ei muuta.

– Sanottiin, että en pääse sotkemaan tutkintaa.

Nyt jälkikäteen on vaikea ymmärtää, miten kestin. Lapsen mielikuvitus ehkä auttoi siinä.

Ruoka oli laihaa perunavelliä. Ildiä kuulusteltiin kaksi kertaa viikossa

– Aina kysyttiin samat kysymykset. Haluttiin saada murtumaan. Välillä uhkailtiin, että minut siirretään venäläisten vankien osastolle, missä väkivallan kohteeksi joutuminen olisi ollut varmaa, Ild sanoo.

Vartijat olivat pitkälti venäläisiä. He eivät olisi puuttuneet tilanteeseen.

– Nyt jälkikäteen on vaikea ymmärtää, miten kestin. Lapsen mielikuvitus ehkä auttoi siinä. Suunnittelin pakenemista Ruotsiin, Suomi ei tuntunut turvalliselta.

Ild ei saanut avukseen asianajajaa. Lopulta hän tunnusti hänelle esitetyt syytökset päästäkseen vapauteen.

Oikeudessa Ild perui vankilassa antamansa tunnustuksen, mutta silti hän sai kolmen vuoden tuomion iskulauseiden kirjoittamisesta ja patsaan sytyttämisestä.

– Sitä en tehnyt, hän sanoo yhä.

Tuomiosta vähennettiin 10 kuukauden tutkintavankeus, ja lopun ajan Ild istui nuorisovankilassa.

Hän vapautui kolme kuukautta ennen tuomion päättymistä perestroikan hengessä 1987.

– Olin vihainen nuori kun pääsin ulos. Ei ollut työtä, ja koulut olivat kesken. He halusivat uudelleenkouluttaa minut, mutta tulivat avanneeksi silmäni kommunistisen järjestelmän mielivaltaisuudelle ja pahuudelle.

– Kommunismi perustui valheelle, jossa puheet ja teot olivat räikeässä ristiriidassa, Ild sanoo.

Ild vietti vankilassa hieman alle kolme vuotta, mutta sinä aikana Viro muuttui nopeasti. Maa otti huimia loikkia kohti siintävää uutta itsenäistymistä. Kun Ild vapautui, hän olisi ihmeissään.

– Viron lippuja oli kaikkialla.

Vain vähän aikaa sitten hän oli joutunut saman lipun piirtämisestä vankilaan.

Ja kehitys vain kiihtyi.

– Pian tulivat Baltian läpi kulkevat ihmisketjut. Olin niissä mukana, mutta en jotenkin päässyt mukaan itsenäistymishuumaan, enkä ollut siinä aktiivinen.

Ehkä vankilassa vietetty aika oli luonut mieleen alitajuntaista pelkoa mihin kehitys voi pahimmillaan johtaa. Ild halusi elää tavallista nuoren elämää, eikä istua vankilassa peläten kuolemaa.

Tällä hetkellä Patareissa toimii väliaikainen museo.

Ild selvisi Patareista elossa ja järjissään. Eräiden arvioiden mukaan vankila oli pahimmillaan Stalinin ajan lopulla. Viron toisen maailmansodan natsimiehityksen aikana Patarei toimi myös juutalaisten kansanmurhan näyttämönä.

– Neuvostomiehityksen aikana lähes kaikki vankileirille kuolemaan lähetetyt valtion virkamiehet, sotilashenkilöt, poliisit ja talouselämän vaikuttajat kulkivat Patarein läpi, kuten myös poliittisesti epäilyttävinä pidetyt, Sergei Metlev sanoo.

Varovasti arvioiden kymmenet tuhannet virolaiset joutuivat Patareihin vankilaan mielipiteidensä tähden, eikä aina tarvittu edes sitä. Kansanviholliseksi leimaaminen riitti.

– Vankilassa oli sodan päätyttyä 1945 lähes 4 000 vankia eli kolme kertaa enemmän, mitä sinne olisi mahtunut, Metlev sanoo.

Neuvostoliiton vakiinnuttaessa valtaansa Virossa sodan jälkeen Patareista tuli keskeinen mielipidevankien säilytyspaikka. Vankeja kuulusteltiin, kidutettiin sekä tapettiin Patarein kellareissa.

Vankilan teloitushuone sekä hirttohuone ovat yhä alkuperäisessä asussaan. Viimeinen teloitus Patareissa tehtiin syksyllä 1991 hieman Viron itsenäistymisen jälkeen.

Patarei toimi vankilana vuoteen 2002 saakka. Nyt se rapistuu, mutta sen paksujen muurien sisällä tapahtuneiden julmuuksien ei haluta unohtuvan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?