Neuvostojohtaja Josif Stalinin suomalaislähtöinen luottomies Otto Wille Kuusinen seisoo yhä vanhalla paikallaan Petroskoin kaupungintalon edessä ja katselee patsaan hahmossa kohti Äänisen aaltoja.
Otto Willen ympärillä sen sijaan kaikki tuntuu muuttuneen. On kuin Petroskoista olisi kuoriutunut salaa aivan toisenlainen kaupunki kuin mitä se oli vielä muutama kesä sitten.
Kentucky Fried Chickenillä on oma ”pikkupalatsi” Petroskoin pääkadulla. Rakennus valmistui 1951 ja siinä toimi aiemmin elokuvateatteri Pobeda eli Voitto.
Leninin valtakadun rakennukset näyttävät ryhdikkäiltä. Potkulautaulijoita ja kävelijöitä on liikkeellä, vaikka koronavirus on hiljentänyt myös Petroskoin kaupunkielämän vilskettä.
Äänisen rannalla sijaitsevan Fregatti-hotelliravintolan aulabaarista on avarat näkymät. Poissa on neuvostotyylinen tapa piiloutua verhojen taakse.
Keskustan talot loistavat uudessa maalissa, rautatieaseman rakennukset on peruskorjattu, jalkakäytäviä ja portaiden kiveyksiä on uusittu, teille on valettu uutta asvalttia ja puistoja siistitty.
”Kaupungin keskustan yleisilme on parantunut niin paljon, että kaikkea katselee kuin uusin silmin.
Äänisen rantabulevardille on ilmestynyt pitkä rivi kuntoilulaitteita, ja rannalla oleva Rotunda-paviljonki kunnostettu. Kuusisen patsaan kanssa samalla aukiolla seisova avioliittopalatsikin on remontoitu ja maalattu niin kirkkaanpunaiseksi, että aivan häikäisee.
Äänisen rannan Kalastajat-patsas on yksi Petroskoin tuntomerkkejä. Vuonna 1991 pystytetty patsas on lahja Petroskoin yhdysvaltalaiselta ystävyskaupungilta Duluthilta.
Petroskoissa tehtiin vielä toukokuun puolivälissä viimeisiä katukivitöitä.
Suomessa Otto Wille Kuusinen muistetaan muun muassa talvisodan aikaisen Terijoen ”valehallituksen” johtajana. Petroskoissa Kuusista kutsutaan myös lempinimellä ”kalastuksenvalvoja”, sillä hänen patsaansa katselee kohti Äänistä.
Kaupungin keskustan yleisilme on parantunut niin paljon, että kaikkea katselee kuin uusin silmin. Jopa Äänisen rantabulevardin lukuisat taideteokset pääsevät nyt paremmin oikeuksiinsa.
Katso alla olevalta videolta toimittajan kuvaama kaupunkiajelu ilmeensä kirkastaneessa Petroskoissa.
Vihdoinkin siis myös Karjalan tasavallassa on ryhdytty laittamaan paikkoja kuntoon ja parantamaan ihmisten elämän viihtyvyyttä. Jotkut petroskoilaiset epäilevät tosin, että remonttirahoista on tälläkin kertaa vedetty välistä sievoinen summa, mutta tyytyväisiä muutokseen ovat hekin.
Näyttää myös siltä, että kyse ei ole nyt pelkästään pintaremontista eli venäläisittäin sanottuna ”kosmeettisesta remontista”.
Tiedättehän sen venäläisprojektin, kun paikalle saapuu työprikaati, joka sohii maalilla vanhat pinnat peittoon siksi aikaa, että voidaan viettää taas jokin suuri juhlapäivä kauniissa kulisseissa – mutta jo muutaman kuukauden kuluttua tuosta hetkestä kaikki näyttää siltä kuin mitään remonttia ei olisi tehtykään.
Tälläkin kertaa remontin alkusyy haettiin tosin juhlapäivästä. Karjala vietti viime kesänä 100-vuotisjuhliaan, sillä tasavallan alku lasketaan vuonna 1920 perustetusta Karjalan työkommuunista. Tarkoituksena oli juhlia näyttävästi, mutta koronavirus sotki suunnitelmat ja vei Petroskoilta myös suomalaisturistit.
Mutta jo viime kesänä ja syksynä Petroskoissa näkyi uusi ilmiö: venäläiset löysivät olosuhteiden pakosta uudelleen kotimaanmatkailun ja Karjalasta tuli yksi suosikkikohteista.
Moskovasta pääsee Petroskoihin kätevästi junalla: lähtö kello 21, yöunet hytissä ja perillä ollaan jo aamukahdeksalta. Pietarista Petroskoihin kulkee puolestaan uusi Lastotshka-juna, jolla matka kestää vain viitisen tuntia.
Oman tuoreen Petroskoin-käyntini kohokohtia olivat paistetut muikut ja paikallisten ruokaravintoloiden bongailu. Asuin Äänisen äärellä sijaitsevassa Akvatikassa, joka on ulkoapäin kuin neuvostopalatsi, mutta kätkee sisälleen uudistetun uimahalli-kylpylän ja edullisen minihotellin.
Tätä ”palatsia” ei uskoisi heti rakennukseksi, jossa toimii uudistettu uimahalli-kylpylä ja hotelli. Akvatikan urheilutalo on rakennettu 1956.
Akvatika-hotellin huoneet ovat perustasoa, mutta bonuksena on ilmainen pääsy saman rakennuksen toisessa päädyssä sijaitsevaan uimahalliin.
Jagel-ravintola Leninin valtakadulla tarjoaa muun muassa paistettuja muikkuja. Listalla on myös riistaruokia. Ravintolan nimi tarkoittaa poronjäkälää.
Shoppailu hoitui Leninin valtakadun varrella sijaitsevassa Maksi-ostoskeskuksessa ja lukuisissa pikkuputiikeissa. Eräässäkin naistenvaateliikkeessä jouduin puheliaiden myyjien todelliseen vyörytykseen, kun he tajusivat saaneensa pitkästä aikaa suomalaisturistin palveltavakseen.
Olivat muuten todellisia tehomyyjiä ja huumorintajuisia naisia. Muistoksi heistä mukaan tarttui yksi Valko-Venäjällä valmistettu mekko.
Kirjoittaja on Venäjään erikoistunut Ilta-Sanomien erikoistoimittaja.
