Kirjailija vietti puoli vuotta Aurinko­rannikon ihmis­kaupan uhrien kanssa – ”On paljon seksin­ostajia, jotka eivät tiedä” - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kirjailija vietti puoli vuotta Aurinko­rannikon ihmis­kaupan uhrien kanssa – ”On paljon seksin­ostajia, jotka eivät tiedä”

Toimittaja Kaisa Beltran perehtyi Aurinkorannikon prostituoitujen ja ihmiskaupan uhrien karuun tilanteeseen.

8.4. 7:04

Kerran yksi asiakas piteli käsiasetta kaulaani vasten ja uhkasi tappaa minut.”

Näin kertoo prostituoitu ja ihmiskaupan uhri, nigerialainen Patience.

Hän ja neljä muuta naista kertovat tarinansa toimittaja Kaisa Beltranin ja valokuvaaja Johanna Erjonsalon tietokirjassa Kadonneet tytöt – Aurinkorannikon seksikaupan uhrit ja haavoittuneet (Atena).

Tietokirja Espanjan ja erityisesti Aurinkorannikon prostituutiosta ja ihmiskaupasta sai alkunsa, kun Beltran teki vuonna 2018 aiheesta reportaasisarjaa. Hän halusi kuitenkin päästä syvemmälle ilmiöön.

Beltran alkoi tehdä vapaaehtoistöitä järjestöissä, jotka auttavat ihmiskaupan uhreja. Näin Beltran tutustui naisiin ja tyttöihin, joiden luottamusta ei ollut helppo saavuttaa. Suomalaistoimittaja vietti Espanjassa yhteensä seitsemän kuukautta.

– Olin siellä tarkoituksella pitkään, jotta pääsin oikeasti jyvälle siitä, millainen se maailma on, Beltran kertoo.

Toimittaja Kaisa Beltranin ja valokuvaaja Johanna Erjonsalo.­

Osana tämän maailman tutkimista Beltran lähti vierailemaan seksiklubilla.

Ilman piireihin kuuluvaa miestä se ei olisi ollut mahdollista, joten hän sai tuttavan kautta vinkin ”Antoniosta”, joka voisi viedä toimittajan tutustumaan klubiin. Kun Antonio tuli hakemaan Beltrania, mukana kyydissä oli yllättäen toinenkin mies.

– Autosta tuli sellainen iso, mafiosoa muistuttava mies. Siinä kohtaa tein nopean arvion, että lähdenkö vai en. Vaistoni sanoi, että lähde mukaan.

  • Jutun kuvat ovat otteita kirjasta.

Espanjassa on paljon seksibaareja, ja kyseessä on iso bisnes.­

Prostituoidut toimivat myös teollisuusalueilla. Tänne espanjalaiset miehet tulevat ostamaan seksiä esimerkiksi ruokatunnilla.­

Kaupunkien ulkopuolelta löytyy seksiklubeja. Näillä klubeilla prostituoitujen edellytetään käyttävän huumeita asiakkaiden kanssa.­

Kolmikko ajoi maaseudulle keskelle ei mitään. Matkalla selvisi, että molemmat miehet olivat olleet mukana huumekaupassa.

– Arvioin, ettei minulla kuitenkaan ollut uhkaa siinä tilanteessa. Kun olin klubilla, huomasin, ettei puhelimessa ole kenttää ollenkaan. Siinä oli sellainen kuumottava hetki, mutta kaikki meni ihan hyvin.

Espanjan Aurinkorannikko on monelle suomalaisellekin tuttu lomakohde. Alueella asuu osan vuodesta noin 25 000 suomalaista.

Espanjassa prostituutiosta on muodostunut miljoonaluokan bisnes, jossa maan noin 1 100–1 600 seksiklubia toimivat yleensä hotellin tai yökerhon luvilla. Myös katuprostituutio on näkyvää kaupunkien keskustoissa ja teollisuusalueilla.

Espanja on Euroopan kärkeä prostituutiossa ja ihmiskaupassa.­

Naisia ja tyttöjä tulee Espanjaan Etelä-Amerikasta, Afrikasta ja Itä-Euroopasta, varsinkin Romaniasta.­

Beltranin mukaan seksikauppa näkyy myös tavallisen turistin silmiin.

– Torremolinosissa näkee seksibaareja joka paikassa, jos rupeaa katsomaan. Ja jos lähtee ajelemaan vuokra-autolla maakuntaan, maantieltä näkee seksiklubien välkkyviä valoja.

Espanjassa seksin ostaminen ja myyminen on Suomen tapaan laillista, kunhan siihen ei liity paritusta tai ihmiskauppaa.

Kuitenkin vain murto-osa Espanjan prostituoiduista työskentelee itsenäisesti ja vapaaehtoisesti. Espanjan poliisi on arvioinut, että 80 prosenttia prostituoiduista on ihmiskaupan uhreja.

Espanjassa on Euroopan suurin kysyntä maksulliselle seksille. Eri tutkimusten mukaan noin 20–39 prosenttia espanjalaisista miehistä on joskus maksanut seksistä, viimeksi kuluneen vuoden aikanakin 15 prosenttia.

Prostituoidut päivystävät tien varsilla muovituoleissa.­

Suurin osa prostituoiduista on ihmiskaupan uhreja.­

Lomien alkaessa prostituoitujen asiakkaiksi espanjalaisten tilalle tulevat turistit.

