Lue tästä Bidenin historiallinen puhe sanasta sanaan - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Lue tästä Bidenin historiallinen puhe sanasta sanaan

IS käänsi presidentti Joe Bidenin virkaanastujaispuheen kokonaisuudessaan.

21.1. 0:06

Korkeimman oikeuden puheenjohtaja Roberts, varapresidentti Harris, puhemies Pelosi, enemmistöjohtaja Schumer, johtaja McConnell, varapresidentti Pence ja kunnianarvoiset vieraani, kansalaiset: Tämä on Amerikan päivä.

Tämä on demokratian päivä, historian ja toivon, uudistumisen ja päättäväisyyden päivä läpi vuosikymmenten tulikokeen. Amerikkaa on jälleen koeteltu, ja Amerikka on noussut vastaamaan haasteeseen.

Tänään emme juhli vain ehdokkaan voittoa vaan aatteen voittoa, demokratian aatteen. Ihmiset, ihmisten tahto on kuultu ja ihmisten tahto on otettu huomioon.

Olemme jälleen oppineet, että demokratia on kallisarvoinen. Demokratia on hauras. Ja nyt tällä hetkellä, ystäväni, demokratia on voittanut.

Joten nyt tällä pyhällä maalla, jossa väkivalta vain muutamia päiviä sitten yritti ravistaa Capitolin perustuksia, me yhdistymme yhdeksi kansakunnaksi Jumalan alle, jakamattomina, suorittamaan rauhallisen vallanvaihdon, kuten olemme yli kahdensadan vuoden ajan tehneet.

 

Katsoessamme eteenpäin ainutlaatuisella amerikkalaisella tavalla, levottomina, ylpeinä, toiveikkaina, näemme kansakunnan, joka tiedämme olevamme ja jollainen meidän täytyy olla.

Kiitän edeltäjiäni molemmista puolueista läsnäolosta tänään. Kiitän heitä sydämeni pohjasta. Ja tunnen perustuslakimme kestävyyden ja voiman, kansakuntamme voiman, aivan kuten sen tuntee presidentti Carter, jonka kanssa puhuin eilen illalla ja joka ei voi olla kanssamme tänään, mutta jonka elämän mittaiselle palvelukselle teemme kunniaa.

Olen juuri vannonut pyhän valan, saman jonka jokainen näistä isänmaan ystävistä on vannonut. Ensimmäisen vannoi George Washington, mutta amerikkalainen tarina ei riipu vain yhdestä heistä, yhdestä meistä eikä joistain meistä vaan kaikista meistä. Meistä ihmisistä, jotka etsimme aina vain täydellisempää liittoa.

 

 Tarvitsemme demokratian vaikeimmin tavoiteltavaa asiaa: yhtenäisyyttä.

Tämä on suurenmoinen valtio. Me olemme hyviä ihmisiä. Ja olemme päässeet näin pitkälle läpi myrskyjen ja kiistojen, rahan ja sotien vuosisatojen. Mutta matkamme on yhä pitkä.

Ponnistelemme eteenpäin vauhdilla ja kiireellä, sillä meillä on paljon tehtävää tänä vaaran ja merkittävien mahdollisuuksien talvena. Paljon korjattavaa, paljon palautettavaa, paljon parannettavaa, paljon rakennettavaa ja paljon tavoitettavaa.

Harva ihminen maamme historiassa on kohdannut yhtä paljon haasteita tai kokenut ajan haasteellisemmaksi tai vaikeammaksi kuin tämän, jossa me nyt olemme. Tällaista virusta, joka hiljaa vaanii maatamme, ei kohdata kuin kerran sadassa vuodessa. Se on vienyt enemmän ihmishenkiä yhdessä vuodessa kuin mitä Amerikka menetti toisessa maailmansodassa.

Miljoonat ovat menettäneet työnsä. Sadattuhannet yritykset on suljettu. 400 vuotta kestänyt huuto rodullisesta oikeudenmukaisuudesta koskettaa meitä. Unelmaa kaikkien oikeudenmukaisuudesta ei enää lykätä.

