Lasse Lehtisen kolumni: Ambomaasta haviteltiin Suomen siirtomaata, mutta nyt Afrikasta tuli Kiinan alusmaa - Ulkomaat - Ilta-Sanomat

Lasse Lehtisen kolumni: Ambomaasta haviteltiin Suomen siirtomaata, mutta nyt Afrikasta tuli Kiinan alusmaa

Diktatuureissa riittää, kun lahjoo vain yhden miehen; sen härän, joka laidunta hallitsee, kirjoittaa Lasse Lehtinen.

21.11. 8:00

Monilla eurooppalaisilla valtioilla on ollut Afrikan osaamista ja kulttuurisia yhteyksiä entisten siirtomaidensa kautta. Suomella on siteensä ajalta, jolloin meiltä lähti lähetyssaarnaajia Ambomaalle tekemään mustista pakanoista kunnon kristittyjä.

Suomellekin oli tarjolla kappale Afrikkaa heti itsenäistymisen jälkeen.

Yliopistopiireissä siitä hieman innostuttiinkin, ja siirtomaaksi tavoiteltiin nimenomaan Ambomaata. Kummina olisi ollut keisarin Saksa, jolla oli omat siirtomaansa samoilla suunnilla. Hanke raukesi, kun Saksa hävisi ensimmäisen maailmansodan.

Toisen maailmansodan aikana Adolf Hitler lupasi, että vihollisten siirtomaat jaettaisiin sodan jälkeen Saksan ja sen liittolaisten kesken. Toteutumatta jäi sekin. Viimeiset viisikymmentä vuotta Suomessa on sitten harrastettu kehitysyhteistyötä sen monine hyvää tarkoittavine muotoineen.

Merkillinen keksintö oli aikoinaan niin kutsuttu suora budjettituki. Siinä eurooppalaiset hallitukset siirsivät tileiltään rahaa Afrikan maiden hallituksille. Mauno Koivisto sitä ironisoi sanomalla, että ”rikkaiden maiden köyhät lähettävät rahaa köyhien maiden rikkaille”. Tästä tuen muodosta ollaan tiettävästi luopumassa. ”Budjettituki on vain kahden klikkauksen päässä Sveitsin pankeista”, asiaan perehtynyt totesi kuivasti.

Muutama vuosi sitten Namibiassa Swakopmundin kaupungissa oppaamme oli Otto, Afrikkaan toisen maailmansodan jälkeen muuttaneiden saksalaisten jälkeläinen. Hän kertoi muun jutun lomassa, että aina 2000-luvulle asti kaupungissa oli saksalainen leipuri, joka leipoi kerran vuodessa Hitlerin syntymäpäivän kunniaksi hakaristin muotoisia viinereitä. Natsilippu vedettiin salkoon ja muisteltiin vanhaa kotimaata.

 Käytännössä kaikki Afrikan 54 itsenäistä valtiota ovat yhden miehen tai vähintään yhden puolueen diktatuureja.

Ihmettelimme tätä sisäministeri Nickey Iyambolle. ”Me afrikkalaiset emme voisi vähempää välittää eurooppalaisesta politiikasta ja teidän tavoistanne – yhtä vähän kuin te välitätte meidän politiikastamme ja tavoistamme.” Nickey oli entinen Swapon sissi, jonka Suomi koulutti 1960-luvulla sekä lääkäriksi että valtiotieteen maisteriksi. Hänestä tuli moninkertainen ministeri ja vielä ennen kuolemaansa Namibian varapääministeri.

Sama mies totesi, että Eurooppa on peruuttamattomasti hävinnyt Afrikan Kiinalle. Nouseva maailmanvalta investoi Afrikkaan vuosina 2014–2018 yli kaksi kertaa enemmän kuin seuraavaksi suurimmat sijoittajat Yhdysvallat ja Ranska yhteensä. Kiina on Afrikassa jo kansainvälisiä kehityspankkeja merkittävämpi tekijä. Voi olla, että se on lopulta Afrikan pelastus.

Kiina on helposti ostanut itsensä maanosan vaikuttajaksi. Käytännössä kaikki Afrikan 54 itsenäistä valtiota ovat yhden miehen tai vähintään yhden puolueen diktatuureja, vaikka muodollisesti jotkut ovat monipuoluemaita. Diktatuureissa riittää, kun lahjoo vain yhden miehen; sen härän, joka laidunta hallitsee.

Kiina ei tyrkytä demokratiaa, ihmisoikeuksia tai uskontoa, Afrikasta halutaan vain raaka-aineet ja työvoima. Kiina ei saa niskoilleen valkoisen miehen taakkaa, syytettä kolonialismista, vaikka kysymys on täsmälleen samasta asiasta.

Puheet valkoisen miehen taakasta voisikin jo unohtaa. Kolonialismi parin sadan vuoden aikana oli monella tapaa häpeällinen luku Euroopan historiassa, mutta sen jälkeen maanosan omat heimosodat ja keskinäinen rasismi ovat ehtineet saada aikaan monin verroin enemmän kurjuutta ja kuolonuhreja kuin eurooppalaiset ikinä.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?