Huippuälykäs sarjamurhaaja astui pimeyteen jo teini-iässä - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Huippuälykäs sarjamurhaaja astui pimeyteen jo teini-iässä

Suosittu Mindhunter-sarja on nostanut Edmund Kemperin taas puheenaiheeksi. Sarjan tapahtumat pohjautuvat tosielämään.


2.4. 17:30

Leveitä hymyjä, lainelautailua ja aurinkoa. Santa Cruzin kaupungissa kiteytyi 1970-luvun alussa kalifornialainen elämäntapa.

Värikkäissä taloissa asusteli eläkeläisiä ja hippejä. Main Beach ja Cowell Beach täyttyivät surffareista aamuin illoin.

Amerikkalaisen unelman kulisseissa velloi kuitenkin pimeyttä – ja sen ytimessä saalisti huippuälykäs sarjamurhaaja Edmund Emil Kemper III.

Netflixin suosittu Mindhunter-rikosdraama on palauttanut Ed Kemperin hirmuteot taas puheenaiheeksi.

Sarja pohjautuu vuoden 1995 kirjaan Inside the FBI's Elite Serial Crime Unit, jota oli tekemässä rikollisten profilointia kehittänyt entinen erikoisagentti John E. Douglas.

Mindhunter alkoi Netflixissä 2017. Kaikki tapaukset ovat tosielämästä, ja sijoittuvat 1970- ja 1980-lukujen taitteeseen.

Eräs sarjassa käsitelty sarjamurhaaja on Ed Kemper. Häntä näyttelee sarjassa Cameron Britton. Agentti Holden Ford (Jonathan Groff) tapaa Kemperin ensimmäisen kerran kakkosjaksossa.

Mutta kuka oli oikea Ed Kemper?

Kemperiä esittävä Cameron Britton (vas.) ja agentti Holden Fordina Jonathan Groff.­

Edmund Kemper syntyi vuonna 1948 Kalifornian Burbankissa. Vanhemmat erosivat, ja Ed jäi asumaan äitinsä ja siskojensa kanssa.

Viinaan menevä Clarnell Stage pakotti poikansa nukkumaan yksin kellarissa. Kemper kertoi myöhemmin kuulusteluissa, että rakasti äitiään, mutta alkoi pimeässä hautoa ajatusta tämän surmaamisesta.

– Hän oli kuollessaan 182 senttiä pitkä ja painoi sata kiloa, Kemper kuvaili ehdonalaiskuulustelussa 15. kesäkuuta 1988.

– Hän ei pelännyt ketään.

Äiti sai kuitenkin odottaa ”vuoroaan”.

Kemper, 10, hautasi perheen kissan elävänä. Toisen kissan hän poltti hengiltä, koska epäili sen pitävän enemmän hänen siskostaan. Hän myös säilytti osia kuolleista lemmikeistä vaatekaapissaan.

Kun isä Edmund Emil Kemper Jr. sai tietää, että poika oli joutunut nukkumaan kellarissa kahdeksan kuukautta, hän järjesti tämän asumaan isovanhempien maatilalle. Kemper oli tuolloin 15-vuotias.

Clarnell varoitti ex-miestään seurauksista.

– Älä ihmettele, jos jonakin aamuna kuulet, että vanhempasi ovat päässeet hengestään.

Ennustus osui hyytävästi kohdalleen. Kemper ampui isoäitinsä Maude Matilda Hugheyn maatilan keittiössä 27. elokuuta 1964 riidan päätteeksi. Isoisän hän ampui, kun tämä saapui hieman myöhemmin kotiin.

– En halunnut, että hän saisi tietää vaimonsa kuolleen, Kemper sanoi myöhemmin.

Murhat tehtyään poika soitti sheriffille ja tunnusti.

Alaikäinen Kemper suljettiin San Luis Obispon piirikunnassa sijaitsevaan Atascaderon valtiolliseen sairaalaan. Kemperiä oli kuitenkin vaikea lokeroida; hänen älykkyysosamääränsä (ÄO) oli eri arvioiden mukaan jopa 136. ÄO-arvon välillä 130–140 saavuttaa vain 3 prosenttia väestöstä.

– Hänen tilansa ei sopinut minkään mielenterveyden häiriön diagnoosin piiriin, oikeudellisen psykologian professor Louis B. Schlesinger kuvaili C Moren Inside The Mind of a Serial Killer -dokumentissa.

– Sopivaa sairauden kuvaa ei ollut olemassa. Asiantuntijat olivat ihmeissään.

Kemper ystävystyi psykologinsa kanssa ja pääsi jopa tämän avustajaksi. Kuudessa vuodessa hän sai psykologin luottamaan itseensä niin, että tämä vapautti hänet Atascaderosta lääkäreiden vastusteluista huolimatta.

Clarnell Stage sai paluupostia, joka tuskin ilahdutti: Ed Kemper määrättiin Santa Cruziin äitinsä huollettavaksi.

 Hänen tilansa ei sopinut minkään mielenterveyden häiriön diagnoosin piiriin.

