Venäjän myllerryksen kommentoiminen ei ole helppoa, mutta on asioita, joista meidän suomalaisten demokratian kasvattien pitäisi pitää kiinni.
Jokaisella ihmisellä on oikeus elämään.
Ja mikäli tuota oikeutta on jonkin kohdalla loukattu, hänellä on oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.
Mutta mikäli tämäkään oikeus ei toteudu, uhrilla ja muilla hänen kanssaihmisillään on täysi oikeus osoittaa mieltään ja vaatia muutoksia oman yhteiskuntansa sisälle.
Juuri näistä perustavaa laatua olevista ihmisoikeuksista on kyse Venäjän kuohunnassa.
Niinpä ei pitäisi olla myöskään mitään epäselvyyttä siitä, etteikö myös legendaarisen ihmisoikeustaistelijan mainetta kantava presidentti Tarja Halonen voisi ottaa Venäjän tapahtumiin ryhdikästä kantaa. Mutta ei näköjään voinut, ei ainakaan vielä lauantaina Ylen Tv1:n Ykkösaamussa.
Väännetään rautalankaa.
Presidentti Vladimir Putinin hallinto on yrittänyt murhauttaa poliittisen vastustajansa Aleksei Navalnyin käyttämällä häneen kansainvälisesti kiellettyä kemiallisen sodankäynnin asetta.
Kun Navalnyi sitten jäikin henkiin, Venäjän oikeuslaitos ei ole ainoastaan kieltäytynyt tutkimasta häneen kohdistunutta murhayritystä, vaan on laittanut nyt hänet itsensä vankilaan tekaistujen syytteiden nojalla.
Ja kun Venäjän kansalaiset ovat Navalnyin kohtelun vuoksi heränneet omasta alamaiskoomastaan osoittamaan mieltään sortohallintoa kohtaan, Kreml on komentanut mellakkapoliisit kaduille kiduttamaan vuorostaan heitä mielivaltaisissa kiinniotoissa pampuilla, sähkölamauttimilla tai uhkailluilla vankeustuomioilla.
Oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi on tällä hetkellä vankilassa. Tiistaina on vuorossa yksi oikeudenistunto, jossa käsitellään hänen 3,5 vuoden ehdollisen vankeustuomionsa muuttamista ehdottomaksi.
Halonen sortui Seija Vaaherkummun haastattelussa useisiin eri argumentaatioharhoihin, joista monet juontavat juurensa Venäjän hallinnon ja Kremlin-mielisten informaatiovaikuttajien meille Suomeenkin kylvämiin ajatuskuvioihin.
Vaaherkumpu toimi niin, että hän ei yrittänyt puristaa Halosta. Niinpä Halonen sai vapaan tilan välittää juuri sellaisen viestin kuin hän itse katsoi tarpeelliseksi välittää.
Viesti oli laimea, näin laimeasti sanottuna. Varsinkin Venäjän sunnuntaisten pieksäjäisten jälkeen uudelleenkatseltuna se karmii selkäpiitä.
Sen Halonen sai toki sanottua, että tilanne Venäjällä on ”erittäin huolestuttava”. Mutta hän ei käyttänyt lauseen puolikastakaan siihen, että hän olisi itse omin sanoin tuominnut Navalnyin myrkyttämisen ja hänen laittamisensa vankilaan suoraan Moskovan lentokentältä.
Sen ainoan kerran, kun Vaaherkumpu yritti hiostaa Halosta kysymällä, kumpi näkemys Navalnyin kohtelusta – pääministeri Sanna Marinin (sd) ja samalla EU:n yhteinen kanta vaiko presidentti Sauli Niinistön – oli Haloselle ”paremmin maistuva”, tämä vastasi näin:
– Ei, ei tuu kantaa.
Venäjän mielenosoittajien joukossa on paljon koulutettuja nuoria ihmisiä. Kuva on Moskovasta sunnuntailta.
Joihinkin asioihin Halonen sen sijaan otti kantaa, ja muutamat niistä jäivät soimaan mieleen. Seuraavassa on niistä tiivistetyt sitaatit ja jokaisen perässä lyhyet vastakommentit.
Halonen: ”Minun tiedoillani on vaikea sanoa, mikä olisi se oppositio, jonka varaan voitaisiin vaihtoehto rakentaa... En ole ihan vakuuttunut tältä istumalta, että se olisi Navalnyi tai hänen ympärillään olevat vahvat naiset.”
Paananen: Kremlin yksi pääviesti on juuri tämä. He uskottelevat maailmalle, että Venäjällä ei ole mitään vaihtoehtoa Putinille, sillä maassa ei edes ole oikeaa oppositiota, joten heidän kanssaan ei voi myöskään neuvotella. Tai että Navalnyi ja hänen lähipiirinsä eivät ole vaihtoehto, koska he eivät myöskään ole oikeastaan mitään eikä kukaan heistä piittaa.