 

Planeettamme huutaa pelastusta sekin, huutoa joka ei voisi olla epätoivoisempi tai selkeämpi. Ja nyt meidän pitää kohdata poliittista ääriainesta, valkoista ylivaltaa ja kotimaista terroria, jonka me kukistamme.

Selvitäksemme näistä haasteista, palauttaaksemme sielun ja turvataksemme Amerikan tulevaisuuden, tarvitsemme niin paljon muutakin kuin sanoja. Tarvitsemme demokratian vaikeimmin tavoiteltavaa asiaa: yhtenäisyyttä. Yhtenäisyyttä.

Eräänä toisena tammikuuna, uuden vuoden päivänä 1863, Abraham Lincoln allekirjoitti vapautusjulistuksen. Painaessaan kynän paperiin, presidentti sanoi mitä nyt siteeraan: “Jos nimeni koskaan jää historiaan, se jää tämän määräyksen takia, ja siinä on koko sieluni.” Minun koko sieluni on siinä. Tänään, tänä tammikuun päivänä, minun sieluni on kokonaan tässä. Tuomassa Amerikkaa yhteen, yhdistämässä kansaamme, yhdistämässä kansakuntaamme.

Ja pyydän jokaista amerikkalaista liittymään mukaan tätä tavoittelemaan.

Yhdessä taistelemaan niitä vihollisia vastaan, joita kohtaamme: kiukkua, kaunaa ja vihaa, ääriliikkeitä, laittomuuksia, väkivaltaa, sairauksia, työttömyyttä ja toivottomuutta. Yhdessä voimme tehdä suurenmoisia asioita, tärkeitä asioita. Voimme korjata vääryydet. Voimme järjestää ihmisille hyviä työpaikkoja. Voimme opettaa lapsiamme turvallisissa kouluissa. Voimme kukistaa tappavan viruksen.

 

Voimme palkita työstä ja jälleenrakentaa keskiluokan ja tehdä terveydenhuollosta turvallista kaikille. Voimme tarjota rodullista oikeudenmukaisuutta ja tehdä Amerikasta jälleen kerran johtavan hyvyyden voiman maailmassa.

Tiedän, että puheet yhtenäisyydestä voivat joidenkin korvissa kuulostaa höpsöltä toiveajattelulta näinä päivinä. Tiedän, että voimat, jotka jakavat meitä ovat syvällä ja ne ovat todellisia.

Mutta tiedän myös, että ne eivät ole uusia. Historiamme on ollut jatkuvaa taistelua amerikkalaiseen ideaan perustuvan kaikkien tasapuolisen kohtelun ja ankaran ja ruman todellisuuden välillä, sen jossa rasismi, nativismi, pelko ja demonisointi ovat repineet meitä erilleen.

 

 Voimme yhdistää voimamme, lopettaa huutamisen ja laskea lämpötilaa. Sillä ilman yhtenäisyyttä ei ole rauhaa, on vain katkeruutta ja vihaa.

Taistelu on ikuinen eikä voitto ole koskaan varma. Läpi sisällissodan, suuren laman, maailmansodan, syyskuun 11. päivän, läpi taistelun, uhrauksen ja takaiskujen kautta paremmat enkelimme ovat aina hallinneet.

Jokaisessa näistä hetkistä meitä on ollut tarpeeksi, tarpeeksi monta, yhdistymään ja viemään meitä kaikkia eteenpäin. Ja sen voimme tehdä nyt. Historia, usko ja järki osoittavat tien, tien yhtenäisyyteen. Meidän ei tarvitse nähdä toisiamme vastustajina vaan naapureina. Voimme kohdella toisiamme arvokkaasti ja kunnioittavasti.

Voimme yhdistää voimamme, lopettaa huutamisen ja laskea lämpötilaa. Sillä ilman yhtenäisyyttä ei ole rauhaa, on vain katkeruutta ja vihaa. Ei edistystä, vain uuvuttavaa raivoamista. Ei kansakuntaa, vain kaaoksen tila. Tämä on historiallinen kriisi ja haaste meille, ja yhtenäisyys on polku eteenpäin. Meidän täytyy kohdata tämä hetki Amerikan Yhdysvaltoina. Mikäli teemme niin, takaan teille, että emme epäonnistu. Emme ole ikinä, ikinä, ikinä epäonnistuneet Amerikassa, kun olemme toimineet yhdessä.

