Ystävän hyytävä puhelu sai Toby Musen pelkäämään henkensä edestä – kirjailija kertoo 15 vuoden matkastaan Kolumbian huumekaupan ytimeen - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Ystävän hyytävä puhelu sai Toby Musen pelkäämään henkensä edestä – kirjailija kertoo 15 vuoden matkastaan Kolumbian huumekaupan ytimeen

Toimittaja Toby Musen esikoisteos käsittelee kokaiinin julmaa ja väkivaltaista matkaa Kolumbialaisilta pelloilta päihdyttäväksi kauppatavaraksi.

Toimittaja Toby Musen mukaan tiedonhankinta oli jatkuvaa taistelua aikaa vastaan. Täytyi päästä pois ennen kuin oli liian myöhäistä. Ennen, kuin jotain pahaa tapahtuisi.

10.6. 7:00

Britannialaisamerikkalainen toimittaja Toby Muse muutti Kolumbiaan vuonna 2000 ulkomaan kirjeenvaihtajaksi. Aluksi hän työskenteli uutistoimisto Bloombergille, mutta irtisanoutui ja jatkoi töitään freelancerina saadakseen vapaammat kädet.

Muse on vuosien varrella kirjoittanut Kolumbiasta juttuja useille merkittäville kansainvälisille medioille kuten CNN:lle, BBC:lle, Guardianille ja New York Timesille. Hän on toiminut kirjeenvaihtajana myös Irakissa ja Syyriassa. Kaikkia kolmea yhdistää sota, Kolumbiassa se on huumeiden vastainen sota.

– Jos raportoi tietynlaisia tarinoita Kolumbiasta, on kokaiini usein taustalla – valitettavasti. Se vaikuttaa niin monilla eri tasoilla yhteisössä, Muse kertoo Ilta-Sanomille.

Muse painottaa, että kirjassa kuvaillut tapahtumat ja hirmuteot sijoittuvat hyvin pieneen osaan Kolumbiaa, mutta sitä pientä osaa hallitsee kokaiini. Tätä on Musen mukaan vaikeaa selittää ihmisille, jotka eivät ole sitä nähneet eivätkä kokeneet.

– Jos menet Wall Streetillä baariin, näet siellä varmuudella pörssimeklareita ja tunnistat heidät pörssimeklareiksi. Sama pätee tietyissä osissa Kolumbiaa. Jos sisään kävelee kaksi henkilöä, voit sanoa heti ulkonäön perusteella, että nuo työskentelevät huumebisneksessä. He eivät edes yritä peitellä sitä.

Kesäkuussa julkaistiin suomenkielinen painos Musen esikoisteoksesta Kilo – Kokaiinin tappava tie Kolumbian viidakosta maailmalle (Atena). Kansien väliin on tiivistetty 15 vuoden työ: Musen onnistui päästä seuraamaan kokaiinin matkaa pelloilta valmiiksi tuotteeksi ennennäkemättömältä lähietäisyydeltä.

Urakka oli pitkä. Muse alkoi Kolumbiassa työskennellessään saada vähitellen kontakteja, joiden kautta hän sai lisää kontakteja. Hänellä kesti vuosia voittaa huumebisneksessä toimivien ihmisten luottamus puolelleen, ja siltikin ilmassa leijui jatkuva epäluulo ja väkivallan uhka.

Muse kertoo, että hänen täytyi toimia mahdollisimman avoimesti. Hän kertoi kaikille olevansa toimittaja, sillä muuten häntä olisi todennäköisesti epäilty vakoojaksi tai poliisiksi. Maaseudulla tiedonhankinta oli helppoa, sillä kokapensaiden poimijat ja maanviljelijät puhuivat hänelle auliisti.

– He eivät ajattele olevansa rikollisia. He ovat viljelijöitä. He haluavat kertoa koko maailmalle, että ”näin me elämme, meillä ei ole muuta vaihtoehtoa”, Muse kertoo.

Kartellien kanssa oli vaikeampaa ja Muse myöntää olleensa onnekas. Hän ystävystyi henkilön kanssa, joka ansaitsi rahansa järjestämällä juhlia alamaailman väelle. Juhlissa kartellien väki biletti näyttelijöiden ja mallien kanssa. Ystävä esitteli häntä eri ihmisille, ja lopulta Muse sai kartutettua riittävästi luottamusta, jotta nämä suostuivat puhumaan hänelle.

– Aloitin pohjalta. Kirjoitin juttuja pikkutekijöistä, ja luottamus karttui vähitellen, kun he huomasivat, että pidän sanani enkä paljasta heidän henkilöllisyyksiään. Hengasin juhlissa selvin päin, rakensin luottamusta ja tein itseäni tutuksi.

Kokaiinibisnekseen ryhtyy uusia tekijöitä sitä mukaa, kun edellisiä jää kiinni. Kuvassa rannikkovartioston pidättämiä salakuljettajia.

– He ovat hyvin skeptisiä. Vei vuosia vakuuttaa, etten ole peitetehtävässä oleva poliisi. He ovat menestyneitä, koska eivät luota keneenkään. Huumebisneksen sydän on epäluottamus ja petturuus. Jos uskoo kaiken, ei elä pitkään.