H: ”Siellä on lähes puolet sellaisia mielenosoittajia, jotka ovat ensi kertaa, joilla ei ole kokemusta. Jos sanon vanhana mielenosoittajana, että sekin vaatii kokemusta. Ei pelkästään se, paljonko on ihmisiä paikalla, vaan mitä sitten tehdään. Jos katsotaan kehitystä Venäjällä, niin siellä ei ole oppositiolla ollut kovin helppoa tilannetta. Tässä mielessä se oppositio, jonka kanssa voisi neuvotella ja joka voisi astua tilalle, on ainakin minulle hämärän peitossa.”
P: Halosen kommentti tukee tässäkin Kremlin päänarratiivia siitä, että Putinille ei ole vaihtoehtoa eikä ole oppositiota, jonka kanssa voisi neuvotella. On myös melko lievä ilmaus sanoa, että Venäjän ”oppositiolla ei ole ollut kovin helppoa”, kun toisinajattelija yksi toisensa jälkeen on joko murhattu, myrkytetty, yritetty myrkyttää tai laitettu vankilaan. Myöskään mielenosoittamisesta ei voi olla kansalla kokemusta, jos ja kun Putinin hallinto ei anna vastustajiensa osoittaa mieltään tai edes ilmaista itseään mediassa.
H: ”Miten hallintoa muuttaa maassa, jossa ei koskaan ole oikein ollut hyvää hallintoa eikä itsenäistä tuomioistuinlaitosta... Se on kehittymätön, ja siinä olisi pitänyt antaa jo vuosia sitten enemmän yhteistyöapua, kun Venäjä oli vielä paljon yhteistyöhalukkaampi.”
P: Kysymys ei ole ”kehittymättömästä hallinnosta”, vaan erittäin pitkälle kehitetystä itsevaltaisesta hallinnosta Putinin sanelemin säännöin. Venäjälle on tarjottu ja annettu apua lännestä ja Suomesta runsaasti siinä vaiheessa, kun länsi vielä uskoi Putinin demokratiapuheisiin. Venäjä haluaa nykyisin toimia yksin omilla säännöillään ja vastuu maan hallinnon ei-hyvyydestä on Putinin, ei meidän Suomessa eikä lännen.
H. ”Putin on tullut minusta autoritäärisemmäksi vuosien mittaan. ”
P: On hyvä, että Halonen on nyt havainnut Putinin tulleen autoritäärisemmäksi. Jo Halosen vallassaolon aikana Putinin autoritäärisyys oli tosin nähtävissä kirkkaasti, mutta vielä tuolloin Halonen itse jaksoi uskoa, että Venäjä ottaa vain hieman harha-askelia demokratiapolullaan. Perustuslakimuutosten ja tuoreiden lakikiristysten jälkeen oikeampi sana kuvaamaan Putinia olisi totalitaarisuus tai itsevaltius.
Kreml näyttää nyt voimaansa poliisin ja kansalliskaartin avulla. Kuva on Moskovasta sunnuntailta.
H: ”Venäläisten miesten keskustelutyyli on tullut puolin ja toisin esiin. Yhtä hyvin tämä ukotteleminen bunkkerissa tai että ”kyllä me voitais selvitä (Navalnyistä), jos me haluttaisiin”. Se kuvaa enemmän keskustelukulttuuria, joka ei ole ehkä kaikkien meidän mielestä hyvien tapojen mukaista.”
P: Kysymys ei ole vain venäläisten miesten keskustelukulttuurista, sillä mikäli se Venäjän turvallisuuspalvelun myrkkyryhmästä riippuisi, Navalnyin kanssa ei tarvitsisi enää kenenkään keskustella. Halonen olisi voinut huomauttaa selkeästi myös siitä, että kaikkien meidän mielestämme myöskään poliittisten vastustajien murhat tai murhayritykset eivät ole ”hyvien tapojen mukaisia”.
On argumentaatioharha arvostella varmuuden vuoksi sekä Putinia että Navalnyia huonosta keskustelukulttuurista. Navalnyin kehittämä röyhkeä tapa haastaa Putinia internet-ajan meemikuvastolla on suoraa seurausta siitä, että muuten hänellä ei olisi mitään mahdollisuutta tulla kuulluksi.
H: ”Jos Navalnyille nyt sattuisi jotain, se löisi lisää voimaa liekkeihin, tässä mielessä sen kanssa pitää olla aika varovainen.”
P: Ettei nyt vaan sattuisi mitään... Kehotus ”sen kanssa pitää olla aika varovainen” lienee kaikessa epämääräisyydessään tarkoitettu neuvoksi Putinille. Hyvä neuvo tietenkin sekin, mutta aika varovainen sellainen.
H: ”On oltu hyvässä naapurisuhteessa, ja sitähän meidän kannattaa olla jatkossakin... Ei minulla ole siihen vastausta (kysymykseen: millainen Venäjä on Suomen etu?), mutta toivottavasti nykyjohdolla Suomessa on. Se on meillä vanha perinne, että se on kunkin vallassa olevan asia.”
P: Halonen on täysivaltainen Suomen kansalainen. Hän olisi halutessaan voinut vastata kysymykseen, millainen Venäjä on Suomen etu, ilman että hän olisi astunut Niinistön tai Marinin varpaille.
Autan hieman. Esimerkiksi näin: Suomen etu on sellainen Venäjä, jossa kaikkien sen kansalaisten perustavaa laatua olevat ihmisoikeudet toteutuvat.
