Utöya 10 vuotta: He selviytyivät Utöyan järkyttävästä verityöstä - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Nyt puhuvat Utöyan teurastuksesta selviytyneet nuoret: ”Minun täytyy kertoa tästä”

Oslon ja Utöyan terrori-iskuista tulee torstaina kuluneeksi kymmenen vuotta.

Astrid Hoem, Tarjei Jensen Bech ja Ina Rangønes Libak kertovat selviytymisestään Utöyan terrori-iskusta.

20.7. 6:30

Tuhoisin rauhan ajan hyökkäys Norjassa vaati yhteensä 77 ihmisen hengen.

Monet verilöylystä selviytyneet ovat kertoneet kokemuksestaan julkisuudessa tänä kesänä. He kävivät läpi maanpäällisen helvetin, mutta pelastuivat. Kymmenessä vuodessa heidän elämässään on tapahtunut paljon.

"Ensimmäinen ajatukseni oli: olen elossa”

Tarjei Jensen Bech oli 19-vuotias johtaessaan Norjan työväenpuolueen nuorisojärjestön kokousleiriä Utöyan saarella heinäkuussa 2011. Sen piti olla suuri päivä. Puolue on maailmanlaajuisen Sosialistisen internationaalin jäsen, ja paikalla oli yli 500 nuorta.

Tarjei Jensen Bech oli 19-vuotias joukkomurhan aikaan. Hän menetti useita ystäviään ja loukkaantui itse vakavasti.

Osa nuorista oli jo ehtinyt kuulla autopommista, joka oli räjähtänyt Oslon keskustassa samana iltapäivänä. Pian Utöyan saarelle kuljetettiin poliisi, jolla oli yllään luotiliivit, käsiase, kiikaritähtäimellä varustettu kivääri ja asianmukainen henkilökortti.

Helpotus virkavallan edustajan näkemisestä pelottavien uutisten jälkeen vaihtui kuitenkin painajaiseksi; ”poliisi” olikin terroristi, joka avasi tulen päin puolustuskyvyttömiä lapsia ja nuoria.

Murhaaja käytti luoteja, jotka räjähtävät osuessaan kohteeseensa. Hajoava luoti aiheutti massiivista tuhoa.

Tarjei Jensen Bech näki omin silmin, mitä tapahtui. Hän kertoi kokemuksestaan vuosipäivän alla Norjan yleisradioyhtiö NRK:lle.

Bech muistaa, kuinka hän pakeni ”Rakastavaisten polkuna” tunnetun kävelyreitin alapuolella oleville kallioille. Murhaaja kulki ohi aivan läheltä. Bech kertoi oikeudenkäynnissä kuulleensa jopa tämän hengityksen.

Tuntuu kuin olisimme jälleen kerran Utöyalla, koska kaikki on niin epätavallista.

Vuosikymmentä myöhemmin maailma on eri tavalla sekaisin Jensen Bechin ympärillä. Hän kertoi Norjan yleisradioyhtiö NRK:lle kärsivänsä yksinäisyydestä covid-pandemian aiheuttaman poikkeustilan takia. Pandemia on myös palauttanut kymmenen vuoden takaiset hirveydet vahvasti mieleen.

– Maailma, Norja ja Hammerfest ovat hätätilassa. Se nostaa mieleeni ikäviä muistikuvia. Tuntuu kuin olisimme jälleen kerran Utöyalla, koska kaikki on niin epätavallista, hän sanoi.

Erikoisjoukot nousivat saarelle 22. heinäkuuta 2011. Terroristi oli avannut tulen päin puolustuskyvyttömiä lapsia ja nuoria.

Jensen Bech antoi haastattelun kotikaupungissaan Hammerfestissa, jossa hän työskentelee Tromssan ja Finnmarkin läänien apulaismaaherrana.

Pelastustyöntekijät tuhojen jäljillä Oslossa 24. heinäkuuta 2011.

– Mikäli sataa, se muistuttaa tapahtuneesta, koska heinäkuun 22. päivänä satoi. Jos näen poliisin, sekin muistuttaa minua.

