Ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr) matkustaa maanantaina 15. helmikuuta Pietariin tapaamaan venäläistä virkaveljeään Sergei Lavrovia.
Haaviston vierailu tapahtuu poikkeuksellisessa tilanteessa, jossa Euroopan unionin ja Venäjän suhteet ovat kireääkin kireämmät.
Tuoreessa muistissa on EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen korkean edustajan Josep Borrellin viime viikolla kokema nöyryyttävä vastaanotto Moskovassa. Borrell sai turhaan yrittää esittää huoltaan Aleksei Navalnyin sekä Venäjän opposition kohtelusta, kun Venäjä karkotti samaan aikaan näytösluontoisesti EU-maiden diplomaatteja.
IS kysyi tunnetuilta Venäjä-asiantuntijoilta, miten Haaviston pitäisi toimia, ettei Lavrov pääsisi pyörittelemään häntä kuin Borrellia.
Apulaisprofessori Katri Pynnöniemi työskentelee Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa.
Apulaisprofessori Katri Pynnöniemen mukaan länsi tekee toistuvasti virheen siinä, että sen julkinen viesti Venäjälle on joko liian diplomaattinen tai liian epämääräinen.
– Ei pidä sanoa lehdistötilaisuudessa esimerkiksi, että olemme huolissamme ”tapaus Navalnyistä” tai ”Valko-Venäjästä”, kuten Borrell teki, vaan pitää avata julkisesti se, miksi näistä ollaan huolissaan.
– Ja kun esimerkiksi Lavrov puhuu ”lännen laittomista sanktioista” tai ”Venäjän sisäisiin asioihin sekaantumisesta”, hänelle voi hyvin vastata, että Venäjä on itse sitoutunut kansainvälisiin sopimuksiin ihmisoikeuksista ja kemiallisten aseiden kiellosta.
Pynnöniemen mukaan Venäjä on taitava käyttämään keskusteluissa erilaisia yllätyksiä ja harhautuksia, joilla vastapuolen eli esimerkiksi Euroopan unionin viestiä saadaan sotkettua.
– Mutta miksi lännen pitäisi pysytellä diplomaattisessa kielenkäytössä, kun vastapuolikaan ei sitä tee? Välillä olisi paikallaan kiertelemättä kyseenalaistaa Venäjän esittämät väitteet sen sijaan, että seurataan katseella Lavrovin verbaaliakrobatiaa.
Pynnöniemen mukaan olisi parempi, jos Haaviston Pietarin-matka toteutuisi vasta sen jälkeen, kun Euroopan unionilla on ollut 22. helmikuuta ulkoministerikokous uusista Venäjä-pakotteista.
– Mutta ilmeisesti Suomessa on tehty nyt kokonaisarvio siitä, että Haavisto menee Pietariin, vaikka Borrellin matka meni miten meni.
Hanna Smith toimii tutkimusjohtajana Euroopan hybridiosaamiskeskuksessa.
Hybridikeskuksen tutkimusjohtajan Hanna Smithin mukaan kaikkien Venäjälle menevien läntisten johtajien pitäisi olla valmistautuneita siihen, että matkan aikana eteen tulee yllätyksiä. Borrellin kohdalla näin kävi esimerkiksi siinä, kun Venäjä karkotti samaan aikaan EU-maiden diplomaatteja ja Borrell sai lukea asiasta sosiaalisesta mediasta.
– Tapaamisten isäntänä Venäjä yrittää usein saada vieraansa epävarmaksi tuomalla jotain uutta yllättävää esille julkisissa keskusteluissa tai vaikkapa järjestämällä aikataulumuutoksia, Smith kuvailee.
Smithin mukaan länsijohtajien pitäisikin opetella tunnistamaan paremmin ne keskeiset harhautuskeinot, joilla Venäjä yrittää dominoida tilannetta esimerkiksi lehdistötilaisuuksissa.
– Venäjälle menevällä länsipoliitikolla tulisi olla kristallinkirkkaasti mietittynä se oma viesti, minkä hän haluaa sanoa julkisesti. Ei ole helppoa esiintyä Lavrovin vierellä, mutta siinä pitäisi pystyä sanomaan oma viesti niin lyhyesti ja selkeästi, että Venäjä ei pysty sitä vääntämään mihinkään suuntaan.
– Keskeistä olisi tehdä selväksi esimerkiksi se, miksi ihmisoikeusasiat eivät ole Venäjän sisäinen asia ja miksi Euroopan suhteet Venäjään eivät voi parantua ennen kuin Venäjä muuttaa omaa toimintaansa Ukrainan sodassa.
Smithin mukaan Haaviston meno Pietariin ei ole silti välttämättä huono asia, vaikka alla on juuri epäonnistunut Borrellin vierailu.
– Jokaisesta tapaamisesta saadaan tietoja ja venäläiset arvostavat keskusteluyhteyden säilyttämistä. Mutta Venäjälle ei kannattaisi lähteä siinä tapauksessa, jos ei osaa olla muuta kuin ympäripyöreän kohtelias. Sen sijaan pitäisi saada itsestään sellainen moodi päälle, että pystyy tuomaan esille vastanäkemystä.
