Uudessa-Seelannissa asuvat Heikki ja Elisa maan koronaihmeestä: ”Tuntuu aika absurdilta, kun melkein koko muu maailma kamppailee koronaa vastaan” - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Uudessa-Seelannissa asuvat Heikki ja Elisa maan koronaihmeestä: ”Tuntuu aika absurdilta, kun melkein koko muu maailma kamppailee koronaa vastaan”

Uudessa-Seelannissa korona ei päivittäisessä elämässä enää näy.

Heikki Hietala perheineen iloitsee, että elämä Uudessa-Seelannissa on palautunut normaaliksi. Ihmiset voivat taas kokoontua, eikä rajoituksia enää ole.­

20.2. 7:25

Uusi-Seelanti on painanut voimakkain tukahduttamistoimin koronan tartuntaluvut lähelle nollaa, ja maassa on päästy palaamaan käytännössä normaalielämään: isoja rajoitustoimia ei tarvita, ravintolat täytyyvät iloisista juhlijoista ja erilaiset kokoontumiset ja yleisötilaisuudet pyörivät vanhaan malliin.

– Yleinen fiilis on se, että tauti on selätetty. Vaikka on tullut muutamia ”scare-caseja” (yksittäisiä tartuntoja), koronaa pidetään vähän viime vuoden juttuna. Korona ei päivittäisessä elämässä enää näy, Uuden-Seelannin suurimmassa kaupungissa Aucklandissa vaimonsa ja kuuden lapsensa kanssa asuva Heikki Hietala kertoo.

– Tuntuu aika absurdilta, kun melkein koko muu maailma kamppailee koronaa vastaan ja tilanne on hyvin vaikea monissa paikoissa, niin täällä eletään normaalisti, Napierin pikkukaupungissa Pohjoissaaren itärannikolla perheensä kanssa asuva Elisa Koski-Taylor kuvaa.

Heikki ja Fleur Hietala asuvat kuuden lapsensa kanssa Aucklandissa. Heikki työskentelee St. Johnin ambulanssin operatiivisen tiimin vuoropäällikkönä. Vastuulla on koko maan ensihoito lukuun ottamatta Wellingtonin kaupunkia, jossa on oma ensihoitopalvelunsa.­

– Puheissa korona ei esiinnyt enää juuri ollenkaan. Silloin tällöin harvakseltaan näkee kasvomaskeja käyttäviä ihmisiä. Jokaisen yrityksen ovella on edelleen lain vaatima skannauskoodi, joka pitäisi rekisteröidä matkapuhelimeen aina, mutta enemmän ja enemmän ihmiset kulkevat pysähtymättä ohi. Täällä omassa kuplassa elämä tuntuu turvalliselta, Koski-Taylor lisää.

Maassa ollaan kuitenkin jatkuvasti varpaillaan. Alitajunnassa pelko kytee edelleen.

Juuri Hietalan ja Koski-Taylorin haastattelujen aikaan Aucklandissa tavattiin sunnuntaina kolme uutta koronavirustartuntaa. Aucklandin kansainvälisellä lentokentällä työskennellyt henkilö oli saanut jotakin kautta tartunnan ja tartuttanut edelleen puolisonsa ja pariskunnan teini-ikäisen lapsen.

Tartunnat paljastuivat koronaviruksen ärhäkämmin leviäväksi brittimuunnokseksi.

Pääministeri Jacinda Ardern määräsi pikavauhtia Aucklandin neliportaisen koronahälytysasteikon toiseksi ylimmälle tasolle kolmeksi päiväksi.

Kolmostaso tarkoitti sitä, että asukkaiden oli pysyttävä kotonaan. Vain välttämätön työssä- ja kaupassakäynti oli sallittu, silloinkin täytyi noudattaa selviä turvavälejä ja käyttää kasvomaskeja.

Muissa talouksissa asuvien ihmisten tapaaminen oli kielletty, ihmiset siirtyivät etätöihin niin laajasti kuin mahdollista ja koulut ja päiväkodit sulkeutuivat. Samoin julkiset tilat kuten kirjastot, museot, elokuvateatterit, kuntosalit, kylpylät jne. sulkivat ovensa.

– Kyllähän tuo panee miettimään, miten viheliäisestä viruksesta on kyse. Jotakin kautta se pääsi taas luikertelemaan maahan, Koski-Taylor huokaa.

Ennen sunnuntaista koronahälytystä yleiset kokoontumiset olivat palanneet Uuden-Seelannin katukuvaan. Yleisö seurasi tunnettua purjehduskilpailua America’s Cupia Aucklandissa 15. tammikuuta.­

Muu osa Uutta-Seelantia nousi hälytystasolle kaksi, jossa rajoitukset olivat jonkin verran lievemmät.

Tartuntarypäs poiki vielä kolme jatkotartuntaa, mutta pääministeri Ardern ei pitänyt perusteltuna minilockdownin jatkamista.

Uutta-Seelantia on kautta maailman pidetty koronapandemian oikeaoppisen tukahduttamisen mallimaana. Avainasemassa on ollut koko ajan oikea-aikainen reagointi kuten Aucklandin ripeä sulku sunnuntaina osoitti.

Hietalakin kiittelee valtiojohdon nopeita ja päättäväisiä toimia epidemian aikaisemmissa vaiheissa. Kaikki lockdownit on määrätty vain päivän tai parin varoajalla.

– Uusi-Seelanti on pieni saarivaltio, joka on tietysti helppo eristää. Sekin vaatii kuitenkin kovia päätöksiä, ja kun niitä on pitänyt tehdä, pääministeri Ardern on näyttänyt olevansa hyvä johtaja. Rajojen sulkemisen ohella meno lockdowniin keväällä auttoi paljon siinä, että korona saatiin kuriin, Hietala sanoo.