Joten aloitetaan uudestaan tänään, tällä hetkellä ja tällä paikalla, kaikki yhdessä. Aloitetaan kuuntelemalla toisiamme jälleen, kuullaan toisemme, nähdään toisemme, osoitetaan kunnioitusta toisillemme.

Jokaisen erimielisyyden ei tarvitse aiheuttaa täyttä sotaa. Ja meidän on hylättävä kulttuuri, jossa tosiasioita manipuloidaan ja jopa keksitään.

Kansalaiset, meidän pitää olla jotain muuta. Amerikan täytyy pystyä parempaan. Ja uskon, että Amerikka on paljon tätä parempi. Katsokaa ympärillenne. Täällä me seisomme kongressitalon varjossa, kuten aiemmin tuli mainituksi, joka saatiin valmiiksi sisällissodan vallitessa, kun koko liittovaltion olemassaolo oli kirjaimellisesti vaakalaudalla.

Silti me selvisimme. Me hallitsimme. Täällä me seisomme ja katsomme muistomerkille, jossa tohtori King puhui unelmastaan. Seisomme täällä, missä 108 vuotta sitten, toisessa virkaanastujaisseremoniassa, tuhannet mielenosoittajat yrittivät estää urheita naisia marssimasta äänestysoikeutensa puolesta. Ja tänään virkavalan vannoo ensimmäistä kertaa historiassa nainen, varapresidentti Kamala Harris. Älkää sanoko minulle, että asiat eivät voisi muuttua.

Täällä me seisomme Potomacin rannalla vastapäätä Arlingtonin hautausmaata, jossa täydellisesti omistautuneet ja kaiken antaneet sankarit lepäävät ikuisessa rauhassa. Ja tässä me seisomme vain muutama päivä sen jälkeen, kun kapinoiva joukko luuli voivansa väkivallalla hiljentää kansan tahdon, pysäyttää demokratiamme ja syrjäyttää meidät tältä pyhältä maalta. Niin ei tapahtunut. Sitä ei koskaan tapahdu. Ei tänään. Ei huomenna. Ei koskaan. Ei koskaan!

Teille kaikille, jotka tukivat kampanjaamme, uskonne meihin saa minut nöyräksi. Teille, jotka ette tukeneet meitä, antakaa minun sanoa: Kuulkaa minut, kun me etenemme. Minut ja sydämeni. Mikäli senkin jälkeen olette eri mieltä, olkoon niin. Se on demokratiaa. Se on Amerikka. Oikeus erimielisyyteen rauhanomaisesti tasavallan suojissa on kenties kansamme suurin vahvuus. Kuitenkin kuulkaa minut selvästi, erimielisyydet eivät saa johtaa epäyhtenäisyyteen.

Ja minä lupaan teille tämän, minä olen kaikkien amerikkalaisten presidentti. Kaikkien amerikkalaisten.

Ja lupaan, että taistelen yhtä kovasti sekä niiden puolesta, jotka eivät äänestäneet minua, että niiden, jotka äänestivät.

Monta vuosisataa sitten Pyhä Augustinus, kirkkoni pyhimys, kirjoitti, että ihmiset olivat joukko, jota määrittelivät yhteiset rakkauden kohteet. Määrittelivät yhteiset rakkauden kohteet. Mitä yhteisiä asioita me amerikkalaiset rakastamme? Mikä määrittelee meidät amerikkalaisina? Luulen, että tiedämme. Mahdollisuus. Turvallisuus. Vapaus. Omanarvontunto. Kunnioitus. Kunnia. Ja kyllä, totuus.

 

 Meidän pitää lopettaa tämä sivistymätön sota, joka saa punaisen ja sinisen tappelemaan keskenään.

Viime viikot ja kuukaudet ovat opettaneet meille tuskallisen läksyn. On totuutta ja on valheita.