Vladimir Gelman toimii Venäjä-tutkimuksen professorina Helsingin yliopistossa.
Helsingin yliopiston Venäjä-tutkimuksen professorin Vladimir Gelmanin mukaan Venäjä luottaa siihen, että EU on heikko ja epäyhtenäinen toimija, joka ei uskalla ryhtyä todelliseen voimannäyttöön Venäjää kohtaan.
Gelman ei lähde neuvomaan, mitä Haaviston pitää sanoa Lavroville, mutta esiintymistyylistä hän antaa yhden neuvon.
– Olisi tärkeää, että Haavisto kertoisi EU:n kannan asioihin päättäväisesti ja itselleen tilaa ottaen eikä vasta jälkikäteen, kuten esimerkiksi Borrell teki.
Gelmanin mukaan Haaviston ongelma on samantyyppinen kuin Borrellinkin siinä mielessä, että kumpikin on tottunut hienovaraiseen diplomatiaan ja kohteliaaseen kielenkäyttöön.
– Diplomaattisella kielenkäytöllä ei tehdä vaikutusta Venäjän julkisuudessa. En tietenkään neuvo Haavistoa puhumaan Lavroville kirosanoin, mutta se olisi esimerkiksi jotain, jolla voisi erottautua, Gelman naurahtaa.
Gelmanin mukaan venäläistä diplomatiaa ohjaa ylipäätään ajattelu, jonka mukaan ”ensimmäisen iskun tekijä on aina oikeassa”. Näin Venäjä pyrkii ottamaan itselleen etulyöntiaseman ja pakottaa vastustajansa reagoimaan sen tekoihin.
– Kun Venäjä esimerkiksi karkotti eurooppalaisia diplomaatteja, Venäjä halusi iskeä ensin ja osoittaa siten paikan Euroopan unionille. Hyvien suhteiden säilyttämistä ei siinä mietitty, vaan mietittiin kuinka vastustajaa voisi parhaiten loukata ja kuinka osoittaa, että Venäjä ei välitä EU:n reaktioista.
Arkady Moshes toimii ohjelmajohtajana Ulkopoliittisessa instituutissa.
Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Arkady Moshesin mukaan Haaviston Pietarin-vierailusta tulee kuitenkin todennäköisesti tunnelmaltaan aivan erilainen kuin oli EU:n Borrellin vierailu Moskovaan.
– Venäjä ei pidä Suomea haastajana, joten Haavistolle Lavrov voi puhua paljon mukavammin kuin Borrellille.
Moshesin mukaan Borrell astui Lavrovin virittämiin ansoihin niin näyttävästi, että Haaviston suhteen Venäjällä ei ole enää mitään tarvetta esittää niin tiukkaa.
– Venäjä osaa tasapainottaa ja säädellä tunnelmia. Sehän kuuluu osana hajota ja hallitse -politiikkaan. Siksi en usko, että Lavrov hakee nyt Haaviston kanssa mitään konfliktia, vaan hän haluaa todennäköisesti korostaa käytännönläheistä yhteistyötä Suomen kanssa.
Moshesin mukaan Haaviston pitää silti varautua myös siihen, että Lavrov jatkaa konfliktinhakuisella linjallaan.
– Jos Lavrov provosoi, Haaviston pitäisi olla valmis tiukkoihin vastauksiin, mutta en ole aivan varma hänen kyvystään vastata sillä tavoin. Tärkeintä on tietenkin säilyttää siinä tilanteessa oma itsehillintänsä. Liikkumavaraa ei ole paljon, mutta aina voi vastata esimerkiksi niin, että ”me olemme tästä asiasta eri mieltä”.
– Tosin silloin siitä tulee helposti kuurojen dialogia. Toinen esittää huolestumistaan ja toinen kertoo mutku-argumenttejaan Venäjän sisäisiin asioihin puuttumisesta eikä kumpikaan vakuuta toinen toistaan.
Haaviston matkan perumista Moshes ei pidä mahdollisena.
– Suomi ei voi matkaa enää perua, sillä siitä tulisi vain lisää ongelmia sekä Venäjä-suhteisiin että EU:n sisäiseltä kannalta.
Hannu Himanen on entinen Suomen Moskovan-suurlähettiläs.
Suomen entinen Moskovan-suurlähettiläs Hannu Himanen pitää Haaviston Pietarin-vierailua poikkeuksellisen hankalana sekä sen ajoitusta ”onnettomana”.
– Borrellin vierailussa yllättävintä minulle oli se, miten valmistautumattomalta hän näytti Lavrovin rinnalla. Haavistolla onkin nyt aikamoinen paikka tulla hänen jälkeensä venäläisen ja kansainvälisen median eteen Lavrovin vierelle.
Himasen mukaan Haaviston vierailu näyttää olevan kuitenkin osa Suomen ja Venäjän välisiä rutiinitapaamisia, joten sitä valmisteltaessa ei ole voitu ennakoida kaikkia tuoreita tapahtumia.
