Lämpöennätykset rikkoutuvat ja jäät sulavat, mutta pilkistääkö kansain­välisessä ilmasto­politiikassa jo merkkejä paremmasta? - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Lämpöennätykset rikkoutuvat ja jäät sulavat, mutta pilkistääkö kansain­välisessä ilmasto­politiikassa jo merkkejä paremmasta?

Asiantuntijoiden mukaan uusia lupauksia antaneista maista saattaa olla muodostumassa "kriittinen massa" suunnan kääntämiseksi. Pariisin ilmastosopimus täyttää ensi viikolla viisi vuotta.

Pingviinejä jäävuoren päällä arkistokuvassa.­

4.12.2020 6:16

Suomessa on koettu poikkeuksellisen lämmin syksy, ja kesällä helteet ylsivät Siperian pohjoisosiin saakka. Ilmaston lämpeneminen etenee odotettuakin nopeammin. Koronapandemian aiheuttama talouden pysähdys ei juuri hetkauttanut hiilidioksidin määrän lisääntymistä ilmakehässä.

Onko peli jo menetetty ilmastokriisin kanssa, viisi vuotta Pariisin ilmastosopimuksen hyväksymisen jälkeen? Vai olisiko synkistelyn keskellä mahdollista kaivaa ilmastopolitiikasta esiin jotain positiivista ja toiveita herättävää?

Ilmastosopimus syntyi Pariisissa 12. joulukuuta 2015. Tavoitteena on lämpenemisen rajoittaminen selvästi alle 2 celsiusasteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Pyrkimyksenä on edistää toimia, jotka rajaisivat lämpenemisen 1,5 asteeseen. Sopimus on nyt tavallaan entistäkin ajankohtaisempi, sillä sen toimet koskevat aikaa vuoden 2020 jälkeen.

Koronapandemia ja Yhdysvaltain presidentinvaalit jättivät tänä vuonna varjoonsa sen, että ainakin neljä merkittävää valtiota – Etelä-Korea, Japani, Etelä-Afrikka ja Kiina – julkistivat omat kansalliset tavoitteensa hiili- tai ilmastoneutraaliuteen pyrkimisestä. Se tarkoittaa, että vaikka maiden kaikkia päästöjä ei saada nollaan, ne joko kompensoidaan tai otetaan talteen ja varastoidaan.

Lupaukset ovat tietysti lupauksia, mutta esimerkiksi Kiinan kokoisen valtion ollessa kyseessä, asialla alkaa olla huomattavaa maailmanlaajuista merkitystä. Ilmastotoimia seuraavan Climate Action Tracker -sivuston (CAT) mukaan yksinomaan Kiinan pääsy hiilineutraaliuteen voisi leikata maapallon lämpenemisestä 0,2–0,3 celsiusastetta.

1,5 asteen tavoite ei ole vielä täysin karannut

Suomen ilmastoasioiden pääneuvottelijan Outi Honkatukian mukaan Kiina ei koskaan lupaa mitään, mitä se ei voi myös pitää. Maa voi siten päästä hiilineutraaliuden tavoitteeseensa jo ennen takarajaksi asettamaansa vuotta 2060.

Jos Yhdysvallat liittyy Joe Bidenin presidenttikauden myötä mukaan hiilineutraaliustalkoisiin, käsittävät tällaisen lupauksen antaneiden maiden taloudet jo noin kaksi kolmasosaa maailma bruttokansantuotteesta. CAT:n mukaan tämä voisi jo merkitä sellaista "kriittistä massaa", joka tuo välillä kovin etäiseltä tuntuneen tavoitteen enintään 1,5 celsiusasteen lämpenemisestä jälleen "iskuetäisyydelle".

Ennen loppusyksyä luvut olivat tavoitteen kannalta melko tylyjä: ilmastotoimilla ja -lupauksilla maapallon keskilämpötila on nousemassa CAT:n mukaan 2,6 tai jopa 2,9 celsiusastetta esiteollista aikaa korkeammalle vuoteen 2100 mennessä. Noususta reilu yksi celsiusaste on jo toteutunut. Tuoreimpien lupausten jälkeen CAT:n optimistisin arvio on laskenut 2,1 celsiusasteeseen.

– Tämä ei riitä, mutta suunta on ihan oikea. Siitä ei ole kauaa, kun katsottiin maiden päästövähennyssitoumusten vaikutusta, ja silloin oltiin vielä lähes 3,5 asteessa, Honkatukia sanoo.

Lupausten ja toimien sekä tavoitteiden välinen niin kutsuttu päästökuilu siis kaventuu, joskin liian hitaasti.

Taakanjaosta hyötyjen jakamiseen

Sitran vanhemman neuvonantajan Oras Tynkkysen mukaan yksi viime vuosien ilmastopolitiikan suurista muutoksista on ollut se, että mukaan talkoisiin yritetään saada kaikki maat antamalla niiden itse määritellä omat päästö- ja ilmastotavoitteensa. Vaikka tämä mahdollistaa perinteisten talkoiden tapaan sen, että yhdet tekevät ja toiset vain katselevat, niin lähestymistapa vaikuttaa tuottavan tulosta.

– Väitän, että vaikka mukaan ei saataisi ihan kaikkia suurimpia päästäjiä, niin meillä on rakenteilla kriittinen massa, joka riittää kääntämään suuntaa globaalisti, Tynkkynen sanoo.

Hänen mukaansa asioita on tapahtunut suorastaan ” rytinällä” , sillä vain vuosi sitten vain kaksi G20-maata oli hyväksynyt virallisen tavoitteen hiilineutraaliuteen pyrkimisestä.

Muutosta vahvistaa toinen samanaikainen kehitys, jossa ilmastopolitiikassa ollaan siirtymässä taakanjaosta yhä enemmän houkuttelevampaan hyötyjen jakamisen. Yksittäisen valtion valinta esimerkiksi energiantuotannossa tai liikenteessä kohdistuu helpommin ilmastoystävälliseen vaihtoehtoon, esimerkiksi tuulivoimaan, jos se on myös edullisin ja muutenkin järkevä valinta.

– Uudessa sähköntuotannossa peli alkaa jo olla selvä. Uusiutuvat energianlähteet ovat voittaneet fossiilisen energian uuden kapasiteetin rakentamisessa, Tynkkynen kertoo esimerkkinä.

Rajat eivät pysäytä toimien vaikutuksia

Toinen esimerkki voi olla liikenne, missä esimerkiksi Kalifornia, Britannia ja viimeksi Japani ovat päättäneet aikataulusta polttomoottoriautojen myynnin lopettamiselle. Tällainen kehitys laskisi sähköautojen hintoja, ja tekisi ne houkuttelevimmiksi myös muissa maissa.

– Voidaan olettaa, että yksittäisten maiden ilmastotoimien ilmastohyödyt valuvat myös kyseisten maiden ulkopuolelle, Tynkkynen sanoo.

– Tämä ei tietenkään poista sitä, että monille pienille saarivalioille ja vähiten kehittyneille maille on näköpiirissä vain taakkaa, koska sopeutumistoimet ovat edessä joka tapauksessa, Honkatukia muistuttaa.

Ilmastotoimet ovat edenneet eri aloilla eri tahtiin, ja enemmän myönteistä kehitystä Tynkkynen kaipaisi muun muassa maatalouteen, jonka päästöt maailmanmitassa yhä vain kasvavat. Negatiivisten päästöjen eli hiilen talteenoton ja varastoinnin teknologiat eivät ole myöskään vielä yleistyneet, koska menetelmät ovat toistaiseksi valtavan kalliita.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?