Jensen Bech menetti useita ystäviään verilöylyssä ja loukkaantui itse vakavasti.

– Heräsin vedessä. Oli aivan hiljaista, ja ensimmäinen ajatukseni oli: olen elossa, hän kuvaili brittilehti The Sunille viime vuonna.

Jensen Bechillä oli 12-senttinen ampumahaava. Häneltä murtui myös luita jalasta ja poskesta. Hänet on leikattu 30 kertaa. Fyysinen kipu ei kuitenkaan ole pahinta.

– Monella meistä on näkyviä ja näkymättömiä arpia, ja niiden kanssa meidän täytyy yhä elää tänäkin päivänä, Jensen Bech sanoi NRK:lle.

– On tärkeää, että puhumme siitä, sillä en halua sen tapahtuvan uudestaan, Astid Hoem sanoo.

"On tärkeää, että puhumme siitä”

– Hän ampui vieressäni ollutta tyttöä selkään. Tämä ehti sanoa minulle: ole kiltti ja kerro vanhemmilleni, että rakastan heitä, koska kuolen nyt.

Näin Astrid Hoem, 26, kuvaili kymmenen vuoden takaisia kauhunhetkiä lukiolaisille kirjastossa Utöyalla 11. toukokuuta.

Selkään haavoittunut tyttö selviytyi, mutta moni muu ei. Ja monet kuolleista olivat Hoemin ystäviä.

Hoem oli vasta 16-vuotias esiintyessään heinäkuun 22. päivänä 2011 Norjan sosiaalidemokraattisen valtapuolue Arbeiderpartietin (suom. työväenpuolue) nuorisojärjestön AUF:n piirijärjestön puheenjohtajana Utöyan kesäleirillä.

Nyt Hoem on 26 ja saman nuorisojärjestön puheenjohtaja. Punainen aate ei ole vuosikymmenessä haalistunut, päinvastoin. Politiikka oli isossa osassa myös toukokuun kolmipäiväisessä workshopissa.

– On tärkeää, että puhumme siitä, sillä en halua sen tapahtuvan uudestaan, Hoem sanoi.

– Mitä voimme tehdä, on huolehtia siitä, että nuoret – ja erityisesti valkoiset nuoret miehet – eivät omaksu niin äärimmäisiä ajatuksia, että he kuvittelevat voivansa tappaa niitä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin he.

Hoem valittiin puheenjohtajaksi lokakuussa 2020. Hänestä tuli samalla nuorin AUF:n johtaja 45 vuoteen.

Hoemin edeltäjä oli Ina Libak, joka myös selvisi hengissä Utöyan massamurhasta.

Pelastusajoneuvot vesillä kauhujen päivänä.

"Takaa kuuluivat huudot ja sen paskiaisen nauru”

18-vuotias Emma Martinovic on yksi kauhujen saarelta selviytynyt. Hän ui pakoon saarelta isänsä menettänyt poika selässään.

– Näin Anders Breivikin poliisiunivormun ja luulin hänen saapuneen auttamaan. Sitten hän alkoi ampua, Martinovic muisteli kauhujen päivää brittiläiselle Guardianille 2019.

Hän lähetti tekstiviestin nuorisojärjestön johtajalle, joka vastasi yhdellä sanalla: ui!

– Laitoin henkilöllisyystodistukseni rintaliiveihini, jotta he tietäisivät kuka olin, jos hukkuisin ja syöksyin veteen.

Tämän jälkeen kaikki oli pelkkää adrenaliinia. Vedessä häntä vastaan ui poika, jonka poliisi-isän Trond Berntsenin terroristi oli surmannut Utöyalle saapuessaan. Berntsen oli toiminut leirin aikana Utöyan saarella turvamiehenä.

Martinovic muistaa, kuinka poika sanoi hänelle, että ”luulin, että poliisit ovat hyviä ihmisiä”. Sen jälkeen hän jatkoi uimista 11-vuotias poika selässään.

Tänä päivänä Martinovic on itsekin poliisi. Hän työskentelee Agderin läänissä paikallisella poliisiasemalla. Hänellä on myös kaksi lasta, Emily, 5, ja Matheo, 4.

