Kremlin silovikit ovat tottuneet raivaamaan vastustajiaan tieltään vailla huolen häivää, mutta oppositiojohtaja Aleksei Navalnyin kohdalla moni asia on toisin. Länsimaissa Navalnyin myrkytys ja vangitseminen ovat saaneet aikaiseksi aiempaa kovempia äänenpainoja. Asennemuutoksesta presidentti Vladimir Putin voi kiittää valtionsa viime vuosien aggressiivista linjaa. Se tuskin on muuttumassa niin kauan kuin Putin kätyreineen on vallassa ja siksi Navalnyin kohtalo koskee meitä kaikkia.
Navalnyin tukimielenosoituksissa on nähty aiempaa moninaisempaa väkeä. Riippumatta siitä, kannattavatko protestoijat Navalnyin politiikkaa vai eivät, he osoittavat mieltään Putinia ja tämän koko ajan repressiivisemmäksi muuttuvaa järjestelmää vastaan. Suomessa eräs Venäjän suurlähetystön eteen tulleista protestoijista kertoi olevansa mukana, koska hän vastustaa suomettumista ja toivoo suomalaisyritysten tarkistavan suhtautumistaan Venäjään. Myös Venäjän korruptiotilanne on meitä kaikkia koskeva ongelma.
Navalnyin kannattajat muodostivat ystävänpäivänä kynttilöistä sydämen Omskissa 14. helmikuuta.
Tällä hetkellä Putin on paaluttanut vallan lähipiirilleen tavalla, jossa ei ole havaittavissa eroosion merkkejä, ja Navalnyin korruption vastainen ohjelma on kunnianhimoinen hanke maassa, jossa korruptio on niin laajalle levinnyt, että sen voi sanoa olevan koko järjestelmän perusta. Siitä huolimatta vertaan Navalnyin ”Putinin palatsista” julkaisemaa paljastusvideota kuningatar Marie Antoinetten suuhun laitettuun lausahdukseen: ”Syököön kakkua”. ”Putinin palatsi” on samanlainen todellisuudesta irtautunut märkä rätti kansan kasvoille kuin päänsä menettäneen kuningattaren kuulut sanat. Kun Putin on keskittynyt vahvistamaan suuren isänmaallisen sodan myyttiä, joka on niitä harvoja eri sukupolvia yhä yhdistäviä kansallisia myyttejä Venäjällä, Navalnyin taustakankaalla kuuluu vallankumouksen tuttu kumu. Tsaarin syrjäyttämistä on Venäjällä juhlittu vuosikymmenestä toiseen.
Poliitikon menestys riippuu tunteista, joita hän pystyy herättämään, ja siitä millaisiin jo olemassa oleviin narraatioihin hän sopii. Navalnyin tarina resonoi jo lukuisten venäläisille tuttujen tarinoiden kanssa. Monet niistä ovat suorastaan odottaneet jotakuta, joka vetäisi jalkaansa niiden tarjoamat saappaat, ja Navalnyille sopii niin oikeamielisen sankarin kuin lähes kuolleista nousseen messiaan rooli.
Oma suosikkini Navalnyin viitekehyksistä on kuitenkin se, johon liittyy hänen puolisonsa, Julia Navalnaja. Kun Putin on pyrkinyt pitämään yksityiselämänsä omanaan eikä hänen rinnallaan ole nähty naista, joka olisi todella ottanut Venäjän ensimmäisen naisen roolin, Navalnyilla on alati vierellään lastensa äiti, Julia Navalnaja. Käsi kädessä viihtyvän avioparin perhe-elämä on näkyvä osa kummankin sosiaalista mediaa ja heidän julkisesti toisilleen osoittamat kiintymyksen ja arvostuksen eleet ja sanat tarjoavat rakkaustarinan, jolle on pakko toivoa onnellista loppua – ja se on tarina jota Putinilla ei ole koskaan ollut. Se auttaa kuvittelemaan tulevaisuutta, jossa Venäjä voisi olla tuo onnelliselta näyttävä ja toistensa seurassa niin hyvin viihtyvä perhe.
Julia Navalnaja kulkee miehensä mukana osoittamassa tukeaan.
Julia Navalnaja ja Aleksei Navalnyi poseeravat lapsineen äänestyspisteellä Moskovan kaupunginhallituksen vaalien aikaan vuonna 2019.
Putinin hallinto on käyttänyt pehmeän vallan keinoja runsaasti. Navalnyi puolestaan on taitava käyttämään pehmeää mielikuvavaltaa oman imagonsa suhteen, mikä ei tee hänen perheestään yhtään vähemmän hurmaavaa. En itsekään ollut pahemmin miettinyt sitä, millainen Venäjän ensimmäinen nainen voisi olla, mutta nyt olen jo kuvitellut asiaa, kiitos Julia Navalnajan. On helppo nähdä Navalnaja äitinä, joka ymmärtää kaikkien äitien huolen lastensa puolesta maassa, jossa poikia päätyy mullan alle turhan usein turhista syistä, ja Navalnajan nykyinen rooli on Venäjällä ikävän tuttu: kuinka moni nainen onkaan odottanut sukupolvesta toiseen miestään kotiin sodasta, armeijasta, vankilasta, leiriltä. Se on kohtalo, joka liikuttaa sydämiä myös vanhemmissa sukupolvissa.
Navalnajan rooli ei tasa-arvon näkökulmasta vaikuta edistykselliseltä, mutta perinteisten perhearvojen kyseenalaistaja ei Venäjällä voisi vielä yhdistää niin monenlaisia ihmisiä kuin Navalnyi. Avoin hellyys puolestaan maassa, jossa on ylistetty julmia johtajia, on raju kontrasti Putinin edustamaan tunkkaiseen teräsmiesmaailmaan. Ei ihme, että Alla Pugatsova lakkasi seuraamasta sosiaalisessa mediassa Navalnyitä haukkunutta ex-miestään, ja siirtyi Navalnyin seuraajaksi.
Perhekeskeisen sosiaalisen median voi nähdä myös eräänlaisena henkivakuutuksena: kuka tahansa suuttuisi taholle, joka tekisi tuon onnellisen perheen äidistä lesken ja tuon mutkattomasti toisiaan rakastavan perheen lapsista orpoja.
Navalnyit palasivat Berliinistä Venäjälle tammikuun puolivälissä.
Aleksei Navalny viestitti vaimolleen käsimerkillä oikeudessa Moskovassa 2. helmikuuta.
Navalnyi on kyseenalaistanut vallitsevan järjestelmän etiikan alleviivaamalla sitä, ettei roistojen ja varkaiden luomaa organismia tarvitse hyväksyä, ja näin Navalnyi vaikuttaa moraalikoodistoon, siihen mikä on sallittua ja mikä ei. Vaikeneminen on usein passiivista hyväksymistä ja korruptiota ylläpitää sen ympärille kiertynyt hiljaisuuden kierre, joka on katkaistava ennen kuin tiestä muutokseen voi edes haaveilla.
Jos aiemmin Putinin vallan aikana kasvaneet sukupolvet eivät ole voineet kuvitella Putinin tilalle ketään muuta, koska vaihtoehtoja ei ole ollut tarjolla, nyt tilanne on toinen, ja mielikuvituksen voima on aina muutoksen ensimmäinen askel.