– Haaviston matkan perumista en näe vaihtoehtona, sillä se vain synnyttäisi toisenlaisia ongelmia. Mutta on selvää, että nyt tähän vierailuun kohdistuu tavanomaista suurempaa mielenkiintoa myös kansainvälisesti.
Himasen mukaan Haaviston olisi tehtävä Lavroville selväksi esimerkiksi se, että EU-maiden diplomaatit eivät rikkoneet Wienin sopimusta tarkkaillessaan Venäjän mielenosoituksia.
– Diplomaatit suorittivat laillista tiedonhankintaa. Ei se tee heidän toiminnastaan laitonta, jos vieressä kadulla on meneillään Venäjän viranomaisten näkökulmasta laiton mielenosoitus.
Lavroville tyypillisen hyökkäävyyden lisäksi Himanen kehottaa Haavistoa varautumaan myös mahdolliseen yliystävällisyyteen.
– Venäjä saattaisi hyvinkin hyvitellä tässä tilanteessa jotenkin Suomea, tarjota jotain tai kohdella Haavistoa erityisen korrektisti. Sekin on yhtä lailla vaativa tilanne, miten siihen EU-maan ulkoministerin tulisi nyt reagoida.
Martti J. Kari on väitellyt tohtoriksi kyberturvallisuudesta ja hän opettaa Jyväskylän yliopistossa.
Kyberturvallisuudesta tohtoriksi väitellyt Martti J. Kari epäilee, että Lavrov käyttää Haaviston vierailua jälleen kerran yritykseen hajottaa Euroopan unionia.
– Saatetaan antaa esimerkiksi ymmärtää, että Suomen ja Venäjän väliset suhteet olisivat muuten ehdottoman hyvät, mutta kun se EU pakottaa Suomen noudattamaan epäystävällistä Venäjä-politiikkaansa.
Karin mielestä Haaviston saattaisi olla jopa järkevää perua Pietarin-matkansa Borrellin Moskovassa kokeman perusteellisen ”jauhotuksen” jälkeen.
– Mikä on paras tuominen, minkä Haavisto voisi sieltä tuoda? Minä en keksi tässä tilanteessa mitään hyvää tuomista.
Jos ja kun Haavisto kuitenkin menee Pietariin, Karin mukaan tällä pitäisi olla mietittynä muutama avainviesti, jotka hän lausuisi julki, sanoipa Lavrov omalta puoleltaan mitä tahansa.
– En usko lainkaan, että Haavisto pystyisi selittämään Lavroville esimerkiksi Ukrainan tai Navalnyin tilanteen niin, että Lavrov muuttaisi mieltään tai Venäjä ryhtyisi katumaan jotain. Siksi ei kannata edes lähteä reagoimaan Lavrovin syöttöihin, koska Venäjän kanssa dialogi ei toimi siten kuin meillä on totuttu.
Karin mukaan Venäjän ja Lavrovin taktiikkana on aina hajottaa keskustelu niin, että ydinkysymyksestä siirrytään johonkin sivuseikkaan, josta Venäjä pääsee saivartelemaan lännen kaksinaismoralismilla tai todisteiden puuttumisella.
– Jos länsipoliitikko ei tunne venäläistä neuvottelukulttuuria, siinä tilanteessa voi olla helposti todella pulassa, ellei ole miettinyt tarkkaan omaa avainviestiään. Totuutta käytetään siellä väljemmin kuin meillä.
Sinikukka Saari toimii Ulkopoliittisen instituutin vanhempana tutkijana.
Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Sinikukka Saari arvioi, että Borrellin Moskovassa kokema nöyryytys saattoi olla jopa hyvä herätys Euroopan unionin kannalta.
– EU:ssa on taipumusta pohtia aika ajoin, olemmeko me tehneet Venäjän kanssa tarpeeksi, onko meissä itsessämme syytä suhteiden huononemiseen ja olisiko vielä jokin kivi kääntämättä.
– Tämän jälkeen Borrellin tiimillä on varmasti parempi käsitys siitä, mikä on Venäjän todellinen tahtotila ja mikä on realismia Venäjä-suhteissa. Hän itse halusi mennä sinne hyvässä uskossa parantamaan suhteita, ja sitten vastaanotto Moskovassa oli tämä.
Saaren mukaan Haaviston vahvuutena on taitava diplomatia, mikä toimii monissa kulttuureissa, mutta Venäjällä sellainen tyyli tulkitaan helposti heikkoudeksi.
– Venäjä arvostaa nykyisin johtajia, jotka ovat teatraalisia, itsevarmoja ja macho-tyyppisiä. Pehmeällä tyylillä Venäjällä saa harvoin viestiään läpi.
Saari arvelee kuitenkin, että Lavrov saattaa nyt kohdella Haavistoa pehmeämmin kuin Borrellia, sillä juuri tällainen tunnelmanvaihdos olisi Venäjälle tyypillistä toimintaa.
– Siinäkin tapauksessa on aina parempi puhua suorasukaisesti ja nostaa selkeästi esiin myös ne asiat, joista meillä ei ole Venäjän kanssa sama käsitys.
