Mika Aaltolan kolumni: Napaisuusvaihteluiden taitaminen on Suomelle elintärkeää - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Napaisuusvaihteluiden taitaminen on Suomelle elintärkeää

Yhdysvallat-painotteinen aika saattaa olla ohitse kymmenessä vuodessa. Mihin Suomen pitäisi varautua ja kannattaako Suomen jatkaa suojan hakemista Yhdysvaltojen aikakaudella syntyneistä rakenteista, pohtii Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola.

20.2. 8:00

Systemaattisen analyysin välineet usein yksinkertaistavat todellisuutta. Mutta jos haluamme ymmärtää, mitä maailmanpolitiikassa on tapahtumassa, ja mihin Suomen tulisi orientoitua, on hyvä lähestyä tilannetta kokonaisvaltaisesti.

Otetaan esimerkiksi kylmän sodan aikana yleistynyt ns. uusrealistinen ajattelumalli. Keskeinen idea on tarkastella globaalisti mitattavissa olevien kyvykkyyksien jakaumaa, joita ovat esimerkiksi sotilaalliset resurssit mutta myös talous sekä väestöennuste. Keskeinen tehtävä on vastata kysymykseen: Kuinka moneen maantieteelliseen paikkaan on keskittynyt paljon voimakyvykkyyksiä?

Vastaus on yhtä kuin napaisuusluku. Jos vastaus on yksi, kuten pitkään on ollut Yhdysvaltojen ollessa ainoa merkittävä globaali suurvalta, tiedämme jotain tästä hetkestä ja osaamme tehdä ennusteen tulevaisuudesta. Olettamuksena on, että napaisuus pyrkii kohti lukua kaksi. Miksi? Koska kahden suurvallan hallitsema peli on yksikertaisinta. Yksinapaisuus on epästabiili tila, joka ei mobilisoi pitkän päälle kyvykkyyksien pysyvää rakentamista. Järjestelmä pyrkii automaattisesti kaksinapaisuuteen, vähiten kompleksiseen asentoon. Pelitilanteena moninapaisuus, varsinkin kun napoja on enemmän kuin kolme, on sangen monimutkaista. Järjestelmän logiikka luo taipumuksen napaisuuden vähenemiseen, kunnes luku kaksi on saavutettu. Kokonaisdynamiikka tukee nyt Kiinan nousua.

Yhdysvallat-painotteinen aika saattaa olla ohitse kymmenessä vuodessa, tai sitten sadassa vuodessa. Millä kohdalla olemme Yhdysvaltojen nousu, alamäki ja putoaminen -elinkaarta? Mihin pitäisi varautua yksinapaisuuden, kaksinapaisuuden ja moninapaisuuden vaihdellessa. Kannattaako Suomen jatkaa suojan hakemista Yhdysvaltojen aikakaudella syntyneistä rakenteista ja instituutioista lukuun ottamatta suoraa NATO-jäsenyyttä. Pystyykö Yhdysvallat vastaisuudessa vakauttamaan omaa aikakauttaan myös Pohjois-Euroopassa?

 Suurvallaksi ei päädytä sattumalta.

Suurvallaksi ei päädytä sattumalta. Se vaatii vuosikymmenien tietoista globaalin roolin rakentamista. Yhdysvallat on kahden valtameren turvaama saari, jolla on ollut luonnollinen tahtotila ylittää etäisyyksiä ja hallita valtaväyliä. Oletettavaa on, että eristäytymispolitiikka ei ole pysyvin piirre sen suurpolitiikassa. Loppiaisen tapahtumat kertovat kuitenkin karua kieltä Yhdysvaltojen poliittisesta kantokyvystä. Maa on poliittisesti jakautunut. Sotilaallisesti maa on vahva. Mutta onko se ylivenynyt suhteessa talouteen? Koronan jälkeinen ennustettu talouskasvu on vahvaa. Maan väestö on yhä nuorempi ja lukumäärältään kasvava, toisin kuin esimerkiksi Kiinan tai Venäjän.

Kun käy Yhdysvalloissa, näkee paljon ruostetta ja rappeutuvaa infrastruktuuria. Kuten on ennustettavaa, yksinapaisuus laiskistaa. Mutta maassa on herätty aikaisemminkin. Samalla globaalitalous pyörii dollarin varassa. Finanssivirrat suuntaavat valtaosin Yhdysvaltojen markkinoille. Maan keskuspankki pitää yllä globaalia keskuspankkijärjestelmää. Innovaatiotalous on hyvin vahvaa. Standardeja ja alustoja syntyy.

Kaksinapaisuuteen siirryttäessä kokonaisvakaus on paineen alla. Tiedämme, että maailmanjärjestelmämuutokset harvoin tapahtuvat ilman kitkaa, konflikteja.

Neorealismi ei huomioi arvoja, uskomuksia ja solidaarisuuden tunteita. Ne ovat järjestelmään nähden alisteisia, enemmän seurauksia valtajakaumasta kuin todellisia ajureita. Mitä siis pienen pitäisi tehdä? Siihen suurvaltakeskeinen neorealismi antaa varsin vähän ja paljolti lohduttomia vastauksia. Keskeistä on ennakoitavan ajanjakson pituus ja siirtymäkauden myrskyihin varautuminen sekä omien ja yhteisten kyvykkyyksien strateginen käytettävyys.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?