Arja Paanasen kommentti: Haavisto antoi Lavroville taidokkaan ”venäläisen vihjeen” – näin ”hyvä Pekka” onnistui liki mahdottomassa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Arja Paanasen kommentti: Haavisto antoi Lavroville taidokkaan ”venäläisen vihjeen” – näin ”hyvä Pekka” onnistui liki mahdottomassa

Ulkoministeri Pekka Haavisto esiintyi Sergei Lavrovin rinnalla tiukan selkeästi ja silti tyynen diplomaattisesti, Arja Paananen kirjoittaa.

15.2. 17:41

Kun Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov tervehti ulkoministeri Pekka Haavistoa (vihr) aloituspuheenvuorossaan, hän käytti ilmaisua ”arvoisa herra ministeri, hyvä Pekka”.

Pietarissa pidetyn tiedotustilaisuuden jälkeen tekee mieli tarttua tuohon Lavrovin ilmaisuun ja todeta, että totta tosiaan, kerrankin voi suomalaisena käyttää Lavrovin kanssa jostain asiasta tismalleen samoja sanoja.

Hyvä Pekka! Sillä Haavisto oli todellakin hyvä.

Haavisto meni Pietariin tapaamaan Lavrovia tilanteessa, jossa EU:n korkea ulkopoliittinen edustaja Josep Borrell oli vastikään kotiutunut Moskovasta korvat luimussa.

Moni pelkäsi, että Lavrov pääsisi seuraavaksi nolaamaan Haaviston joko aggressiivisella ryöpytyksellä tai vastavuoroisesti imelällä naapuruussuhdepuheella, ellei Haavisto pitäisi varaansa ja ottaisi jämäkkää linjaa ministereiden lehdistötilaisuudessa.

Haavisto onnistui tilanteen vaikeuden huomioon ottaen suorastaan erinomaisesti. Hän oli esiintymisessään selkeän tiukka, mutta silti tyynen rauhallinen ja diplomaattinen.

Erityisen tärkeää oli, että Haavisto kertoi suorin sanoin lehdistötilaisuudessa julki Suomen ja EU:n kannat kaikkiin keskeisiin kiistakysymyksiin Venäjän kanssa.

Hän ei tyytynyt puhumaan epämääräisesti vain ”tapaus Navalnyistä”, ”Krimin tilanteesta” tai ”Itä-Ukrainan konfliktista”, vaan hän kertoi seikkaperäisesti kaikissa kohdissa, mitä oli tapahtunut ja millä tavoin Venäjä on toiminut väärin.

Haavisto kertasi muun muassa, kuinka Venäjä laittoi Aleksei Navalnyin vankilaan jo alkujaankin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa perusteettomaksi todetun oikeusjutun perusteella sen jälkeen kun tämä oli ensin myrkytetty kielletyllä kemiallisella aseella, kuinka Venäjä liitti Krimin itseensä laittomasti ja kuinka Venäjä on tukenut Itä-Ukrainassa sotilaallisesti niin kutsuttuja separatisteja – ja minkä kaiken takia Venäjään on kohdistettu pakotteita.

Haavisto ei tietenkään muuttanut puheillaan Lavrovin mielipidettä mistään, mutta silti tämä kaikki on tärkeää sanoa ääneen – yhä uudelleen ja yhä uudelleen. Sillä niinhän Lavrovkin tekee: toistaa omaa propagandamantraansa Kremlin näkökulmasta.

Ainakin yhden konkreettisen asian Haavisto sai myös aikaan.

Kun Lavrov eritteli lehdistötilaisuuden aluksi tapaamisen antia, hän mainitsi itse ääneen Haaviston ottaneen esille Navalnyin asian. Jo tämä on edistystä siinä mielessä, että Lavrov ei voinut teeskennellä ikään kuin Navalnyita ei olisi olemassakaan tai että se olisi ollut hänen ja Haaviston tapaamisessa pelkkä sivuseikka, jonka hän voisi jättää kylmän viileästi itse mainitsematta.

Haavisto otti myös lehdistötilaisuudessa esille Venäjän rauhanomaisten mielenosoitusten tukahduttamisen, Jehovan todistajien kohtelun, historioitsija Juri Dmitrijevin oikeusprosessin ja Venäjän seksuaalivähemmistöjen kohtelun Tshetsheniassa.

