Presidentin vallalla on selvä raja – tällä tavoin republikaanit voivat jumiuttaa useita Bidenin lakihankkeita - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Presidentin vallalla on selvä raja – tällä tavoin republikaanit voivat jumiuttaa useita Bidenin lakihankkeita

Kaksipuoluejärjestelmässä myös alakynteen jääneellä on mahdollisuudet estää epämieluisten asioiden etenemistä.

22.1. 7:20

Demokraattipuolue sai keskiviikkona hiuksenhienon enemmistön Yhdysvaltain senaattiin, kun varapresidentti Kamala Harris vannoi sisään kolme uutta senaattoria.

Georgian osavaltiossa yllätysvoitot napanneet Raphael Warnock ja Jon Ossoff sekä Kaliforniasta saapuva Alex Padilla vannoivat virkavalansa Kongressitalon pohjoissiivessä senaatin kamarissa (engl. Senate Chamber) vain tunteja Harrisin ja presidentti Joe Bidenin valojen jälkeen.

Alex Padillasta tuli ensimmäinen Kalifornian osavaltion latinotaustainen edustaja senaattiin.­

Hetkeen mahtui huumoriakin, kun Harris luki oman nimensä väistyvänä Kalifornian senaattorina.

– Yeah, tuo oli todella outoa, ok, varapresidentti naurahti.

Voimasuhteet vaihtuivat samalla tasatilanteeksi 50–50, mutta Harrisin äänellä demokraatit voivat halutessaan keikauttaa jotkut päätökset mieleisekseen.

Halua varmasti riittää, mutta edes “värisuora” paperilla ei anna presidentti Bidenille täysin vapaita käsiä. Kaksipuoluejärjestelmässä myös alakynteen jääneellä on mahdollisuudet estää epämieluisten asioiden etenemistä.

Biden saapui virkahuoneeseensa Oval Officeen keskiviikkona allekirjoittaakseen ensimmäiset asetuksensa presidenttinä.­

Useimpien lakialoitteiden hyväksyntä vaatii kolmen viidesosan määräenemmistön eli 60 senaattoria sadasta. Kyseessä on niin sanottu filibuster-taktiikka, jolla vähemmistöön jäänyt puolue voi kaataa epämieluisat lakihankkeet jarruttamalla niitä loputtomilla puheenvuoroilla.

Päätökseen puheoikeuden rajoittamisesta tarvitaan 60 senaattorin äänet. Kyseessä on kuitenkin ainoastaan vakiintunut käytäntö, joka ei nauti lain suojaa ja jonka voi periaatteessa purkaa yksinkertaisella enemmistöllä.

Bidenin pitää siis saada taakseen myös republikaanien ääniä, jotta hänen tärkeinä pitämänsä asiat etenevät.

– Kaikki isommat lakipaketit pitää muotoilla niin yleisiksi eli kompromisseiksi, että myös osa republikaaneista voi ne hyväksyä, Nordic West Officen toimitusjohtaja Kristiina Helenius avaa tilannetta.

Biden ilmoitti ehdokkaat hallituksensa virkoihin jo ennen tammikuun 20. päivää, mutta senaatin täytyy hyväksyä nimitykset. Prosessi voi viedä viikkoja, mutta menee läpi pelkillä demokraattien äänillä.

– Se helpottaa ja nopeuttaa asioita huomattavasti. Tärkeää on myös se, että demokraatti Chuck Schumer johtaa senaatin työtä. Hän siis päättää, mitä otetaan käsittelyyn ja miten asioita viedään eteenpäin.

Ensimmäinen Bidenin nimitys meni keskiviikkona läpi äänin 84–10, kun senaatti vahvisti Avril Hainesin kansallisen tiedustelun uudeksi johtajaksi.

Avril Haines on kansallisen tiedustelun uusi johtaja.­

”Jos yrittää liikaa, omatkin rivit voivat alkaa rakoilla”

Biden aloitti kautensa vetoamalla puheessaan voimakkaasti kansallisen yhtenäisyyden puolesta ja lupasi olla “kaikkien amerikkalaisten presidentti”. Tästä huolimatta kongressi on valmis käynnistämään virkarikosoikeudenkäynnin edellistä presidenttiä Donald Trumpia vastaan.

Demokraattien enemmistö kongressin alahuoneessa edustajainhuoneessa kapeni 10 edustajaan marraskuun vaaleissa. Lukema on nyt 221–211. Mahdolliseen tuomitsemiseen vaaditaan lakiesitysten hyväksymisestä poiketen myös enemmän republikaaneja.

– Trumpin tuomitseminen valtakunnanoikeudessa vaatisi vielä enemmän eli vähintään 2/3 senaatista, mikä tarkoittaisi 17 republikaania ja yhteensä 67 edustajaa, Helenius sanoo.

Kahtia jakautuneessa senaatissakaan ei silti näytä hyvältä, jos Biden saa jatkuvasti lakiesityksiä läpi vain varapresidenttinsä äänellä. Tästä löytyy esimerkki melkein lähihistoriasta.

George W. Bushin aloittaessa presidenttinä 2001 tilanne senaatissa oli sama kuin tänään: 50–50. Pian Vermontin republikaanisenaattori James Jeffords kuitenkin vaihtoi sitoutumattomaksi ja ojensi demokraateille enemmistön lukemin 51-49, jonka jälkeen varapresidentti Dick Cheney ei enää voinut toimia leimasimena Bushin hyvin oikeistolaiselle politiikalle.

– Jos yrittää liikaa, omatkin rivit voivat alkaa rakoilla, Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikku Helsingin yliopistosta muistuttaa.

Yhdysvaltain tutkimuksen professori Mikko Saikku.­

– Jeffords oli perinteinen rockefeller-republikaani, suomalaisittain vaikkapa “sivistysporvari”, joka koki oman puolueensa linjan muuttuneen liian oikeistolaiseksi.

Nykyisessä demokraattipuolueessa taas vaikuttaa äänekästä väkeä vasemmalta laidalta. Tällainen saattaa Saikun mukaan johtaa ikävään keikahdukseen vaihteeksi demokraattien kannalta.

– Länsi-Virginian Joe Manchin esimerkiksi on sellainen vanhan koulun demokraatti, jolle oma puolue on mennyt vasemmalta ohi. Hän on vakuuttanut jo aikaisemmin, että ei suostu filibuster-käytännön purkamiseen.

Manchin on ottanut näkyvästi yhteen edustajainhuoneen sosialistin Alexandria Ocasio-Cortezin kanssa.

– Kaksi ensimmäistä vuotta on se aika, jolloin Bidenillä on paras – ja ehkä ainoa – mahdollisuus saada asioita eteenpäin, Saikku sanoo.

– Yleensä istuvan presidentin puolue saa takkiin seuraavissa välivaaleissa, sillä systeemi korjaa itseään.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?