Lopputulos oli katastrofi. Äiti ja poika ottivat yhteen jatkuvasti, ja Kemper ryntäsi riitojen jälkeen ulos Ord Streepin asunnosta, Aptoksessa ja suuntasi baariin.

Hänen suosikkipaikkansa oli Jury Room, jonne paikalliset poliisit kokoontuivat vuorojensa päätteeksi. Nämä eivät tienneet isokokoisen, mutta ystävällisen kaverin menneisyydestä mitään. Kemper päätyi juomaan heidän kanssaan olutta illasta toiseen.

Kemper olisi itsekin halunnut poliisiksi, mutta oli 206-senttisenä ja 125 kiloa painavana liian iso työhön.

206-senttinen Kemper oli liian kookas poliisin työhön.­

Psykologi Schlesinger kertoo monen sarjamurhaajan halunneen olla poliisi – tai vähintäänkin viihtyneen näiden seurassa oppiakseen välttämään kiinnijäämisen.

Ystävyydestä virkavaltaan oli Kemperillekin hyötyä, kun hän astui lopullisesti pimeälle puolelle 7. toukokuuta 1972.

Tapahtumaketju alkoi, kun Kemper pyysi äitiään järjestämään hänelle treffit, koska ei osannut lähestyä tyttöjä. Clarnell Stage teki pojalleen selväksi, että tämä ei ikinä saisi tyttöystävää.

– Olin turhautunut. En osannut olla sosiaalisessa tai seksuaalisessa kanssakäymisessä, Kemper kertoi HBO:n dokumentissa Murder: No Apparent Motive vuonna 1984.

Hän tuli siihen tulokseen, että ainoa keino päästä naisen lähelle on sieppaus.

Kemperin pidätyskuva eli ”mugshot” huhtikuulta 1973.­

Kaliforniassa liftattiin kaikkialle 1970-luvun alussa – etenkin Berkeleyn yliopiston kampukselle, joka oli avattu vuonna 1965. Kemper ajeli seutuvilla keltaisella Ford Galaxie 500:lla, jonka tuulilasissa oli yliopiston pysäköintilupa.

Kemper kuvaili rauhallisesti HBO:n dokumentissa kuinka kohtalokas sunnuntai eteni.

– Näin kahden tytön peukku pystyssä tien poskessa. Kyltin mukaan he olivat menossa Stanfordiin.

Mary Anne Pesce ja Anita Luchessa olivat molemmat 18-vuotiaita. Kemper otti tytöt kyytiin, lukitsi ovet ja pysäytti Fordinsa syrjäiselle tienpätkälle. Siellä hän tappoi raa’asti molemmat.

– Uhri ei ensin ymmärtänyt, mitä oli tapahtunut. Olin juuri puukottanut tytön kuoliaaksi. Huonetoveri odotti takaluukussa. Hänet oli pakko tappaa, hän olisi kertonut kaikille.

Kemper irroitti molempien uhrien päät ja säilytti niitä äitinsä luona jonkin aikaa.

Syyskuussa hän surmasi 15-vuotiaan Aiko Koon.

– Kolmannen tytön, Aiko Koon, minä tukehdutin, Kemper kertoi ehdonalaislautakunnalle heinäkuussa 2017.

Alkutalvesta 1973 kauhu alkoi levitä Santa Cruzissa. 18-vuotiaan Cynthia Ann Schallin päätön ruumis löytyi paloiteltuna jyrkänteen reunalta. Helmi- ja maaliskuussa poliisi löysi osia kadonneista Rosalind Heather Thorpesta, 23, ja Alice Helen Liusta, 20.

– Välttäkää liftaamista! luki kampusalueelle levitetyissä lentolehtisissä.

Jury Roomissa Kemper tunsi verkon kiristyvän ympärillään. Hän uskoi ”kavereidensa” olevan jo jäljillään. Hän päätti, että oli tullut aika toteuttaa viimeinen tehtävä: tappaa äiti.

Kemper surmasi nukkuvan Clarnell Stagen vasaralla. Sitten hän kutsui paikalle tämän ystävän ja surmasi hänetkin.

Ajeltuaan päättömästi Coloradoon asti, hän soitti Santa Cruzin poliisiasemalle ja tunnusti kaiken. Konstaapelit eivät ensin uskoneet juomakaverinsa puheita – viesti otettiin tosissaan vasta seuraavana päivänä.

Oikeudessa Kemper vaati itselleen kuolemantuomiota.­

Oikeudessa Kemper anoi kuolemantuomiota, mutta sai kahdeksankertaisen elinkautisen, koska teloitus oli poistettu Kalifornian oikeuskäytännöistä tuohon aikaan.

Mindhunter-sarjassa FBI:n Holden Ford kysyy Kemperiltä, mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä keskuudessaan vaaniville ”kempereille”.

– Kiduttaa kuoliaaksi? mies vastaa.

Kemper on istunut jo 48 vuotta Folsomin vankilassa Kaliforniassa.

Lähteet: Edmund Kemper Stories, Murder: No Apparent Motive, Inside The Mind of a Serial Killer, ehdonalaiskuulustelut 1988 ja 2017, True Crime Buzz

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?