– Suomalaisista ei ollut suoraan puhetta. Mutta tunnen myös seksinostajia, sekä espanjalaisia että ihan vaikka minkä maalaisia. Kyllähän siellä niitä suomalaisiakin on, Beltran sanoo.

– Kannattaakin miettiä reissuun lähtiessä, että kadulla näistä naisista 95 prosenttia on entisiä tai nykyisiä ihmiskaupan tai parituksen uhreja. Eivätkä yksityisasunnot tai hulppeat klubitkaan ole puhtaita ihmiskaupasta.

Maantieteellisen sijaintinsa ja historiallisten siteiden vuoksi Espanja on yksi Euroopan merkittävimmistä seksuaaliseen hyväksikäyttöön perustuvan ihmiskaupan kauttakulku- ja kohdemaista.

Prostituutioon päätyviä naisia saapuu Etelä-Amerikan kriisimaista, kuten Venezuelasta ja Kolumbiasta. EU:n alueelta saapuu naisia Itä-Euroopasta, erityisesti Romaniasta. Välimeren yli Afrikasta saapuu etenkin nigerialaisia naisia.

Nigerialaisia ihmiskaupan uhreja Espanjassa käsittelevän raportin mukaan matka Eurooppaan on monille erittäin traumaattinen. Jo matkan aikana tytöt ja naiset joutuvat seksuaalisen väkivallan uhreiksi. Monet heistä tulevat raiskausten seurauksena raskaaksi, ja syntyneitä lapsia käytetään uhkailun ja kiristyksen välineenä heitä vastaan.

Elämä ei helpota heidän päästyään Eurooppaan. Ihmiskaupan ja parittajien uhrit joutuvat usein työskentelemään vähintään 12 tuntia vuorokaudessa. He ovat velkaa ihmiskauppiaille, eivätkä ole vapaita, ennen kuin maksavat velkansa.

Nigerialainen Patience työskenteli madamelle viisi vuotta, jonka jälkeen 45 000 dollarin velka oli maksettu. Sen jälkeen madame vaati, että velka pitää maksaa uudelleen.

Vapaaksi pääseminen prostituution maailmasta on vaikeaa senkin jälkeen, kun velka ihmiskauppiaille on maksettu.

– Esimerkiksi nigerialaisilla on todella huono itsetunto. Usein he eivät osaa edes kuvitella voivansa lähteä sieltä. He eivät puhu kunnolla tai ollenkaan espanjaa, ja osa heistä ei osaa lukea tai kirjoittaa. Heillä ei ole mitään mahdollisuuksia espanjalaisilla työmarkkinoilla, Beltran sanoo.

Kadulla työskentelevät naiset voivat tulla hyväntekeväisyysjärjestön toimistoon lämmittelemään ja syömään tai hakemaan kondomeja.­

Prostituutiosta eroon pääseminen on pitkä ja hidas prosessi, joka alkaa siitä päivästä, kun vapaaehtoisjärjestö kohtaa naisen tai tytön.

– Kestää kauan, että tytön tai naisen itsetunto saadaan nousemaan niin, että joku päivä hänellä on muita vaihtoehtoja elämässä.

Beltran uskoo, että ihmiskauppaa vastaan voi taistella ennen kaikkea vaikuttamistyöllä.

– On paljon seksinostajia, jotka eivät tiedä ihmiskaupasta. Osa varmasti tietää, eikä välitä, mutta varmasti on myös vastuullisia seksinostajia. On todella tärkeää tiedottaa asiasta.

Toinen tärkeä seikka on parantaa tyttöjen ja naisten asemaa lähtömaissa.

Naiset ja tytöt kokevat paljon väkivaltaa.­

Kolmanneksi on tärkeää auttaa ihmisiä, jotka ovat tällä hetkellä uhrin asemassa. Seksitautien ja ei-toivottujen raskauksien lisäksi naisten seurana on pelko väkivallasta.

Beltran sanoo, että ihmiskaupan uhreille ja prostituoiduille ei anneta yhteiskunnassa täyttä ihmisarvoa, vaan he kokevat paljon väheksyntää ja kaltoin kohtelua.

– Sen huomaa myös siinä, että he kohtaavat hirvittävästi väkivaltaa.

Kerran Patience lähetettiin suurelle huvilalle, villalle, yhdessä ecuadorilaisen ja kahden kolumbialaisen naisen kanssa.

”Luulimme, että siellä on neljä miestä. Niin meille sanottiin”, Patience sanoo kävellessämme rinnakkain kadulla.

Patience pitää pienen pahaenteisen tauon, ennen kuin jatkaa kertomustaan. Kun naiset pääsivät perille, miesten todellinen lukumäärä paljastui. Villalla oli käynnissä polttarit, ja oven takana odotti kahdestakymmenestä kolmeenkymmeneen miestä. Juhlivaa miesjoukkoa odottavat orgiat, neljää pelokasta naista joukkoraiskaus.

”Olimme kauhuissamme. Jos kertoisin sinulle, mitä siellä tapahtui, et pystyisi kuuntelemaan”, Patience sanoo.

Ote teoksesta Kadonneet tytöt – Aurinkorannikon seksikaupan uhrit ja haavoittuneet (Atena)

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?