Viipuri
Neuvostoliitossa oli sanonta, jonka mukaan ihmiset olivat tekevinään töitä ja valtio oli maksavinaan palkkaa.
Tähän lauseeseen kiteytyy oikeastaan kaikki se, jota soveltamalla voi selittää myös nykyistä Venäjää.
Kuten esimerkiksi näin:
Venäläiset ovat kannattavinaan Vladimir Putinia, ja Kreml on kunnioittavinaan venäläisten vapauksia ja oikeuksia.
Venäläiset ovat noudattavinaan koronasääntöjä, ja valtio on tekevinään kaikkensa kansalaistensa suojelemiseksi.
Venäläiset ovat käyttävinään kasvomaskia, ja terveysviranomaiset ovat tarkastavinaan maskivaatimuksen noudattamista.
Ja niin edelleen, ja niin edelleen…
Junassa maskit loistivat poissaolollaan tai sitten niitä pidettiin leuan alla.
Torstaina iltapäivällä pääsin tahtomattani todistamaan yhtä tällaista näytelmää, kun matkustin Pietarista Viipuriin Lastotshka-paikallisjunalla.
Olin omasta mielestäni taktikoinut hienosti matkustusajan, sillä normaalisti junat ovat arkisin täysiä ainoastaan aamuvarhaisella tai myöhään iltapäivällä, kun työmatkalaiset menevät ja tulevat.
Kävelin pitkän junan kaukaisimpaan vaunuun, sillä siellä on yleensä väljintä. Jätin junaan tulon liki viimeiseen minuuttiin, sillä siten minimoisin väkijoukossa vietetyn ajan.
Kaikki meni hyvin aina siihen asti, kun pääsin matkalaukkuineni junavaunuun. Siitä kului vain muutama hetki, kun 60-paikkainen vaunu oli yhtäkkiä tupaten täynnä ihmisiä niin, että matkustajamäärä oli pahimmillaan yli 80.
Onnistuin kuin ihmeen kaupalla saamaan vielä vapaana olleista paikoista sen, jossa molemmilla puolillani istuivat vaunun ainoat oikeaoppiset maskilliset matkustajat. Muilla ei ollut joko maskia lainkaan tai se oli mytyssä leuan alla tai pelkän suun peittona.
Kaivoin pakkauksesta tuplamaskin ensimmäisen maskini päälle ja hetken aikaa mietin, että lähtisin pois junasta. Kahden matkalaukun kanssa rahtautuminen olisi ollut tuskaa sekin, joten jäin paikalleni ja yritin lohduttautua sillä, että Lastotshkassa on sentään hyvä ilmastointi ja matka kestäisi vain tunnin ja 15 minuuttia.
Koskaan tuo reilun tunnin mittainen matka ei ole tuntunut niin pitkältä. Siinä istuessa oli aivan liian paljon aikaa miettiä, mitä mahtoi liikkua niiden matkustajien mielessä, jotka näyttivät siltä kuin he aivan oikeasti uskoisivat vankkumattomasti leuanalusmaskin koronavirukselta suojelevaan tehoon?
Matkan tietynlainen huipennus oli edessä hieman ennen Terijokea. Kaiuttimista tuli kuulutus:
– Huomio, terveysviranomaiset astuvat junaan Zelenogorskista.
Kuhina alkoi välittömästi.
Täysin maskittomat kaivoivat maskit esille taskuistaan ja ujuttivat ne valmiusasentoon leuan alle. Leukamaskilliset nostivat maskinsa suun eteen, ja suumaskilliset nostivat maskiaan hieman ylöspäin niin, että se ulottui aavistuksen nenänkärjen päälle.
Sitten alkoi hermostunut vilkuilu olan yli ja sivulle, jotta viimeinen maskinnostoliike nenän päälle voitaisiin tehdä juuri sillä hetkellä, kun terveysviranomaiset astuisivat junavaunuun sakottamaan.
Esimerkiksi Pietarissa tartuntatautisääntöjen rikkomisesta voidaan määrätä sakko, joka vaihtelee 1 000 – 30 000 ruplan välillä eli noin 11 – 350 euron välillä.
Kun viranomaisia ei alkanutkaan näkyä, ihmiset rentoutuivat jälleen. Maskit laskettiin nenältä suun päälle ja leuan alle – ja Viipuria lähestyttäessä ne työnnettiin jo takaisin taskuun. Hah, eivät ne ehtineetkään tulla meidän kaukaisimpaan vaunuumme!
Osa matkustajista ei ottanut maskia esille edes muodon vuoksi.
Kaikessa tässä on kyse pohjimmiltaan siitä, että Venäjällä useat eivät luota valtioonsa ja vallanpitäjiinsä eivätkä he luota myöskään asiantuntija- tai mediatietoon.
