Mika Aaltolan kolumni: Harvoin itsensä kokee globaaliksi kansalaiseksi – ihmiskunta­kokemuskin on usein kansallinen hetki - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Mika Aaltolan kolumni: Harvoin itsensä kokee globaaliksi kansalaiseksi – ihmiskunta­kokemuskin on usein kansallinen hetki

Oma lähiyhteisömme antaa meille tuntosarvet laajempien ulottuvuuksien kokemiseen ja ymmärtämiseen, kirjoittaa Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola kolumnissaan.

12.12.2020 8:00

On valitettavaa, että ”me-tuntemukset” ovat usein lyhyen kantaman sidoksia. Ne voivat koskea omaa perhepiiriä, ystäviä, työpaikkaa, kaupunkia mutta myös jotain laajempaa. Usein juhlapäivät traditioineen juhlistavat laajempia me-yhteisöjä, kuten itsenäisyyspäivä. On myös kansainvälisempiä juhla- ja muistopäiviä ja tapahtumia, kuten ensi kesän olympialaiset. Näistä huolimatta aika harvoin sitä kokee itsensä globaaliksi kansalaiseksi.

Globaaleilla kokemuksilla saattaa jopa olla negatiivinen sisältö. Ne eivät liity ainoastaan lentokenttien loungeihin tai ihmisoikeuksia parempaan toteutumiseen. Esimerkiksi pandemia on selkeä ihmiskuntatason kokemus, joka on koettu kansallisen tason kuplissa ja linssien lävitse.

Kansallinen me-yhteisöllisyys liittyy usein uhrauksiin, joita on tehty yhteisön säilymiseksi sen kriittisillä hetkillä. Muistamme sotiemme veteraaneja. Sibeliuksen Finlandia-hymni korostaa sorron alta nousun tahtotilaa. Yhä globaalissa maailmassa muistot ja sanat tuottavat juurevuuden kokemusta.

Voimme kokea itsemme myös pohjoismaalaisiksi tai vaikkapa eurooppalaisiksi, joskin etäisemmin. Silloin tällöin koemme me-yhteisömme poikkirajallisena ja kansainvälisenä. Esimerkiksi tiede ja yliopistolaitos korostaa tieteen rajattomuutta, tiedon kosmopoliittista luonnetta.

Mutta jopa yliopistolaissa vuodelta 2009 on tavoitteeksi kirjattu läheisin kansallinen me-yhteisö: ”Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa”.

 Vaikka yhteiset me-tuntemukset ovat usein lyhytaikaisia, kansakuntien hetkelliset samaistumiset mahdollistavat oppimista.

Hyvä näin. Kansallisen tason kytkeminen ihmiskuntatuntemuksiin ehkä kertoo ihmissydämen perusrajoitteesta. Me-yhteisöllisyys ei ole kaukotunne. Se on parhaimmillaankin maantieteellisesti ja kulttuurillisesti keskikantaman tunne. Mutta sitä tarvitaan hoksaamaan laajempia asioita.

Kantama saattaa kyllä kasvaa, kun samaistumme kaukaisen toisen hätään. Mutta silloinkin sydän saattaa asettaa ahtaita ehtoja kaukosamaistumiselle.

Haluamme nähdä itsemme, lähemmän me-yhteisömme, hyväntekijänä, vaikkapa maanjäristyksessä Haitilla tai vihreän teknologian neuvokkaana tuottajana eläinten kuollessa sukupuuttoon planeetan eri laidoilla. Oma lähiyhteisömme antaa meille tuntosarvet laajempien ulottuvuuksien kokemiseen ja ymmärtämiseen.

Filosofi Platon koki, että järki on kuiskaus ja me-yhteisö ainoa kuulolaite, jonka avulla voimme kuulla kuiskauksen. Hyvin viritetyllä kansallisella me-yhteisöllä on siis oma oleellisen tärkeä tehtävänsä.

Se ei ole historian saatossa hautaan saatettava kehityksen vaihe, vaan tärkeä perusrakenne, koska se auttaa kuulemaan muuta todellisuutta. Kylläkin rajallisesti, sekä usein väkivaltaisesti. Mutta antaen mahdollisuuden myös samaistumiseen.

Hetkelliset samaistumiset mahdollistavat oppimista. Mutta usein kokemukset ovat negatiivisia. Säikähdyksiä poliittisista, taloudellisista ja terveydellisistä tartunnoista. Ne johtavat rajojen ja saumojen korostumisiin. Poisoppimiseen kansainvälisyyden kaihosta, kaukokaipuusta tai poikkirajallisuuden arvosta.

Kansainvälisyys tai poikkirajallisuus eivät ole itseisarvoja. Ne harvoin kannattelevat tarpeeksi järjen äänen kuulemiseksi. Ne ovat myös arvoina riippuvaisia suppeammista me-yhteisöistä, valtioista. Ne eivät ole itseisarvoja siksikään, että niitä tuetaan kansalaisten varoin, ja valtioilla on omat ensisijaiset tavoitteensa ja päämääränsä, kuten sisäinen vakaus, tasa-arvo tai ulkoinen turvallisuus.

Kirjoittaja on Ulkopoliittisen instituutin johtaja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?