Valokuva, joka ikuisti murhan - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Valokuva, joka ikuisti murhan

Kuva perheen teloituksesta johti Ukrainan juutalaisten joukkotuhon jäljille.

Teloituskuva, joka sai professori Lowerin etsimään murhaajien ja uhrien tarinoita. Jutun kuvat ovat Wendy Lowerin kirjasta Rotko – erään perheen teloitus, joka johti Ukrainan juutalaisten joukkotuhon jäljille.


25.4. 7:50

Kuvassa on kuoppa metsän keskellä. Silmäyksellä siitä huomaa polvistuneen lapsen ja kumartuneen naisen. Heidän takanaan seisoo viisi miestä.

Yhdellä miehellä on siviililippalakki, kahdella kiiltävät koppalakit. Kahdella miehistä on kuluneet manttelit ja jonkinlaiset sotilaslakit. Heidän kiväärinsä ovat juuri lauenneet.

Näyttää siltä, että nainen on saanut osuman ja tippumassa kuoppaan. Siellä on jo muita.

Kun yhdysvaltalainen tutkija Wendy Lower katsoi kuvaa tarkemmin, hän huomasi, että kaatuva nainen piteli sylissään pienempää lasta.

Professori Lower oli Yhdysvaltain holokaustimuseon arkistossa elokuussa 2009, kun hänelle näytettiin kahden nuoren tshekkitoimittajan tuomaa valokuvaa. Se oli otettu Myropilissä, nykyisessä Ukrainassa lokakuussa 1941.

Lower on sodanaikaisessa Itä-Euroopassa tehtyihin joukkomurhiin erikoistunut historioitsija. Suomeksi häneltä on aiemmin ilmestynyt kirja Hitlerin raivottaret.

Vuonna 2009 nähty kuva kiinnosti Loweria. Se käynnisti vuosien työn, joka johti uuteen kirjaan Rotko - erään perheen teloitus, joka johti Ukrainan juutalaisten joukkotuhon jäljille (Atena).

Lower kävi Ukrainassa etsimässä silminnäkijöitä ja tapasi Yhdysvaltoihin muuttaneita joukkomurhista selviytyneitä. Hän tutki monien maiden arkistoja.

Kirjoja, joissa käydään läpi todellisia rikoksia kutsutaan true crimeksi, oikeiksi rikoksiksi. Se on suosittu kirjallisuuden laji. Lowerin kirjan voisi laskea osaksi tyylisuuntaa, jos se ei käsittelisi niin valtavaa rikosta.

Wendy Lower on sodanaikaisessa Itä-Euroopassa tehtyihin joukkomurhiin erikoistunut historioitsija.

Natsien joukkomurhien uhrit tunnetaan tilastolukuina. Lower keskittyy vain yhteen tapaukseen, joka paljastaa kylmäverisyyden ja sen, että tappajat eivät olleet vain saksalaisia. Pikkukaupunki Myropilista tulee koko kansanmurhan tiivistymä.

Lowerin tyyli, liioittelematon teksti vain alleviivaa tapahtuneen hirveyttä. Hän hakee rikosten taustoja, jotka löytyvät natsien ideologian ytimestä.

Jo kuvan tarina on kummallinen. Sen otti paikalla ollut slovakialainen sotilas Lubomir Skrovina. Hän sai käyttää kameraansa vapaasti.

Hän teki sen kylmäverisesti.

– Sitten heitä ammuttiin takaraivoon. Kaikki ihmiset teille antamissani kuvissa murhattiin. Ja minä näin omin silmin. Haluan myös huomauttaa, että valokuvissa on koetettu tallentaa rikospaikka kokonaisuudessaan, Skrovina kertoi myöhemmin Tshekkoslovakian salaiselle poliisille.

Skrovina ei ollut juutalaisvihaaja. Myöhemmin kotimaassaan hän liittyi saksalaisia vastaan taistelleeseen vastarintaliikkeeseen ja piilotti itse juutalaisia.

