Palkitut kuvat: jopa pikkulapset keräävät hiiltä Intian kaivoksilla - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Lasten kuolemankentät

Kun kukaan ei valvo, köyhien perheiden lapset keräävät henkensä pitimiksi hiiltä epäinhimillisissä oloissa Jharian kaivoksilla Koillis-Intiassa.


6.1. 18:00

Ravi, 7 vuotta. Nitin, 8 vuotta. Punam, 10 vuotta.

Valokuvista tuijottavat lapsen kasvot ovat noesta mustat ja ilmeettömät, rasittuneet. Kasvoja on paljon, kymmenittäin. Jotkut katsovat suoraan kameraan, toiset kaukaisuuteen.

Läheskään kaikille lapsille ei ole tiedossa nimeä tai ikää. Mutta kaikki he ovat hyvin nuoria.

Kuvat on ottanut usean vuoden kuluessa intialainen kuvajournalisti Supratim Bhattacharjee, 37.

Hänet palkittiin vastikään lastenjärjestö Unicefin Vuoden kuva -kisassa tästä vavahduttavasta sarjasta, joka kuvaa intialaisia hiilikaivoksessa henkensä pitimiksi työskenteleviä lapsia.

Kuvien lapset eivät leiki. He tekevät äärimmäisen vaarallista, laitonta työtä Intian suurimmalla hiilikaivosalueella Jhariassa, Jharkhandin osavaltiossa.

Täydet hiilimalmikorit kannetaan jopa sadan metrin syvyisestä avolouhoksesta ylös.

Kaivostyöläinen erotti hiiltä malmista perinteisin menetelmin, minkä jälkeen muut kuljettavat palat pois.

Tämä hiilenkerääjä kertoi olevansa vain kolmevuotias. Kuvaaja Supratim Bhattacharjee on dokumentoinut Jharian lapsia jo vuosien ajan.

Lapset ahtautuvat kaivostunneleihin sekä kulkevat polkuja avolouhoksella keräten louhinnassa syntyneitä palasia, joita valtion ylläpitämien kaivosten varsinaiset työntekijät ovat jättäneet jälkeensä.

Palasista tehdään alueen yleisintä polttoainetta koksia. Lapset saavat päiväpalkakseen ehkä noin euron, ehkä kahden verran rahaa. Siitä riittää elannoksi jo muillekin perheenjäsenille.

Työ on tietenkin kiellettyä, mutta mahdollista, koska kukaan ei kunnolla valvo toimintaa. Usein kaivokseen lähetetään perheen tyttöjä, koska toivotaan, että vartijat tai poliisit olisivat heidän kiinni jäädessään armeliaampia.

Ei ole myöskään poissuljettua, etteikö köyhyys ja epätoivo ajaisi monet intialaisvanhemmat jopa myymään lapsensa paikallisille rikollisille, jotka organisoivat kaivosvarkauksia.

Jharian tuotannon päälähde on nykyisin valtava avolouhos, jossa vanhat tunnelit on kaivettu esiin.

Nuoret tytöt täyttivät korejaan hiilenpalasilla Jharian kaivosten avolouhoksella.

Kirous ja elämä. Kaivokset saastuttavat, mutta ovat monelle paikalliselle ainoa tulonlähde.

Jhariassa on kaivettu hiiltä jo 1800-luvun lopulta lähtien, ja yhä sitä riittää.

Kysyntä Intiassa ja Etelä-Aasiassa on kovaa, sillä hiili on halpaa verrattuna muihin energiamuotoihin. Vaikka huoli ilmastonmuutoksesta kasvaa Aasiassakin, hiiltä louhitaan kiihtyvällä tahdilla.

Kuin viimeistä päivää, ennen kuin on pakko vähentää, voisi sanoa.

Jharian maine on paha.