Jokaisella on omat teoriansa koronaviruksen olemattomuudesta tai rokotusten vaarallisuudesta, joten he eivät usko koronasääntöjen suojelevan sen paremmin heitä itseään kuin ketään muutakaan.
On myös ihmeellistä, millaisen määrän energiaa venäläiset ovat valmiit käyttämään koronasääntöjen välttelyyn. Kuuliainen suomalainen voisi erehtyä luulemaan, että olisi paljon helpompaa ja kaikille turvallisempaa, jos ihmiset vain yksinkertaisesti noudattaisivat maskisääntöä sen reilun tunnin junamatkan verran.
Mutta ei. Maskisäännön välttelystä tehdään kuin kansallinen urheus- ja oveluuskilpailu, ja sääntöjen onnistunut välttely näyttää tuovan ihmisille aitoa tyytyväisyyttä.
Sama kaksinaismoralismi koskee tietenkin myös viranomaisia.
Venäjällä on olevinaan tiukkoja yleisömäärärajoituksia ja turvavälien noudattamisvaatimuksia, mutta pitkin vuotta on jo havaittu, että tiukimmin rajoituksia valvotaan silloin, kun viranomaisilla on tarve rajoittaa opposition kokoontumisia.
Tälläkin hetkellä on meneillään lukuisia oikeudenkäyntejä, joissa Aleksei Navalnyin kannattajia syytetään koronasääntöjen rikkomisesta.
Yhtään tällaista oikeudenkäyntiä ei ole tiettävästi menossa Yhtenäisen Venäjän kannattajia vastaan. Vallanpitäjille mieluisissa tilaisuuksissa – kuten nyt vaikkapa jalkapallon EM-kisoissa – koronavirus ei tunnetusti tartu, kuuluu yleinen vitsailun aihe.
”Vapaus olla holtiton oman terveytensä suhteen on liki ainoa vapaus, mitä venäläiset eivät ole vielä menettäneet.
Parhaillaan Venäjällä on alkamassa uusi kansalaisten ja vallanpitäjien kissa ja hiiri -leikki, kun viranomaiset yrittävät painostaa ihmisiä ottamaan koronarokotteen.
Virallisesti koronarokotteen ottaminen on yhä vapaaehtoista, mutta käytännössä ihmiset uhataan lähettää lukemattomista työpaikoista palkattomalle lomalle, mikäli he eivät ota rokotetta.
Ovelimmat kansalaiset ovat keksineet jo tähänkin ratkaisun. Mustassa pörssissä kaupitellaan väärennettyjä rokotustodistuksia ja suhteilla oman nimensä voi saada virallisiin rokotetiedostoihin ilman rokotteen ottamista.
Jollain tavalla rokotusvauhtia olisi saatava silti nopeutettua, sillä Venäjällä on tähän mennessä ottanut ensimmäisen piikin vasta 14,2 prosenttia rokotusikäisestä väestöstä. Suomessa luku on jo 56,8 prosenttia.
Mutta yhä edelleen pitää kysyä, miksi ihmeessä Venäjällä yritetään kiertää niin pontevasti sääntöjä, joilla kuitenkin pyritään suojelemaan koko väestöä koronavirukselta?
Ehkä juuri siksi, että kyse on jälleen kerran laumasta. Kollektiivisesta kaukana odottavasta yhteisestä hyvästä, jonka realisoitumiseen on vaikea uskoa, sillä eihän yhteinen hyvä toteutunut Neuvostoliitossakaan.
Ihmiset eivät yksinkertaisesti usko, että heidän omilla pienillä toimillaan on suurtakaan vaikutusta heidän omaan elämäänsä tai koko kansan hyvinvointiin. Varsinkin, kun samaan aikaan heiltä yritetään kitkeä kaikenlainen usko ja uskallus yksittäisten ihmisten aktiivisuuteen Venäjän poliittisessa elämässä.
Kun Putinia ei kuitenkaan pystytä vaihtamaan eikä opposition mielenilmauksia sallita, niin eletään edes omaa pientä henkilökohtaista arkea niin vapaasti ja niin ovelasti, kuin suinkin on mahdollista.
Kremlin kannalta yhtälö käy yhä vaikeammaksi, sillä syyskuussa Venäjällä pidetään duuman vaalit.
Koronavirusrajoituksia ei voi kiristää äärimmilleen silläkään uhalla, että virustilanne karkaa ennen vaaleja käsistä, sillä vapaus olla holtiton oman terveytensä suhteen on liki ainoa vapaus, mitä venäläiset eivät ole vielä menettäneet.