– Täällä homma ei ole mennyt jankkaamiseksi, vaan pääministeri on saanut koko maan puolelleen ja on johtanut maata hyvin. Sitä on ollut hieno katsoa! Vaikka yksilön kannalta kaikki rajoitukset eivät ole olleet mukavia, kansasta on pidetty huolta, Hietala tiivistää.

Kovat päätökset ovat tuoneet myös tuloksia. Asukasluvultaan suunnilleen Suomen kokoisessa maassa oli keskiviikkoon mennessä todettu koko pandemian aikana 2 340 tartuntaa, 26 ihmistä on kuollut. Suomen luvut ovat 51 595 ja 723.

Hietalan mukaan ensimmäinen seitsemän viikon lockdown viime maaliskuussa oli tiukka. Se muutti Aucklandin lähes aavekaupungiksi.

– Kaikki pysähtyi. Kaikki ei-välttämättömät liikkeet menivät kiinni, ihmiset olivat etätöissä, sai ulkoilla vain kodin välittömässä lähipiirissä. Esimerkiksi autolla ei saanut ajaa rannalle, ja uiminen oli kielletty, koska ei ollut rantavalvojia. Ruokakauppoihin päästettiin vain rajoitettu määrä asiakkaita kerrallaan. Se oli aika hassua ja vähän käsittämätöntäkin: ruokaa oli kaupoissa mielin määrin, mutta kauppaan jonotettiin ulkona kadulla, Hietala naurahti.

– Toisaalta ei ollut aamuruuhkiakaan. Sai ajaa tyhjiä katuja töihin, ambulanssissa ensihoitajana työskentelevä Hietala kuvaa.

Koski-Taylor sanoi, että perheen kolmas lapsi syntyi päivä sen jälkeen, kun ankara lockdown päättyi.

– Silloin sairaalan rajoituksetkin helpottivat. Oli pitkään epävarmaa, pääseekö mies mukaan synnytykseen.

Richard Taylor ja Elisa Koski-Taylor ja lapset Benji (vas.), Maija ja päivä lockdownin päättymisen jälkeen syntynyt Aava (Elisan sylissä) asuvat Napierin pikkukaupungissa itärannikolla. Elisa sanoo perheen oppineen edellisestä lockdownista ja pitävän kotona ”pientä hamstrausvarastoa” siltä varalta, jos uusi sulku iskee lyhyellä varoitusajalla taas päälle.­

Sen jälkeen on ollut vain lyhyitä paikallisia sulkuja, lähinnä valtakaupunki Aucklandissa.

Hietala myöntää, että alkuvaiheessa korona oli niin uusi ja tuntematon sairaus, että se jopa pelotti.

– Meillä oli ensihoidon puolella paljon keskustelua, miten pukeudumme ja suojaudumme. Oli pientä stressiäkin, jos tartunta tulee työn kautta ja tuon sen kotiin perheeseen, kuusilapsisen perheen isä myöntää.

– Pelon tunne kuitenkin lieveni aika nopeasti, ja kun tartunnat laskivat käytännössä nollaan, alkoi ajatella uutta normaalia.

Uuden-Seelannin koronarajoituksista jäljellä ovat vielä julkisen liikenteen ja kotimaan lentojen maskipakot sekä jo vuoden voimassa olleet tiukat maahantulorajoitukset. Kaikkien maahan saapuvien täytyy vetäytyä kahden viikon eristykseen hallituksen hyväksymiin eristyshotelleihin.

Välttämättömissä työmatkoissa eristyksen maksaa valtio, muutoin se tulee matkaajan itsensä maksettavaksi. Eristyksen hintakatto on asetettu 3 000 Uuden-Seelannin dollariin (1 780 euroon).

Ulkomaanmatkailu on käytännössä tyrehtynyt paluun karanteenin takia, mutta kotimaanmatkailu puolestaan kukoistaa.

– Ihmiset ovat matkustelleet maan sisällä ihan hurjasti, Koski-Taylor kuvaa.

Koski-Taylorin mukaan tiukka eristäytyminen muusta maailmasta oli välttämätöntä senkin takia, että Uudessa-Seelannissa on huutava lääkäripula.

– Terveydenhoitojärjestelmämme ei kestäisi, jos tulisi muutama sata koronatapausta päivässä. Olisi aika katastrofaalista, jos virus alkaisi levitä maassa enemmälti, Koski-Taylor sanoo.

– Yksi eristäytymisen varjopuoli on ollut, että kun tämä on pieni saari kaukana, esimerkiksi ruuan ja rakennustarvikkeiden hinnat ovat kallistuneet selvästi.

Näin iloisesti vietettiin Backyard Buskers -festivaalia Christchurchin kaupungissa Uudessa-Seelannissa 16. tammikuuta. Hyväntuulisessa väkijoukossa ei näy kasvomaskeja, eikä turvaväleistä murehdita.­

Hyvästä koronatilanteesta huolimatta myös Uudessa-Seelannissa on tarkoitus rokottaa koko väestö. Ensimmäiset rokotteet saapuivat maahan tiistaina, ja rokotukset on määrä aloittaa lauantaina. Ensimmäisenä rokotusjärjestyksessä ovat lentokentän raja- ja maahantuloviranomaiset.

– Rokotus on periaatteessa vapaaehtoinen, mutta jos rokotusta ei ota, työnantaja joutuu muuttamaan työnkuvaa. Rokottamatta ei saa olla lähikontaktissa työkavereihin tai asiakkaisiin, Hietala sanoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?