Valheita kerrotaan vallan ja edun tavoittelemiseksi. Jokaisella meistä on tehtäviä ja velvollisuuksia kansalaisina ja amerikkalaisina ja erityisesti johtajina, johtajina, jotka ovat sitoutuneet kunnioittamaan perustuslakiamme ja suojelemaan valtiotamme, puolustamaan totuutta ja kukistamaan valheet.

Katsokaa, ymmärrän, että moni amerikkalainen on peloissaan ja huolissaan tulevaisuudesta. Ymmärrän, että he ovat huolissaan työpaikoistaan. Ymmärrän, että he makaavat yöllä sängyissään, kuten isäni, ja miettivät, kuinka terveydenhuoltoni järjestyy. Miten saan asuntolainani maksettua?

He ajattelevat perheitään. Sitä, mitä tapahtuu seuraavaksi. Lupaan teille, ymmärrän todella hyvin. Mutta ratkaisu ei ole kääntyä sisäänpäin, vetäytyä kilpaileviin ryhmittymiin ja lakata luottamasta heihin, jotka eivät näytä samalta. Tai palvo samalla tavalla. Tai eivät lue samoja uutisia samoista lähteistä.

Meidän pitää lopettaa tämä sivistymätön sota, joka saa punaisen ja sinisen tappelemaan keskenään. Maaseutu vastaan kaupungit, konservatiivit vastaan liberaalit. Me selviämme tästä, jos avaamme sielumme sen sijaan, että kovetamme sydämemme. Jos vain siedämme hieman enemmän ja olemme vähän nöyrempiä, ja jos olemme valmiit asettumaan toisen kenkiin, kuten äitini tapasi sanoa, vain hetkeksi heidän kenkiinsä seisomaan. Koska elämässä on yksi asia: kohtalon varaan ei voi laskea. On päiviä, kun tarvitsee apua. Sitten on päiviä, jolloin meiltä pyydetään apua.

Niin sen tulee olla. Niin me teemme toinen toisillemme. Ja mikäli olemme tällä tiellä, maamme vahvistuu, rikastuu ja on valmiimpi tulevaisuutta varten, ja voimme yhä olla eri mieltä. Kansalaiset, tarvitsemme toisiamme edessä olevaan työhön. Tarvitsemme kaikki voimamme sinnitelläksemme tämän synkän talven läpi.

Edessä saattaa siintää viruksen rankin ja kuolettavin vaihe. Meidän täytyy pistää politiikka sivuun ja vihdoin kohdata tämä pandemia yhtenä kansakuntana. Yhtenä kansakuntana.

Ja minä lupaan teille tämän, kuten Raamatussa sanotaan, Illalla on vieraana kärsimys, mutta aamulla ilo. Me selviämme tästä yhdessä! Yhdessä!

Kollegani, kaikki jotka työskentelivät kanssani edustajainhuoneessa ja senaatissa, me ymmärrämme, että maailma katsoo meitä tänään. Tässä on viestini rajojemme ulkopuolelle. Yhdysvaltoja on koeteltu ja olemme nousseet niistä vahvempina. Korjaamme liittolaissuhteemme ja sitoudumme jälleen muuhun maailmaan. Emme kohdataksemme menneisyyden haasteita vaan nykyisiä ja tulevia. Me johdamme, mutta emme käyttämällä voimaa esimerkkinä vaan esimerkkiä voimana.

 

 Yhdessä kirjoitamme amerikkalaisen tarinan toivosta, yhdistymisestä ja valosta, ei pelosta, jaosta eikä pimeydestä.

Olemme vahva ja luotettu kumppani rauhassa, edistyksessä ja turvallisuudessa. Kuten tiedätte, olemme kansakuntana käyneet läpi niin paljon. Ensimmäinen toimeni presidenttinä on pyytää teitä liittymään hiljaiseen hetkeen muistamaan niitä, jotka olemme menettäneet tälle pandemialle viimeisen vuoden aikana. Neljää sataatuhatta amerikkalaista toveriamme, äitejä, isiä, aviomiehiä, vaimoja, poikia, tyttäriä, ystäviä, naapureita ja työtovereita. Kunnioitamme heitä olemalla ihmisiä ja kansakunta, jollaisia tiedämme pystyvämme olemaan. Joten pyydän, lausukaamme hiljainen rukous henkensä menettäneille ja maallemme.