Vuonna 1958 Tshekkoslovakian salainen poliisi kuulusteli Skrovinaa kuvista ja takavarikoi ne. Skrovina ei saanut niitä pyynnöistään huolimatta takaisin. Kameran, jolla ne oli otettu, hän lahjoitti 1990-luvulla Bratislavan Juutalaisen historian museolle. Skrovina kuoli vuonna 2005.

Kamera, jolla Skrovina otti teloituskuvan. Hän lahjoitti sen Bratislavan juutalaismuseolle.

 Kaikki ihmiset teille antamissani kuvissa murhattiin. Ja minä näin omin silmin.

Lubomir Skrovina kuvan keskellä. Se on otettu vuonna 1941, jolloin slovakkisotilas Skrovina kuvasi itse Myropilin teloituksia.

Skrovina piti itseään vain silminnäkijänä. Entä murhien tekijät?

Tammikuussa 1969 eläkkeellä oleva länsisaksalainen tullivirkailija Kurt Hoffmann teki poliisille ilmoituksen kahdesta entisestä työtoveristaan.

Kaikki kuuluivat joukkoon, joka operaatio Barbarossan alussa lähetettiin Ukrainan Myropiliin. Heidän piti vahtia kaupungin kautta kulkevaa rahtia. Eräänä iltapäivänä joukon päällikkö kertoi, että tehtäisiin joukkoteloituksia. Niihin pääsisi osallistumaan. Kaksi tullimiestä, Erich Kuska ja Hans Vogt ilmoittautuivat.

Hoffman kävi teloituspaikalla. Hän näki 300–400 ruumista. Kuskan ja Vogtin osallisuus oli vaivannut Hoffmania melkein 30 vuotta. Nyt hän halusi heidät vastuuseen.

”Ilmoituksen tehnyt henkilö ei vaikuttanut tyhjänpuhujalta”, rikosilmoituksen vastaanottanut poliisi kirjasi ylös.

Hans Vogtia ei löydetty. Erich Kuska kiisti osallisuutensa ja sanoi, että natsien puolella olleet ukrainalaismiliisit tekivät surmat. Syyttäjät eivät innostuneet asiassa.

1960-luvun lopun Länsi-Saksassa sota haluttiin unohtaa. Todisteiden saaminen Neuvostoliitosta olisi ollut vaikeaa. Riviteloittajia ei jahdattu.

Kolme muuta miestä kuvassa olivat ukrainalaisia miliisejä. Heille kävi huonommin, tosin vasta vuosikymmeniä rikoksesta.

Neuvosto-Ukrainassa tapahtumien tutkimus avattiin uudestaan 1980-luvulla. Kaksi miehistä teloitettiin. Yksi selvisi pitkällä vankilatuomiolla, koska oli teon aikana vasta 17-vuotias.

Entä uhrit kuvassa? Heidän selvittämisekseen Wendy Lower teki suurimman työn.

Totuuden selvittäminen oli kuitenkin hankalaa. Käytännössä koko Myropilin juutalaisyhteisö tuhottiin sodan aikana.

Kuvassa oikealla Khisa Vaseljuk. Lapset kuvassa ovat hänen poikansa Roman ja tämän serkku Boris. He saattavat olla teloituskuvan uhrit. Kuva on otettu hiukan ennen saksalaisten hyökkäystä.

Kun Lower kävi kaupungissa vuosina 2014 ja 2016, silminnäkijät olivat jo vanhoja ja huonomuistisia. Osa pelkäsi puhua. Jotkut ukrainalaiset olivat osallistuneet teloituksiin ja juutalaisten kotien ryöstöön. Heidän jälkeläisensä asuivat yhä kaupungissa.

Kirjassa esitetään oletus, että kuvassa oleva teloitetut olivat sairaanhoitajatar Khiva Vaseljuk, hänen poikansa Roman ja tämän serkku Boris. Heistä on olemassa toinen valokuva. Varmaksi tätä ei väitetä.

Tarina ei ole sellaista true crimea, jota nautiskellaan iltalukemisena. Se on paljon tärkeämpi.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?