Kommentti: Ihmisoikeudet ahdingossa Kiinassa ja Venäjällä – pelastaako Biden? - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Kommentti: Ihmisoikeudet ahdingossa Kiinassa ja Venäjällä – pelastaako Biden?

Ihmisoikeuksien puolustaminen ei ole ilmaista. Hinta pitää olla valmis maksamaan, kirjoittaa erikoistoimittaja Seppo Varjus.

22.1. 12:03

Ihmisoikeudet ovat nyt halpoja. Itärajan toisella puolella erityisesti.

Maailma on ihmeissään seurannut Aleksei Navalnyin tarinaa, jossa on sekä kauhuelokuvan että puskafarssin aineksia. Murhayrityksen kohteena ollut Navalnyi palasi Venäjälle, jossa hänet heitettiin suoraan selliin. Navalnyin kohtelu ei ole edes Venäjän pahin ihmisoikeusrikkomus, mutta ymmärrettävästi huomiota herättävin.

Kiinassa ollaan aivan toisessa luokassa tässäkin. Viime vuonna murskattiin Hongkongin demokratialiike. Kokonaisen kansan, uiguurien, kulttuurin ja identiteetin hävittäminen on vertaansa vailla oleva teko nykyaikana.

Kun Venäjä ja Kiina saavat rikkoa kansalaistensa oikeuksia, niillä on halukkaita oppilaita kaikilla mantereilla. Jotkut ovat jo opettajiaan edellä. Maailman pitäisi pysäyttää tämä.

Joe Bidenin tulossa Yhdysvaltain presidentiksi nähdään aikakauden murros. Biden voisi yhdistää vanhan lännen vielä yhdelle ristiretkelle vapauden puolesta.

Kehittynyt maailma ehtisi ehkä vielä pakottaa nousevan Kiinan edes noudattamaan perusarvoja ja Venäjän luopumaan raaoista perinteistään.

Teoriassa.

Kolmas kori

Ensimmäisessä kylmässä sodassa ihmisoikeuksista tuli ratkaiseva ase puolivahingossa. Etyk-huippukokous Helsingissä vuonna 1975 näytti pinnalta Neuvostoliiton voitolta, jolla sen toisessa maailmansodassa valloittama valtapiiri tunnustettiin. Hiukan epähuomiossa hyväksyttiin myös ”kolmas kori”, päätösasiakirjat, jotka periaatteessa mahdollistivat ihmisoikeusryhmät Neuvostoliitossa ja sen hallitsemassa Itä-Euroopassa.

Kaikkien hämmästykseksi tällaisia ryhmiä ilmaantui oikeasti. Kun itäblokin maiden taloudet alkoivat pian sakata, niistä tuli laajemmankin tyytymättömyyden ukkosenjohdattamia.

Tämä ei ollut lännen juoni. Kiivaassa kylmässä sodassa se oli tukenut omalla puolellaan mitä verisimpiä diktatuureja. Mutta äkkiä väkivallattoman ihmisoikeuskamppailun tukemisesta tuli paljon tehokkaampi keino.

Vuonna 1975 Neuvostoliitto oli voimakkaimmillaan. 16 vuotta myöhemmin se luhistui.

Eikö tämä toimisi taas Kiinaan ja Venäjään?

Presidentti Trumpin ulkoministeri Mike Pompeo julisti viime töikseen uiguurien kohtelun kansanmurhaksi. Bidenin ulkoministeriehdokas Antony Blinken on samalla kannalla.

Euroopan parlamentti hyväksyi torstaina päätöslauselman, jossa esitetään Venäjältä tulevan Nord Stream 2 -kaasuputkihankkeen keskeyttämistä Navalnyin pidätyksen vuoksi.

Eivätkö nämä ole hyvä alku?

Yritysten edut

Kiina asetti keskiviikkona pakotteita 28 Trumpin hallinnon virkamiehelle ja heidän perheilleen. Pompeo on joukossa. Pääsyyksi nähdään uiguurien kohteluun puuttuminen.

Washington Postin Josh Rogin katsoo, että tarkoituksena on pelotella uutta Bidenin hallintoa. Hän ei usko tämän toimivan, sillä harvalla tulevallakaan virkamiehellä tai ministerillä on hirveää tarvetta matkustaa Kiinaan tai harjoittaa siellä liiketoimia. Roginin mielestä Kiina tekee virheen. Hän on varmasti oikeassa.