Aamen.

Meitä koetellaan. Demokratiaamme ja totuutta vastaan hyökätään, virus raivoaa, epäoikeudenmukaisuus kasvaa, systeeminen rasismi ja ilmastokriisi jäytää ja Yhdysvaltain kansainvälinen asema on vaakalaudalla. Mikä tahansa näistä haastaisi meidät yksinäänkin syvästi. Mutta fakta on, että kohtaamme ne kaikki yhtä aikaa, ja kansakuntamme on vakavimman vastuun edessä.

Nyt meitä testataan. Nousemmeko kohtaamaan sen? Me kaikki? On aika olla urhea, sillä tehtävää on paljon. Ja varmaa on, sen lupaan, että meitä arvioidaan sen mukaan, miten ratkaisemme nämä aikaamme myllertävät kriisit.

Kysymys kuuluu, onko meistä siihen. Pystymmekö hallitsemaan nämä harvinaiset ja vaikeat ajat? Hoidammeko velvoitteemme ja annammeko eteenpäin lapsillemme uuden ja paremman maailman? Uskon, että meidän täytyy. Olen varma, että olette samaa mieltä. Uskon, että pystymme siihen. Ja kun teemme sen, kirjoitamme seuraavan suuren luvun Amerikan Yhdysvaltojen historiaan. Amerikkalaisen tarinan. Tarinan, joka saattaisi kuulostaa samalta kuin laulu, joka merkitsee minulle paljon. Sen nimi on American Anthem. Siitä nousee esiin ainakin minulle yksi säe, ja se kuuluu näin:

Vuosisadan työ ja rukoukset ovat tuoneet meidät tähän.

Mikä on perintömme? Mitä lapsemme sanovat siihen?

Anna minun tietää sydämessäni, kun päiväni ovat ohi.

Amerikka, Amerikka, annoin sinulle kaikkeni.

Lisätkäämme oma työmme ja rukouksemme suuren kansakuntamme jatkuvaan tarinaan. Jos teemme sen, niin lapsemme sanovat päiviemme päätteeksi: he antoivat kaikkensa, suorittivat velvollisuutensa ja paransivat rikkinäisen maan.

Kansalaiset, päätän siihen mistä aloitin, pyhästä valasta jumalan ja teidän kaikkien edessä. Annan sanani, että teen parhaani hyväksenne, puolustan perustuslakia ja demokratiaa. Puolustan Yhdysvaltoja ja annan kaikkeni teille kaikille. Teen tämän kaiken, en vallan vaan mahdollisuuksien, en oman etuni vaan yhteisen hyvän tähden.

Yhdessä kirjoitamme amerikkalaisen tarinan toivosta, yhdistymisestä ja valosta, ei pelosta, jaosta eikä pimeydestä. Tarinan kunnollisuudesta ja kunnioituksesta, rakkaudesta ja toipumisesta, suuruudesta ja hyvyydestä. Olkoon tämä meitä ohjaava tarina, joka innoittaa meitä ja joka kertoo tuleville, että vastasimme historian kutsuun. Kohtasimme tämän hetken. Demokratia ja toivo, totuus ja oikeus eivät kuolleet vahtivuorollamme, vaan ne kukoistivat. Yhdysvallat turvasi kotiemme vapauden ja toimi majakkana maailmalle. Sen olemme velkaa esi-isillemme, toisillemme ja tuleville sukupolville.

Määrätietoisesti ja päättäväisesti me kohtaamme tehtävämme. Vakaumuksellisesti uskoen, toisillemme omistautuen ja rakastamamme maa sydämissämme. Jumala suojelkoon Amerikkaa ja turvatkoon joukkojamme. Kiitos, Amerikka.

 

Käännös: Juri Vuortama ja Jari Alenius

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?