Eniten Muse pelkäsi, että poliisi olisi sattumalta suorittanut oman operaationsa samaan paikkaan, jossa hän vietti aikaa rikollisten kanssa. Hän kertookin tiedonhankinnan olleen jatkuvaa taistelua aikaa vastaan. Täytyi päästä pois ennen kuin oli liian myöhäistä. Ennen, kuin jotain pahaa tapahtuisi.

– Jos olisin ollut kaupungissa, kun poliisit pidättävät huumekauppiaan, ei olisi ollut mitään merkitystä sillä, kuinka monta vuotta he ovat minut tunteneet. Joku olisi ajatellut sen olevan minun syytä.

Musen mukaan väkivallan uhkaan tottui. Vuosien varrella hän oppi tunnistamaan, milloin uhka oli todellinen ja milloin ei. Hän piti parhaansa mukana huolen, ettei saisi tietää liikaa.

Väkivallan uhka oli jatkuvasti läsnä, kun Muse kiersi Kolumbiassa tutustumassa kokaiinibisnekseen.

Hän kielsi kertomasta esimerkiksi tulevista kuljetuksista, jotta häntä ei voitaisi syyttää, jos jokin menisi pieleen pieleen. Muse ei myöskään halunnut kuulla eettisistä syistä puhuttavan suunnitteilla olevista murhista, vaikka tiesi tasan tarkkaan niitä tapahtuvan.

– Journalistina, kun raportoit tällaisista asioista, ei ole olemassa sääntökirjaa. Säännöt kirjoitetaan pitkin matkaa.

Kirjassaan Muse kertoo tilanteesta, kun hän sai vahingossa kuulla maahan saapuvista meksikolaisista. Seuraavana päivänä hän luki sanomalehdestä, että kyseiset meksikolaiset oli pidätetty rajalla.

Häneen iski paniikki: oliko joku jo odottamassa hänen hotellinsa ulkopuolella ase kädessään? Kun asiaan sekaantunut ystävä soitti ja vaati nähdä välittömästi, Muse piilotti taskuunsa teräaseen, jota puristi tiukasti kädessään. Hän oli tuntenut ystävänsä jo kymmenen vuotta.

Otan pienen veitseni ja panen sen taskuuni. Sen terä on lyhyt ja leveä, ja nopea isku kaulaan riittää tappamaan. Lähden huoneestani kävellen hitaasti, pyrin rauhoittumaan joka askeleella. Käteni on taskussa, tupissa olevan veitsen kahvalla. Tiedän tarpeeksi hyvin, mitä kidutussessioissa tapahtuu – tappakoot minut mieluummin suoraan tähän kadulle. En lähde varastorakennukseen kidutettavaksi.

Lopulta käy ilmi, että Muse oli ymmärtänyt tilanteen suureksi helpotuksekseen väärin. Tämä hetki oli kuitenkin käänteentekevä. Hän ymmärsi, ettei voisi jatkaa toimintaansa loputtomiin. Se tulisi loppumaan, ja mieluummin hän lopettaisi sen julkaisemalla kirjan kuin kaatumalla murhaajan luotiin.

– Ymmärsin leikkiväni myrkkykäärmeen kanssa. Minun oli saatava tutkimukseni valmiiksi ja lähdettävä pois ennen kuin jotain pahaa tapahtuisi, Muse kertoo.

– He ovat vaarallisia ja häikäilemättömiä murhamiehiä. Olin nähnyt heidät juhlimassa tyttöystäviensä kanssa, kun asiat olivat hienosti, mutta nämä ihmiset tappavat. He ostavat murhia ja murhaavat itse.

Muse uskoo, että Kolumbian kaoottista tilannetta voidaan parantaa, mutta se vaatii pitkäjänteistä työtä, johon on sitouduttava kansainvälisesti. Hän muistuttaa, että huumebisnes perustuu kysynnälle. Tällä hetkellä Kolumbiassa tuotetaan kokaiinia enemmän kuin koskaan, mutta vastaavasti sitä käytetään maailmalla enemmän kuin koskaan.

Rannikkovartiosto takavarikoi Tyyneltämereltä vuosittain satojatuhansia kiloja kokaiinia.

– Miten vähennetään kokaiinin kulutusta Suomessa? Miten vähennetään sitä Yhdysvalloissa? Minä en tiedä vastausta, mutta se on keskeinen kysymys.

Musen mukaan ongelmallista on myös huumeiden laittomuus, sillä se tekee niistä kalliita. Hänen mukaansa esimerkiksi legendaarinen gangsteri Al Capone ei olisi ollut yhtään mitään, jos Yhdysvalloissa ei olisi julistettu kieltolakia vuonna 1920. Vastaavasti, jos kokaiini olisi laillista, ei Pablo Escobarista tai El Chaposta olisi koskaan tullut sitä, mitä heistä tuli.

Muse painottaa, ettei hän tarkoita huumeiden laillistamisen olevan ratkaisu ongelmaan. Ainakaan hän ei ole varma siitä.

– En minä tiedä, mikä olisi ratkaisu. Minä en ole tarpeeksi älykäs keksimään ratkaisuja. Olen vain toimittaja, joka kertoo, mitä näkee, hän toteaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?