Mika Aaltolan kolumni: Presidentti Joe Bidenin Euroopan vierailuun liittyy kaihoa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Olemmeko Yhdys­valtojen maailman­ajan taite­kohdassa?

Presidentti Joe Biden edustaa katoavaa sukupolvea ja kokemusta, jolle Atlantin ylittävät suhteet olivat rauhan tae, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

12.6. 8:00

YhdysvaltAIN presidentin Joe Bidenin Euroopan-vierailuun liittyy kaihoa ja epäilevää huolta. Entä jos Biden onkin viimeinen amerikkalainen presidentti, jonka suurstrategiseen visioon liittyy aktiivinen, globaalisti sitoutunut Yhdysvallat?

Biden edustaa katoavaa sukupolvea ja kokemusta, jolle Atlantin ylittävät suhteet olivat rauhan tae. Kestävyyshuolesta huolimatta Biden saanee tukea. Jopa Venäjän presidentti Vladimir Putin tapaa hänet mielellään, aivan kuin Venäjän kunnia riippuisi huomiosta, jonka voi saada vain Yhdysvalloilta.

Sanonta ”viimeinen roomalainen” (ultimus romanorum) viittaa henkilöihin, joiden mukana kuoli jokin olennainen Rooman valtakuntaan liitetty piirre, hyve tai arvo. Nykyisen Ranskan alueella käytiin vuonna 451 Katalaunien kenttien taistelu. Aikakautensa vaikutusvaltaisin roomalainen, kenraali Flavius Aetius onnistui liittolaisten tukemana ajamaan hunnit pakoon. Neljä vuotta myöhemmin Rooman keisari omin käsin murhasi miekallaan Aetiuksen.

Tuosta hetkestä on historiaan jäänyt lause: ”Tiedä, että olet vasemmalla kädellä katkaissut oikean kätesi”. Viimeinen viimeisistä roomalaisista kuoli, ja valtakunta ajautui vapaaseen pudotukseen.

Siinä, missä presidentti Barack Obama toivoi oikeudenmukaisuuden johdattavan maata, Biden on realistisempi.

Ehkäpä kaiho Bidenin matkalla liittyy epäilykseen, että olemme Yhdysvaltojen maailmanajan taitekohdassa, sen laskussa ja romahduksessa. Yhdysvallat on kokenut ravistuksia. Sen poliittinen järjestelmä on vahvasti jakautunut. Infrastruktuuri on ruosteessa.

Bidenissa on paljon viimeistä roomalaista. Hän pyrkii korostamaan liittolaisten tärkeyttä. Lisäksi hän pyrkii panostamaan massiivisesti kotimaansa rakentamiseen sekä suurstrategisen perinteen mukaisesti patoamaan vertaisvastustajan, Kiinan, nousua.

Siinä, missä presidentti Barack Obama toivoi oikeudenmukaisuuden johdattavan maata, Biden on realistisempi. Historiassa ei piile mitään demokratioita suojaavaa näkymätöntä voimaa. Asiat voidaan hoitaa vain pragmaattisella päättäväisyydellä.

Bidenin Euroopan-matkan tärkeimmät siirrot tehdään johtavien teollisuusmaiden G7-kokouksessa. Keskusteltavana ovat minimistandardit globaalille järjestykselle, esimerkiksi 15% vähimmäisyritysvero. Laadullisessa lähestymistavassa on myös geopolitiikkaan vaikuttavaa geoekonomista voimaa. Standardit ja säätely rajoittavat tuotantomahti Kiinan liikkumavaraa suhteessa markkina-alueisiin.

On hyvä huomata, että Bidenin hallinto toteuttaa kansainvälisillä sopimuksilla sisäpoliittisia päämääriään. Sitä, mitä ei saa kongressissa lävitse, voi toteuttaa kansainvälisten mekanismien kautta.

Yhdysvaltalainen geoekonominen niksikirja on selkeästi kehittynyt pelkästä sanktioiden ylikäytöstä. Toisaalta mikään ei suoraan sido hänen seuraajiaan.

Vaikka Bidenin hallinnolla on pelisilmää, voiko sen kestävyyteen luottaa? Ehkäpä vastaus onkin suhteellinen.

Eurooppa on Yhdysvaltoihin verrattuna laskeva solmukohta. Yhdysvalloissa väestö kasvaa ja nuorenee. Kestävyydestä kertoo myös se, että tuoreessa maailman parhaiden yliopistojen listauksessa kymmenen parhaan joukossa oli viisi yhdysvaltalaista opinahjoa. Paras EU-alueen yliopisto oli vasta sijalla 44.

Toinen esimerkki on se, että yli 60 prosenttia maailman sadasta parhaiten pääomitetusta yrityksestä on yhdysvaltalaisia. Eurooppalaisten yritysten kyky vetää rahoitusta puoleensa on laskenut vauhdilla Yhdysvaltojen sekä Kiinan noustessa.

Yhdysvallat on hitsattu kiinni globaalin talouden dynamoon, eikä Biden ole viimeinen amerikkalainen. Myös Euroopassa pitäisi löytää strateginen päättäväisyys, jotta emme kotvaan näkisi viimeistä eurooppalaista vanhalla mantereella.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?