Useat sukupolvet intialaisia ovat uhranneet kaivoksiin terveytensä. Välittömiä ongelmia ovat pölyn aiheuttamat sairaudet kuten keuhkoputkentulehdukset ja astma ja jopa tuberkuloosi sekä erilaiset ihosairaudet. Puhumattakaan työtapaturmista.

Mutta ne ovat pientä pahimman uhan rinnalla. Maan alla nimittäin palaa jokin paikka koko ajan.

Hiilestä kytevien palojen on laskettu jatkuneen yhtämittaisesti jo noin sadan vuoden ajan, eikä pesäkkeitä saada sammumaan. Kun jokin niistä roihahtaa toisinaan lisähappea saatuaan isommaksi infernoksi, kaivoksesta tulee kuolemanloukko. Tukehtumiset savuun ja myrkkykaasuihin ovat alueen yleisin kuolinsyy.

Tulipalot tupruttavat myrkkyjä myös ympäristöön. Paikallisten lääkäreiden mukaan alueella syntyy epätavallisen paljon vauvoja, joilla on epämuodostumia.

Kaivoksella palaa hiili käytännössä koko ajan, koska tulipalot kumpuavat maanalaisista tunneleista.

 Epävirallisten tilastojen mukaan noin 25 lasta kuolee kaivoksissa joka vuosi. Emme tiedä todellista lukua, koska vanhemmat eivät raportoi kuolemista.

Hiilen etsijä peseytyi paikallisessa joessa. Keuhkoihin päätynyt pöly ei lähde tällä menetelmällä pois.

Kuoleman kentät, kuuluu alueen lempinimi paikallisten suussa.

Arviolta tuhansien lasten uskotaan työskentelevän kaivoksilla vuosittain.

– Epävirallisten tilastojen mukaan noin 25 lasta kuolee kaivoksissa joka vuosi. Emme tiedä todellista lukua, koska vanhemmat eivät raportoi kuolemista. He pelkäävät poliiseja, koska ovat lähettäneet lapsensa laittomasti töihin. Heidän täytyy ruokkia perheensä, joten he surevat hiljaa, kertoi hiilikaivostyöläisten liiton edustaja Shibpalak Paswan The Week -lehden haastattelussa joulukuun puolivälissä.

Kaivosyhtiön edustaja P.M. Prasad kommentoi kuolemien vähentyneen merkittävästi valvonnan ansiosta, mutta totesi, ettei yhtiö voi tehdä enempää, jos vanhemmat lähettävät lapsensa salaa kaivoksiin vastoin määräyksiä.

Ainakin yksi paikallinen kansanedustaja on vaatinut viranomaisia puuttumaan tehokkaammin toimintaan. Erimielisyyttä on kuitenkin siitä, pitäisikö rangaista kaivosyhtiötä, koska aluetta ei aidata, vai vanhempia, koska hiiltä varastetaan.

Lehtiartikkelissa haastateltiin yhtä äitiä, joka oli loukannut jalkansa paetessaan vartijoita ja lähetti siksi 6- ja 8-vuotiaat lapsensa keräämään hiiltä.

– Miksi pelkäisimme? Jos meillä ei ole rahaa, kuolemme. Emmekö saisi yrittää elää, äiti selitti päätöstään.

Pieni hiilikaivostyöläinen Koillis-Intian Jharian kaivoksilla.

Jharian kaivoksilla kytee maanalaisia paloja koko ajan. Ne saastuttavat paitsi keuhkoja myös ympäristöä.

Yksi teini-ikäisistä työntekijöistä kertoi lehdelle työskennelleensä kaivoksissa kuusivuotiaasta ja tekevänsä sitä yhä saadakseen rahaa muuhunkin kuin päivittäiseen riisiateriaan.

Muutama kuukausi sitten hän näki 15-vuotiaan ystävänsä lipeävän ja syöksyvän kuolemaan kaivostunnelissa.

– Hänen ruumiinsa oli niin rikki, etten kyennyt nukkumaan moneen yöhän.

Muutama päivä myöhemmin teini oli kuitenkin taas itse takaisin kaivoksessa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?