– Olen kunnossa nyt, mutta vuosipäivien alla kaikki on aina vaikeaa. Tunnen sen koko ruumiissani.

Ammuskelun ääni kuului takaa taukoamatta. Ja sen paskiaisen nauru, kun hän jatkoi tulitusta ja karjui ”te ette pääse pakoon”!

Martinovic syntyi vuonna 1992 Jugoslavian hajoamissotien keskelle. Hän muutti perheineen Norjaan kolme vuotta myöhemmin.

– Utöyan jälkeen olen kärsinyt paniikkikohtauksista ja painajaisista. Terapeutilla käynti on auttanut paljon.

Kahden lapsen äiti muistaa aina, kuinka pienestä hänenkin pelastumisensa vuosikymmen sitten oli kiinni.

– Katsoin vasenta kättäni, ja siitä pulppusi verta.

– Yritin sulkea sen pois mielestäni ja keskityin uimiseen. Ammuskelun ääni kuului takaa taukoamatta. Ja huudot ja sen paskiaisen nauru, kun hän jatkoi tulitusta ja karjui ”te ette pääse pakoon”!

Ali Esbati on purkanut traumojaan kirjaan. Häneltä ilmestyi aiemmin tänä vuonna kirja 10 vuotta Utöyan jälkeen – Voit paeta mielipuolta, mutta et voi piiloutua yhteiskunnalta.

"Kirja Utöyasta käsitteli myös surua ja turhautumista”

Ruotsin vasemmistopuolueen poliitikko Ali Esbati oli kutsuttu Utöyalle luennoimaan heinäkuussa 2011.

Kun teurastus alkoi, hän onnistui piiloutumaan metsikköön. Yhtäkkiä murhaaja ilmestyi metsän reunaan, Esbati syöksyi veteen.

Esbati oli toiminut vuosikymmentä aikaisemmin puolueensa nuorten puheenjohtajana. Alaikäisten norjalaisten kollegoiden väkivaltaisen kuoleman todistaminen järkytti häntä syvästi.

Esbati on purkanut traumojaan kirjan kirjoittamiseen, ja häneltä ilmestyi aiemmin tänä vuonna kirja 10 år efter Utøya – Man kan fly en galning men inte gömma sig för ett samhälle. Suomeksi käännettynä nimi kuuluu: 10 vuotta Utöyan jälkeen – Voit paeta mielipuolta, mutta et voi piiloutua yhteiskunnalta.

Hän antoi kesäkuussa videohaastattelun Svenska Dagbladetille ja kertoi siinä, kuinka huonosti voi kirjoitustyönsä aikana.

– Kirjoitin kirjan siitä, että olin paikalla, kun se tapahtui. Olin Utöyalla 22. heinäkuuta vuonna 2011.

Kirjoitin kirjan siitä, että olin paikalla, kun se tapahtui. Olin Utöyalla 22. heinäkuuta vuonna 2011.

– Yllätyin siitä, mitä minulle tapahtui, kun kirjoitin. Voin huonosti ja ymmärsin, että se (kirja) käsitteli myös surua ja turhautumista.

Esbati kertoi tienneensä jo etukäteen, että kirja jakaa mielipiteitä.

– Eli pitäisikö tapahtunut nähdä valtavana onnettomuutena vai tarkasti suunniteltuna poliittisena terroritekona? Esbati pohdiskeli.

– Joten nyt olen kirjoittanut siitä, mitä tapahtui, mutta olen yrittänyt myös asettaa sen suurempaan poliittiseen yhteyteen.

Esbati on nykyään Ruotsin valtiopäivien jäsen vasemmistopuolueen riveissä. Hänestä tuli alun perin tunnettu Ruotsissa blogikirjoitustensa myötä. Esbatin välihuomautus oli jossain vaiheessa jopa Ruotsin luetuin blogi.

Hän ehti asua Norjassa yhdeksän vuotta ja johti sinä aikana myös Klassekampen-lehden (suom. Luokkataistelu) mielipideosastoa.

10 år efter Utøya -kirjaa tehdessään hän pohti myös paluutaan Ruotsiin.

