Kommentti: Jalkapallo pomppi Borikselle – Johnsonilla kävi taas mäihä - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Jalkapallo pomppi Borikselle – Johnsonilla kävi taas mäihä

Englanti löysi Hitleriä isomman vihollisen. Boris Johnson keräsi pisteet itselleen, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.

Boris Johson ja brittiparlamentti yhdistyivät taistoon jalkapallon perusajatusta kaataneita liikemiehiä vastaan.

21.4. 20:36

Onnea joko on tai sitten sitä ei ole. Boris Johnsonilla on vaikka muille jakaa. Nyt hänelle pomppi jalkapallo.

Koronaviruksen esto meni mönkään viime vuonna ja melkein 130 000 brittiä on kuollut. Tilanne kuitenkin kääntyi rokotuksilla. Briteissä AstraZenecaa, ”Oxfordin rokotetta”, ei karsastettu. Samalla kääntyi kasvuun Johnsonin konservatiivien suosio.

Työväenpuolueen pelastajaksi nostettu Keir Starmer ei tiedä oikein mitä tekisi.

Johnson nousi pääministeriksi Brexitin kannattajana. Euroeron talousvaikeudet sotkeutuvat pandemian tuomiin shokkeihin niin, että niitä ei kukaan pysty erottelemaan.

Pohjois-Irlannissa Irlanninmeren tulliraja aiheutti vakavia levottomuuksia. Johnsonia syytettiin suorasta valehtelusta asiasta. Britannian hajoamista osiinsa pelätään, koska skotit karsastavat Englantia yhä enemmän.

Kuluvalla viikolla kävi taas mäihä. Britit saivat tärkeämpää ajateltavaa. Kansakunnan perusteita uhataan. Boris Johnson rynnisti apuun kuin raivohärkä.

Pääministerillä saattoi olla muitakin syitä kuin puhdas jalkapallofanitus.

Jalkapallofanit osoittivat raivoisasti mieltään Stamford Bridgen ulkopuolella Lontoossa tiistaina.

Bisnesmiesten haaveet

Englannin kuusi merkittävintä valioliigajoukkuetta ja joukko espanjalaisia ja italialaisia huippuseuroja ilmoittivat perustavansa uuden Superliigan. Se olisi käytännössä korvannut Euroopan jalkapalloliiton UEFA:n valtavan arvokkaan Mestarien liigan.

Hankkeen kasvoina toimivat italialaisen Juventuksen puheenjohtaja Andrea Agnelli ja espanjalaisen Real Madridin puheenjohtaja Florentino Pérez. Rahoituksen oli tarkoitus tulla Yhdysvalloista. Sieltä tulivat myös todelliset taustapirut.

Englannin kuusi suurta seuraa ovat Liverpool, Manchester City, Manchester United, Arsenal, Tottenham ja Chelsea. Tottenhamia lukuun ottamatta niiden pääomistajat eivät ole brittiensaarilta. Amerikkalainen, venäläinen ja arabiraha puhuvat.

Erityisesti seuroihin sijoittaneille yhdysvaltalaisille liikemiehille Englannin jalkapallo on ollut pettymys. Ylin sarjataso Valioliiga on kyllä hiottu rahantekokone televisiointisopimuksineen.

Mutta isotkaan joukkueet eivät välttämättä aina pärjää ja pääse himoittuihin europeleihin. Ne voivat periaatteessa jopa tippua liigasta. Rahaakin ohjautuu pienemmille seuroille.

Tällaista vaaraa ei ole Yhdysvaltalaisen urheilun huippuliigoissa, joissa sarjapaikat omistetaan. Liikemiehet kokivat joutuvansa ottamaan tarpeettomia riskejä.

 Johnsonin hallituksessa keksittiin kaikki mahdolliset esteet, jotka voitaisiin ottaa käyttöön.

Johnson ratsastaa apuun

Eurooppalaisen jalkapallon perusajatus on, että mikä tahansa joukkue voi nousta vuosien sitkeällä työllä alasarjoista lopulta mestarien liigan voittajaksi. Käytännössä näin ei käy, mutta periaate on tärkein.

Superliiga nosti valtavan raivon kautta mantereen. Jopa korruptiosotkusta toiseen kulkenut UEFA näytti kerrankin hyvältä.

Superliiga kaatui kahdessa päivässä. Ratkaisevassa roolissa olivat Johnson, brittihallitus ja -parlamentti. Ilman englantilaisia joukkueita maineikkaimmat italialaiset ja espanjalaiset seurat jäivät orvoiksi piruiksi.

Johnsonin hallituksessa keksittiin kaikki mahdolliset esteet, jotka voitaisiin ottaa käyttöön. Seurojen omistukseen olisi voitu puuttua, ulkomaisten joukkueiden maahantulo otteluihin olisi voitu estää, poliisiapu katsomoiden valvontaan olisi voitu evätä…

Jos äkkiä keksittyjä keinoja pitänyt käytännössä käyttää, se olisi voinut olla hankalaa. Ei tarvinnut.

Brittiparlamentissa asia sai jakamattoman tuen kaikilta. Monien mielestä sama päättäväisyys koronapandemian alussa olisi voinut pelastaa kymmenientuhansien brittien hengen.

Toisen maailmasodan puhjetessa Hitleriä ei todellakaan vastustettu parlamentissa yhtä tinkimättömästi.

Toki stadioneiden edessä seuravaatteita polttaneet fanitkin tekivät osansa.

Taistelu fanien sielusta

Englannissa jalkapallo on kansallisen itseymmärryksen peruskivi. Britti-imperiumi meni, ja Britannia rakoilee jo kotisaarellakin. Mutta jalkapallo on jäljellä, joskin maajoukkueen menestys on ollut viimeiset rapiat puoli vuosisataa hiljaisempaa.

Mitä pienempi paikkakunta, sitä tärkeämpi oma seura on. Tietysti on mukavaa, jos seura pelaa Valioliigassa, mikä avaa rahahanat.

Jalkapallo alkoi työväenluokan pelinä ja on sitä yhä, vaikka kaikilla ei Valioliigan kalliisiin lippuihin enää varaa oikein olisikaan.

Englannin pohjoisosista löytyvät työväenpuolueen sitkeimmät kannatusalueet. Sieltä edes Margaret Thatcher ei parhaina päivinään saanut labouria kitkettyä.

Brexit kuitenkin horjutti sukupolvien perintöä. Viime parlamenttivaaleissa moni valitsi ensi kertaa Johnsonin konservatiivit. Asiantuntijat olivat sitä mieltä, että EU-ero ei duunareita auta, mutta asiantuntijoitahan ei enää ole tapana kuunnella.

Pohjoisen pienten ja keskisuurten paikkakuntien jalkapalloseuroille Superliiga olisi merkinnyt vuosikymmenten liki mahdottomien unelmien muuttumista todella mahdottomiksi.

Boris Johnson valitsi oikean taistelun ja voitti. Voiton hedelmät on mahdollista lunastaa tulevissa vaaleissa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?