Mika Aaltolan kolumni: Kansainvälispoliittinen tuomarointi yhä hankalampaa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Kansainvälispoliittinen tuomarointi yhä hankalampaa

Ei ole enää, yhtä melko laajaa ja kaikkialle kaikuvaa mielipidettä, joka mittaisi tapahtuman tärkeysastetta ja mobilisoi vastatoimia, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

26.6. 8:00

Jalkapallossa kalastellaan. Pelaaja saattaa yrittää saada epäreilua etua teeskentelemällä joutuneensa kaltoin kohdelluksi. Tarkoituksena on hämätä tuomaria antamaan vastustajalle rangaistus tai kuluttaa aikaa. Kalastelu pyrkii liioittelemaan edeltävän tilanteen kontaktin laatua ja rajuutta. Tuomarille tilanne on ongelmallinen, koska tilanne ja sen seuraukset on tulkittava nopeasti.

Kansainvälisessä politiikassa kalastelu on varsin yleistä. Koettua epäoikeudenmukaisuutta ja kärsimystä liioitellaan. Tuomarin rooliin asettuvia pyritään hämäämään. Keltaisen tai punaisen kortin asemasta kansainvälisessä politiikassa langetetaan taloussanktioita ja muita jäähyjä, kuten tapaamisten ulkopuolelle sulkemisia.

Yleisesti hyväksyttyjä tuomareita ei kansainvälisessä politiikassa juuri ole. Joissakin tapauksissa voidaan vedota vaikkapa kansainväliseen rikostuomioistuimeen. Sen tuomioita tulee kuitenkin harvakseltaan. YK:n turvallisuusneuvostoon saatetaan myös viedä asioita, mutta sekin on usein umpikuja. Tuomareina saattavat olla myös erilaiset välistystuomioistuimet, mutta niiden ratkaisuissa vie vuosia.

Keltaisen tai punaisen kortin asemasta kansainvälisessä politiikassa langetetaan taloussanktioita ja muita jäähyjä, kuten tapaamisten ulkopuolelle sulkemisia.

Tuomarin rooliin joutuvat usein ne, joilla käsitetään olevan valtaa, arvovaltaa tai joiden intresseihin kuuluu normien vaaliminen. Tavanomaisesti vedotaan myös kansainvälisen yhteisön omaantuntoon.

Surullista on, että nykymaailmassa ei tarvitse feikata, on paljon tyrmistyttäviä tapahtumia. On Syyrian hallinnon kemiallisia aseiskuja, Valko-Venäjän opposition tukahduttamista, Hongkongin asukkaiden asettamista ruotuun, salamurhia Euroopassa ja ihmisten hukkumisia pyrkiessään turvaan. Kyse ei ole useinkaan kaltoin kohtelun liioittelemisesta, vaan enemminkin törkeiden tekojen kauheuden kiistämisestä vetoamalla siihen, että törkeys on melko suhteellista ja kaikki syyllistyvät niihin. Ilmassa on relativismia.

Otetaanpa vaikka Venäjän oppositiojohtajan vankilatuomion vähättely vetoamalla loppiaisen Yhdysvaltain kongressivaltauksen tekijöiden pidättämiseen esimerkkinä kokoontumisvapauden törkeästä loukkaamisesta. Kansainvälinen politiikka on yhä enemmän peliä, jossa ei niinkään feikata vammaa vaan törkeästi taklaava tyrmistyy hälystä vetoamalla aikaisempiin muiden suorittamiin kauheuksiin.

Samalla kansainvälisen julkinen mielipide on pirstaloitunut. Ei ole enää, yhtä melko laajaa ja kaikkialle kaikuvaa mielipidettä, joka mittaisi tapahtuman tärkeysastetta ja mobilisoi vastatoimia. Läntinenkin mielipide on yhä hajaantuneempi ja se laidat peesaavat epädemokraattisten maiden valtiollisia koneistoja. Emme tiedä mitä mieltä pitäisi olla, yhä vähemmän tuntemuksemme perustuvat varmalle objektiiviselle tiedolle.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?