Eurooppalaisten diplomaattien karkotuksen kohdalla Haavisto teki selväksi, että he tekivät Venäjällä normaalia diplomaatille kuuluvaa tiedonkeruuta eivätkä siten syyllistyneet laittomuuksiin, kuten Venäjä väittää.

Lavrovin tutut Ukraina-sepustukset ja yritykset vierittää Ukrainan tapahtumista kaikki syy Euroopan niskaan Haavisto kuittasi kuivanälykkäällä diplomaattisella piikillä, jonka mukaan hänellä on Lavrovin kanssa ”samat vuosiluvut” Ukrainan merkityksellisten tapahtumien suhteen. Kuulija ymmärsi hyvin, että mitään muuta yhteistä näkemystä ei sitten olekaan.

Varmuuden vakuudeksi Haavisto teki sen jälkeen vielä selväksi, että Krimin miehitykseen ja Itä-Ukrainan sotaan johtaneet tapahtumat alkoivat tosiasiassa siitä, kun ukrainalaiset ryhtyivät itse aidosti tavoittelemaan demokratiaa ja vapautta.

Valko-Venäjän kohdalta Haavisto muistutti viime kesän epädemokraattisista presidentinvaaleista, opposition edustajien vangitsemisista, Etyjin vaalitarkkailijoiden maahantulokiellosta ja poliisiväkivallasta. Kun Lavrov yritti kehua parhain päin Valko-Venäjälle luvattua perustuslakiuudistusta, Haavisto muistutti, että opposition edustajat ovat maanpaossa eikä Valko-Venäjä näytä päästävän heitä mukaan poliittiseen prosessiin.

Haavisto tarttui myös Lavrovin luritukseen siitä, että Euroopan unioni on voimaton ja että EU itse haluaa romuttaa suhteet Venäjään.

– Euroopan unioni ei ole voimaton, vaan meillä on 27 jäsenmaan valtava voimavara. Eikä Euroopan unionin taholta ole myöskään esitetty suhteiden katkaisemista Venäjään, Haavisto muistutti kärsivällisesti viitaten näin Lavrovin taannoiseen uhkaukseen suhteiden katkaisemisesta EU:hun.

Haavisto näytti myös, että hänkin osaa niin sanottujen ”venäläisten vihjeiden antamisen”. Hän muistutti kuin ohimennen tuhansista Euroopassa opiskelevista venäläisistä opiskelijoista ja venäläisille tarjolla olevista Schengen-viisumeista.

Kremlin eliitille tämä vihje meni taatusti perille. Sillä jos Venäjä laittaisi suhteet EU:n kanssa vieläkin syvempään jäähän, Venäjän johtoeliitin omien lasten koulutus ja eliitin oma matkustelu Euroopassa saattaisivat ainakin vaikeutua pahasti.

Suomea kohtaan Lavrov suitsutti useaan otteeseen kehuja siitä, kuinka maidemme väliset suhteet ovat erinomaiset. Lavrovin mukaan Suomen ja Venäjän suhteissa ”ei ole mitään negatiivista”, vaikka Venäjän ja EU:n suhteiden perustaa ei hänen mukaansa ”ole enää edes olemassa”.

Haavisto ei mennyt lankaan edes tämän kehutulvan edessä. Hän muistutti Lavroville useaan otteeseen, että Suomi on Euroopan unionin jäsen, minkä vuoksi Venäjän suhteissa Suomeen on kyse myös Venäjän suhteista EU:hun.

Lavrov muisti myös kehua erikseen Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta, joka on hänen mukaansa hyväksytty vastikään eduskunnan julkaisemassa ”valkoisessa kirjassa”. Tällä Lavrov viittasi ilmeisesti ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon.

Haavisto väänsi Lavroville kärsivällisesti rautalankaa tässäkin kohtaa. Hän muistutti, että Suomi tekee Naton kanssa yhteistyötä ja säilyttää itsellään myös mahdollisuuden hakea puolustusliiton jäsenyyttä.

Kaiken kaikkiaan tyylikäs esitys Haavistolta.

Sillä ei Lavrovin edessä tarvitse tosiaankaan saada ”itkupotkuraivareita”. Eikä sitä ole Haavistolta ollut kukaan vaatimassakaan, vaikka Haavisto oli itse ollutkin niin tulkitsevinaan ennen Pietarin-matkaansa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?