– Kirjaan tuli myös osa minua, ja aloin pohtia millaista olisi palata Ruotsiin. Kuinka kokisin itseni jälleen ruotsalaisena.

Ina Rangønes Libak osallistui Utöyan uhrien muistotapahtumaan viime kesänä. Hän on kuvassa toinen vasemmalta.

Hyökkääjä ampui käsiin, leukaan ja rintaan

Ina Rangønes Libak ei halunnut moneen vuoteen puhua Utöyan kauheuksista mitään.

– Nyt olen ymmärtänyt, että olen aikalainen ja todistaja ja minun täytyy kertoa, Libak sanoi FriFagbevegelse-lehdelle heinäkuun alussa

Libak oli 21-vuotias kesällä 2011. Kun lasertähtäimellä varustautunut murhamies avasi tulen, Libak piiloutui kahvilan pianon taakse. Hyökkääjä ampui häntä neljä kertaa – käsiin, leukaan ja rintaan.

Olen ymmärtänyt, että olen aikalainen ja todistaja ja minun täytyy kertoa.

Libak juoksi ulos kahvilasta huutaen, että häneen on osunut. Hänet kannettiin metsään, jossa joukko piileskeli parinkymmenen metrin päässä pumppulaitoksesta.

– Ensimmäisinä vuosina Utöyan jälkeen en halunnut puhua siitä. Ajattelin, että se oli henkilökohtainen tarinani. Mutta viime vuosina minulle on tullut selväksi, että heinäkuun 22. päivä on politiikkaa, ja minä olen sen kertoja.

– Minun täytyy kertoa, jotta tapahtunut pysyy Norjan muistissa.

Libak valmistui sosiologiksi vuonna 2016. Monta vuotta ei kuitenkaan mennyt, kunnes hän jo palasi politiikkaan. Libakista tuli AUF:n johtaja vuonna 2018. Hän ei asettunut uudestaan ehdolle, ja hänen seuraajakseen nousi Astrid Hoem viime vuonna.

– Halusin tehdä sitä, mihin olin kouluttautunut, Libak avaa päätöstään FriFagbevegelselle.

Pelastushenkilökuntaa 23.7.2011 saaren edustalla.

– Politiikka on luottamustehtävä –  ei ammatti samalla tavalla. Mikäli palaan tulevaisuudessa politiikkaan, minulla on enemmän kokemusta myös työelämästä.

Libak sanoo, että poliittisen elämänvaiheen on nyt loputtava – ainakin väliaikaisesti.

– Olin politiikassa 16-vuotiaasta asti ja vietin koko nuoruuteni AUF:ssä. Kun viime vuonna luovuin, minusta tuntui, että halusin tämän elämänvaiheen päättyvän.

Terroristi saa hakea ehdonalaista vapautta

Terroristi Anders Behring Breivik, 42, on istunut vankilassa vuosikymmenen. Hän sai 21 vuoden tuomion. Se on pisin mahdollinen, joka Norjassa voidaan rikoksesta langettaa.

Terroristi Anders Behring Breivik, 42, sai 21 vuoden tuomion.

Breivikillä on oikeus hakea ehdonalaista vapautta nyt, kun 10 vuotta tulee täyteen. Hänen asianajajansa on kertonut, että joukkomurhaaja aikoo tätä oikeuttaan myös käyttää.

Norjan lainsäädännön mukaan tuomiota voidaan kuitenkin myös jatkaa, mikäli vanki todetaan vaaralliseksi.

Breivikin toive vapaalle jalalle pääsemisestä herätti Norjassa tyrmistyksen viime vuonna.

– Hän ei koskaan tule pääsemään vapaaksi. Ei koskaan! twiittasi muun muassa työväenpuolueen entinen puheenjohtaja ja Oslon nykyinen pormestari, Raymond Johansen.

Lähteet: NRK, The Sun, Guardian, News.com.au, Svenska Dagbladet, VG, Framtida.no, Reuters, FriFagbevegelse.no

Juttua muokattu 22.35: korjattu, että AUF on Norjan työväenpuolueen, ei vasemmistopuolueen nuorisojärjestö.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?