Asiaa voi katsoa toiseenkin suuntaan. Juuri samanlaisia henkilökohtaisia pakotteita länsimaat ovat mielellään käyttäneet Kiinan ja Venäjän viranomaisia kohtaan. Näidenkään osalta ne eivät toimi, koska heilläkään ei ole hirveää tarvetta matkailla länsimaissa. Jotkut tarvinnevat siihen erikseen luvankin.

Jos halutaan laajempaa vaikutusta, pakotteiden pitää iskeä Venäjän ja Kiinan talouteen. Se on mutkikkaampi juttu, koska varsinkin Kiinan talous on kasvanut yhteen länsimaiden talouden kanssa. Sitä ei voi leikata irti ilman, että sattuu.

Kalliit ihmisoikeudet

Trumpin hallinto aloitti Kiinaa vastaan kauppasodan. Täysimittainen se ei ollut, koska siitä Yhdysvallat olisi kärsinyt itse liikaa.

Kauppasodan keskeinen kohde oli kiinalainen jättifirma Huawei, jonka 5g-verkkolaitteita Yhdysvallat piti turvallisuusuhkana lännelle. Se sai sanomaansa läpi myös Ruotsissa, jonka välit Kiinaan ovat valmiiksi huonot, koska se on kritisoinut ihmisoikeustilannetta. Ruotsi antoi kiinalaisille verkkoyhtiöille kiellon osallistua maan 5g-verkon rakentamiseen. Huawei on vienyt päätöksen oikeuteen.

On ajateltu, että Huawein sulkeminen länsimaisten verkkojen rakentamiseen hyödyttäisi erityisesti suomalaista Nokiaa ja ruotsalaista Ericssonia.

Ericssonin reaktio kiistaan ei ollut ehkä odotetun kaltainen.

Dagens Nyheter kertoi kuun alussa, että Ericssonin toimitusjohtaja Börje Ekholm on painostanut Ruotsin hallitusta perumaan kiinalaisfirmojen pannan. Ekholm jopa vihjaili, että Ericsson voisi lähteä Ruotsista.

Mahdolliset voitot länsimarkkinoilla eivät yrityksen mielestä ilmeisesti korvaisi Kiinan markkinoiden menetystä, jos suurvalta kostaisi sulkemalla Ericssonin niiltä. Yhtiö on myös riippuvainen kiinalaisista alihankkijoistaan.

Kiistassa ei suoranaisesti ole kysymys ihmisoikeuksista, mutta niiden puolustamisessa länsifirmoilla ei edes olisi uusia markkinoita tarjolla.

Entä maailman taloudessa paljon merkityksettömämpi Venäjä?

Europarlamentin päätöksen jälkeen Saksan liittokansleri Angela Merkel ilmoitti edelleen kannattavansa Nord Stream 2 -kaasuputken valmistumista. Kyse on suurista taloudellisista eduista Saksassa.

Saksan kanta voi vielä pakosta kääntyä hankkeen jäädyttämisen kannalle. Sitten kiistellään kuinka kauan se kestää.

Ihmisoikeuksien hinta

Neuvostoliiton kanssa käyty kylmä sota oli helppo länsimaisille yrityksille. Suurvallan taloudelliset kytkökset läntiseen maailmantalouteen rajoittuivat enimmäkseen öljykauppaan. Suurimman osan olemassaolostaan se oli itse varovainen sellaisia luomaan.

Neuvostoliiton ideologia oli selvä uhka yksityisesti omistetuille yritykselle kaikkialle. Ne haluttiin siirtää yhteiskunnan haltuun. Puolen valinta oli helppo, vaikka joku pikavoittoja etsinyt saattoi joskus livetäkin.

Varsinkin Kiinan kanssa tilanne on toinen. Sitä hallitseva kommunistinen puolue ei ole kiinnostunut muiden maiden talousjärjestelmistä.

Laajat talouspakotteet vahingoittavat myös länsimaisia yrityksiä sekä ihmisiä kuluttajina, työntekijöinä ja veronmaksajina. Tämä koskee vähemmässä määrin myös Venäjää, kuten Itä-Suomessa on saatu huomata Krimin pakotteiden jälkeen.

Puheita on helppo pitää ja korulauseita keksiä. Jotta niistä tulisi totta, pitää pystyä myös itse tekemään uhrauksia.

Se koskee Joe Bidenia, mutta se koskee myös jokaista länsimaissa. Ongelma on hiukan sama kuin ilmastonmuutoksen torjunnassa, joka muuttuu heti vaikeaksi, kun sen hintalappuja aletaan maksamaan.

Vapaudellakin on aina hintansa. Ollaanko valmiita maksamaan muiden vapaudesta?

Muuten kyse on todella pelkistä korupuheista.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?